Elämässään onnistumisen VOI myös suunnitella!

itse olen tyytyväinen omaan elämääni jota varmaan kukaan ei kadehdi :) Ei mitään ulkoista glamouria, ei varallisuutta eikä hienoja uria.



Elämä ei ole monessakaan suhteessa mennyt suunnitelmien mukaan mutta onneksi kuitenkin hyvin :)

myös irtisanomisen, keskenmenon, sairauden, nekin kai voi SUUNNITELLA?!

onnee sun onnistumiselles ja näkemiin.

vaikkapa autistista lasta. Elämäsi olisi jo siitä omaishoitajana hiukan voinut muuttua. Tosin suunnittelemalla siitäkin pääsee eteenpäin.

Minäkin suunnittelin saavani kaksi kaunista lasta jotakuinkin tähän ikään päästyäni. En saanut.



Kärsin LAPSETTOMUUDESTA.



Toisaalta olen ehkä elämässäni oppinut jotain ja saavuttanut ymmäryksen, jota sinulla ei vielä näytä olevan: elämää EI voi koskaan täysin hallita.



Et anna itsestäsi kuvaa empaattisena tai sydämeltäsi viisaana ihmisenä. Toivottavasti joskus pysähdyt ajattelemaan laajemmin ilman, että joudut kantapään kautta kokemaan, kun toiveet eivät toteudukaan. Itseriittoisessa omahyväisyydessä rypemistä on helppo jatkaa niin kauan, kun elämä sitten jossain vaiheessa iskeekin kovemmalla kouralla.

On kuitenkin harvinaista, että ihminen pääsee tuohon ikään huomaamatta, että elämää ei voi kontrolloida. Jos voisi, niin varmaan jokainen meistä asuisi rantatontilla kauniita lapsia hoivaamassa.

En kuitenkaan ole kade sinun elämällesi, ap. Halusin elämästäni itseni näköisen, en siloiteltua kiiltokuvaa. Kuukausitulot eivät hivo taivaita, mutta teen töitä joka päivä leveä hymy naamalla. Rakkaudessakin on epäonnistuttu, mutta osaan arvostaa sitä aarretta, jonka löysin nyt.

En kaipaa liiallista suunnitelmallisuutta, minulle se edustaa vain yhtä asiaa, tylsyyttä ja täydellistä kykenemättömyyttä ottaa riskejä.

Miksi joku rikas, joka asuisi veroparatiisissa ulkomailla, vaivautuisi tulemaan siitä jollekin rupuiselle vauvapalstalle leveilemään.



Eiköhän sellaisilla ihmisillä ole ihan omat jutut ja foorumit, ei ne jaksa täällä taivastella.



Mutta jos tämä ei ollut provo, niin hienoa, että jollain menee noin hyvin. :)

"Tapasin jo lukiossa mieheni, taisimme olla monessa suhteessa vuosikurssimme edustavimmat tyypit :). "



Suunnittelit siis sen että lukioikäisenä tulet tapaamaan ihanan miehen, joka myös haluaa sinut ja seurustelunne ei katkea missään vaiheessa vaan sujuu hyvin? Suunnittelit myös kykeneväsi olemaan vuosikurssisi edustavin tyttö ja suunnittelit että poikaystävä on sitten se edustavin poika.



Minä sanoisin että sinulla on ollu rutosti hyvää tuuria ja hyvät lähtökohdat lapsuudessasi kasvatuksessa ja geeneissä!

Tällaisia ihmisiä me sinne äänestämme ja samaistumme.

asuimme ulkomailla vain 5v ja muutimme takaisin Suomeen kun halusimme lastemme tuntevan myös isovanhempansa ja rauhallisempaa elämänmenoa itsellemmekin. Täältähän pääsee aina halutessaan ulkomaille lomailemaan!! Kaikki oli juuri noin, kunnes aloin 35v, eli pari vuotta sitten pohtimaan tämäkö on sitä mitä haluan....päällisin puolin oikein ihanaa elämää, ja pitkälti näin onkin mutta silti joku ihmeen tyhjyys vaivasi. Ajattelin että jatko-opinnot helpottavat, sitten kun väitöskirja on tehty, sitten kun taas jotain on saavutettu. Vaan miten kävi...tapasin työasioissa itseäni huomattavasti vanhemman miehen ja puolen vuoden sitkeän vastustelun jälkeen rakastuin ja siinä se oli, huomasin, että elämästäni puuttuu oikea onnellisuus! Ja nyt kipuilen sen kanssa erotako vaiko jäädä....Eli en tällaista suunnitellut, mutta olen onnellien että "joku" minut pysäytti, ennenkö elämä on ohi :)

Itselleni onnellisuus on kuitenkin jotain ihan muuta kuin maallinen rikkaus, ulkonäkö tms. Olen niin vaativainen, että minulle ei riitä onnellisuuteen se, että ensin haluan jotain ja sitten kun sen saan olen onnellinen. Se on kaikki harhaa ja tuollainen onnellisuus ohimenevää. Pian tarvitaan taas joku halu jonka voi tyydyttää ja siten luulee olevansa taas hetken onnellinen.



Minulle onnellisuus tarkoittaa kestävää mielenrauhaa ja elämistä tässä hetkessä, iloitsemista kaikesta mitä tänään saan kokea. Jokainen tuoksu, maku, kosketus, kaikki aistimukset, jotka muistuttavat minua elämän onnesta.



Ja kun ikäviä asioita väistämättä tapahtuu, otan ne tyynesti vastaan. Tottakai itken ja tunnen ikävää esim jonkun läheisen kuollessa, mutta ymmärrän, että se on osa elämää ja vain siirtyminen fyysisestä maailmasta ei-fyysiseen. Suren suruni ja jatkan sitten elämääni, en jää siihen.



Onnellisuus ei ole elämän huippukohdat, eikä menestys ole vaurautta ja "hyvä" ammatti. Menestys on oppimista tarkkailemaan itseään ja elämäänsä kuin ulkopuolelta, mutta samalla tuntien kaikki tunteet, oppimista elämään kiitollisena ja tyynenä. Onnellisuus on ihmisen sisästä kumpuava tunne, sitä ei voi varsinaisesti saavuttaa millään ulkoisilla merkeillä. Ihmisen täytyy oppia tuntemaan itsensä ja tulla tietämään kuka ja mistä on. Silloin on onnellinen.

Menestys on oppimista tarkkailemaan itseään ja elämäänsä kuin ulkopuolelta, mutta samalla tuntien kaikki tunteet, oppimista elämään kiitollisena ja tyynenä.

Mielestäni tämä oli kuitenkin erittäin omituisesti sanottu.

Lisäksi "maallisen" rikkauden vähättely on mielestäni tekopyhää. Työpaineet, työpaikkakiusaaminen, erilaiset työelämään liittyvät harmit ovat todella iso onnellisuutta estävä tekijä ihmisten elämässä. Kyllä se maallinen rikkaus tuo onnea jos se antaa mahdollisuuksia valita; sen verran joustonvaraa ettei ole pakko olla jokapäiväisen leipänsä takia sellaisessa paikassa joka oikeasti on kauhea.

Olen koko elämäni kärsinyt muiden mokailusta, esim. vanhempani olivat mielisairaita alkoholisteja -> minut huostaanotettiin paikkaan, jossa oli mielisairas "äiti" -> sain syömishäiriön -> tutkimuksissa paljastui myös persoonallisuushäiriö ja paha masennus -> koulukiusausta jatkuvan poissaolon takia -> itsetunto nolliin -> itsesuojeluvaisto olematon -> raiskausyritys -> sekoaminen -> koulutuksen kesken jääminen jne.



Olen koko elämäni yrittänyt hymyillä tekohymyä ja väittää pärjääväni. Jotenkin se raja tuli aikuisiän kynnyksellä vastaan kun minua alettiin kiusata taas AIKUISKOULUTUKSESSA(voiko kukaan kuvitella että aikuiset olisivat yhtä lapsellisia kuin alaikäiset pennut?) ja repuutin kurssini sillä kukaan ei suostunut ottamaan minua ryhmätehtäviin mukaan. :( Vuosia meni maatessa sängyn pohjalla, en tahdo edes muistella sitä aikaa...



Minullakin oli näennäisesti edellytyksiä hyvään elämään; vanhemmillani oli paljon omaisuutta ja hyvät tulot, minut kasvatettiin kohteliaaksi ja kiltiksi tytöksi. Kävin kouluni hyvillä alueilla.

Harmi että elämä meni näin; ehkä ensi elämässä sitten paremmin...

vaikkapa autistista lasta. Elämäsi olisi jo siitä omaishoitajana hiukan voinut muuttua. Tosin suunnittelemalla siitäkin pääsee eteenpäin.

Mulla on niitä kaksi ja omaishoitajana toimin? Olenko jotenkin epäonnistunut? Ihme vertauksia...

Niiin, ap tietää että myös irtisanomisen, keskenmenon, sairauden, nekin kai voi SUUNNITELLA?!

onnee sun onnistumiselles ja näkemiin.

No eikö ap päin vastoin sanonut, ettei ikäville sattumille voi mitään. Keskenmenoon tai sairauteen harva voi vaikuttaa itse. Irtisanomiseen joskus voi (jos irtisanotaan työntekijästä johtuvasta syystä).

En mitenkään vähättele maallista rikkautta, tarkoitin vain, että se ei tuo kestävää onnellisuutta. Raha voi tehdä toki elämän helpommaksikin, mutta onnellisuutta se ei tuo. Onnellisuus on jotain ihan muuta.



Se, että ihminen oppii tarkkailemaan itseään on menestystä, koska silloin ihminen ymmärtää, että tapahtumat ovat vain osa elämän näytelmää, jossa hän näyttelee mukana. "Itse" tarkkailee elämäänsä ja oppii tunteistaan ja kokemuksistaan, mutta ymmärtää että hän on jotain muuta. Hieman vaikea selittää, mutta kun ihminen ns. herää, hän kyllä ymmärtää. t.11

Ikäville sattumille ei voi mitään. Toisilla näitä sattumia on enemmän kuin toisilla. Jos on työkykyinen kaikin puolin, niin oma asenne ja suunnitelmallisuus ovat kaiken a ja o.



Tuo oikea asenne vaikuttaa siihen, miten siihen autistiseen lapseen tai irtisanomiseen suhtautuu. Jääkö niihin jumittamaan, vai etsii parhaimmat puolet asioista ja painaa taas eteenpäin.



Mutta kaksi lisätekijää haluan tähän vielä mainita.



Ensinnäkin se, että oman mielenterveyden pitää olla kunnossa. Itseään ei pysty pitämään edustavana, ei pysty opiskeluun tai työntekoon, eikä pitkäjänteiseen säästämiseen, jos ei pääkoppa toimi kuten pitäisi.



Toiseksi pitää sanoa, että puolison valinnalla on merkitystä. Minun kohdallani hän on ollut se merkittävä osatekijä, miksi itse olen hyvätuloinen. Mieheni EI ole syntymästään varakas, eikä ole kouluttautunut rahakkaalle alalle - mutta hänellä on bisnessilmää niiiiin paljon, paljon enemmän kuin minulla. Esim. Hän aloitti osakesäästämisen maaliskuussa ja olemme tänä päivänä 8000 euroa voitolla.

Ikäville sattumille ei voi mitään. Toisilla näitä sattumia on enemmän kuin toisilla. Jos on työkykyinen kaikin puolin, niin oma asenne ja suunnitelmallisuus ovat kaiken a ja o.

Tuo oikea asenne vaikuttaa siihen, miten siihen autistiseen lapseen tai irtisanomiseen suhtautuu. Jääkö niihin jumittamaan, vai etsii parhaimmat puolet asioista ja painaa taas eteenpäin.

Mutta kaksi lisätekijää haluan tähän vielä mainita.

Ensinnäkin se, että oman mielenterveyden pitää olla kunnossa. Itseään ei pysty pitämään edustavana, ei pysty opiskeluun tai työntekoon, eikä pitkäjänteiseen säästämiseen, jos ei pääkoppa toimi kuten pitäisi.

Toiseksi pitää sanoa, että puolison valinnalla on merkitystä. Minun kohdallani hän on ollut se merkittävä osatekijä, miksi itse olen hyvätuloinen. Mieheni EI ole syntymästään varakas, eikä ole kouluttautunut rahakkaalle alalle - mutta hänellä on bisnessilmää niiiiin paljon, paljon enemmän kuin minulla. Esim. Hän aloitti osakesäästämisen maaliskuussa ja olemme tänä päivänä 8000 euroa voitolla.

vaan hyvää sijoittajaa? Hmm, voihan sitä noinkin miehensä valita :D Itse nain aikoinani ihan tavallisen opettajan, joka nykyään on yritysmaailmassa johtajana ja elämä on muuttunut täysin. Mulle kun ei varallisuus ole elämän tärkein asia, vaan että on löytänyt itselleen sopivan kumppanin.

hyvä sijoittaja. Olemme olleet yhdessä jo yli 20 vuotta, eli nuorena menimme yhteen. Ja ei, en minä aavistanut hänen kykyjään sitten yhtään silloin joskus. Eli siinä mielessä elämäni on ollut "sattumaa". Halusin tuolla vain sanoa, että kaikki kortit eivät ole vain sinun käsissäsi - sillä on myös hyvin paljon merkitystä, ketä ympärilläsi on.

Ikäville sattumille ei voi mitään. Toisilla näitä sattumia on enemmän kuin toisilla. Jos on työkykyinen kaikin puolin, niin oma asenne ja suunnitelmallisuus ovat kaiken a ja o. Tuo oikea asenne vaikuttaa siihen, miten siihen autistiseen lapseen tai irtisanomiseen suhtautuu. Jääkö niihin jumittamaan, vai etsii parhaimmat puolet asioista ja painaa taas eteenpäin. Mutta kaksi lisätekijää haluan tähän vielä mainita. Ensinnäkin se, että oman mielenterveyden pitää olla kunnossa. Itseään ei pysty pitämään edustavana, ei pysty opiskeluun tai työntekoon, eikä pitkäjänteiseen säästämiseen, jos ei pääkoppa toimi kuten pitäisi. Toiseksi pitää sanoa, että puolison valinnalla on merkitystä. Minun kohdallani hän on ollut se merkittävä osatekijä, miksi itse olen hyvätuloinen. Mieheni EI ole syntymästään varakas, eikä ole kouluttautunut rahakkaalle alalle - mutta hänellä on bisnessilmää niiiiin paljon, paljon enemmän kuin minulla. Esim. Hän aloitti osakesäästämisen maaliskuussa ja olemme tänä päivänä 8000 euroa voitolla.

vaan hyvää sijoittajaa? Hmm, voihan sitä noinkin miehensä valita :D Itse nain aikoinani ihan tavallisen opettajan, joka nykyään on yritysmaailmassa johtajana ja elämä on muuttunut täysin. Mulle kun ei varallisuus ole elämän tärkein asia, vaan että on löytänyt itselleen sopivan kumppanin.

Menestys on oppimista tarkkailemaan itseään ja elämäänsä kuin ulkopuolelta, mutta samalla tuntien kaikki tunteet, oppimista elämään kiitollisena ja tyynenä.

Mielestäni tämä oli kuitenkin erittäin omituisesti sanottu.

Tuo ei ole ollankaan omituisesti sanottu, vaan siinä kiteytyy juuri se mistä elämässä on kyse. Tästä puhuu myös monien kulttuurien ikiaikainen viisaus.

Ja silloin pystyy säilyttämään elämästä tietynlaisen illuusion. Luulis kyllä että ihan jokaisella ihmisellä se illuusio lopulta menee. Vai meneekö?

ap sitten pystyy kääntämään kaiken positiiviseksi, esim. jos mies ja lapset hukkuvat sinne mereen (taisivat asua sen rannalla), niin hän ajattelee, että saa tulevaisuudessa vielä kauniimmat ja vielä rikkaamman miehen, kun nuo edelliset menivät.