Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elämässään onnistumisen VOI myös suunnitella!
08.01.2010 |
tiedoksi niille jotka panettelevat niitä jotka on noudattaneet elämässään jonkinlaista järjestelmällisyyttä... ikäville sattumillehan ei voi mitään. Tapasin jo lukiossa mieheni, taisimme olla monessa suhteessa vuosikurssimme edustavimmat tyypit :). Kouluttauduimme lukion jälkeen korkeasti ja valmistuimme ripeästi, opintovelkaa emme harkitusti ottaneet. Valmistumisen jälkeen hakeuduimme töihin ulkomaille, veroparatiisiin jossa asumme edelleen. Meillä on kaksi kaunista lasta, vauras toimeentulo ja upea omakotitalo rantatontilla maassa jossa asumisesta monet vain haaveilevat, en kirjoittele enempää yksityiskohtia jotta tutut eivät tunnista (elleivät jo tunnista :)). Meidän salaisuutemme on ollut elämän järjestelmällinen suunnitteleminen: siinä todellakin voi onnistua, joten kannustamme yrittämään!
Kommentit (40)
Minäkin uskon, et ap on provo. Ensinnäkin, harva aikuinen ihminen luettelee erikseen meriittinä sitä, että on ollut hyvännäköinen teini. :)
Mut minäkin tunnen useita menestyneitä ihmisiä, ja mun mielestäni heitä just yhdistää sen tajuaminen, että elämää ei voi suunnitella, mut tilaisuuteen täytyy tarttua kun sen näkee, ja tehdä asioiden eteen töitä. Jos elämää suunnittelee liikaa, lukitsee itsensä tilanteeseen, jossa ei pysty kasvamaan eikä muuttumaan, koska ennakkokäsitys siitä, miten elämän pitäis mennä, on niin vahva. Siinä voi mennä hukkaan itseltään, kun mitään riskejä ei voi ottaa tai suunnitelmat menee ihan sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silti sattumalla on kuitenkin aina aika valtava vaikutus, esim. juuri puolison valinnassa - onhan ap:nkin lukioaikaisen poikaystävän myöhempi menestys ollut tavallaan sattumaa.
Entä jos ap olisi rakastunut siihen toiseen lukion hyvännököiseen? Siihen jääkiekkoilijaan, joka oli lupaava A-junnu ja NHL-varaus, mutta polvi hajosikin enenn kuin se ura ehti alkaa ja käteen jäi vain Yo-todistus ja nyt sitten Laakkosella automyyjänä pinnistellään, kunnes Hjallis keksii rekrytä Jokerien markkinointijohtajaksi.
Tai siihen kolmanteen hyvännäköiseen joka pääsi ensi yrittämällä oikikseen ja valmistui pikavauhtia, mutta sairastuikin haimasyöpään ja kuoli ennen kuin pääsi edes osakkaaksi.
Olen itsekin toki suunnitellut elämääni: Koulutus yliopistossa, mies samoista piireistä joka (minun mielestäni sattumalta) osoittautuikin varsin älykkääksi ja on kehittynyt omalla alallaan maan johtavaksi asiantuntijaksi - tätä en osannut aavistaa silloin kun ympäripäissämme lähdimme opiskelijaboksiini ja hän jäi vielä toiseksikin yöksi. Lapset on tarkoituksella "tehty" kun työura on jo lähtenyt käyntiin ja talous suunnilleen kunnossa - mutta sattuman oikusta olisimme voineet jäädä lapsettomiksi, joka olisi ollut elämässämme valtava tragedia, jota mikään maallinen hyvä ei olisi voinut paikata.
Eli valintoja voi ohjata tiettyihin suuntin - tottakai. Silti tulevaan voi vaikuttaa lopulta aika vähän. Sen verran traagisiakin tarinoita mahtuu ihan omaan kaveripiiriini, joka kuitenkin tulee aikalailla samoista ympyröistä ja samasta sosiaalisesta asemasta kuin itse olen. Yhtäkkiä on vaan yksin kun puoliso kuolee nuorena ja koko elämä heittää häränpyllyä. Näin voi käydä myös ap:lle.
Ap:han on saanuttanut elämässään paljon omalla tavoiteasteikollaan ja oman mittapuunsa mukaan. Tosin tuo mittapuu on varmasti jokaisella erilainen. Itse esim. arvostan vapaa-aikaa ja kotielämää niin paljon, etten ikinä haluaisi korkeapalkkaista uraa, joka av:n rikkaita uraihmisiä lukuunottamatta (joilla kaikilla on nine to five job ja palkka 10.000 €/kk + bonukset) 99% varmuudella tietää myös todella kovaa työtä ja myös uhrauksia elämässä sen työn ja siinä menestymisen eteen. Ja puhun nyt urasta, jolla hankitaan merenrantatalo veroparatiisista.
Mutta tuollaisella ajattelumaailmalla kaikki päätökset mitä tekee ovat ns. järkipäätöksiä. Siihen ei pysty tunneihminen eikä kaikki ole sellaisia että tulisivat onnellisiksi järjellä saavutetuista asioista.
edellyttää sitä että on tietynlainen psyyke. Osalla ihmisistä menestymisen suunnittelu on täysin mahdotonta. Itse kuuluin tällaisiin.
Toisaalta sitten taas, nämä vaikeuteni ovat johtaneet siihen, että kaiken tämän jälkeen ymmärrän mitä 11 tarkoittaa. Olen onnellinen ihminen, elän hetkessä ja nautin pienistä asioista. Että itse katson olevani menestynyt :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko sekin vaan asennoitusmisjuttu, että niistä aina selvitään ja vaan jatketaan menestymistä?
älkää nyt provosoituko kun niin ilmiselvästi provosoidaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne kiinnittelee mm. lenkkipolkujen varteen plakaateja Fight harder!
Ajattelin elämän olevan virta, jossa kuljen mukana, nyt kaduttaa, etten ole ajatellut järjellä joitain asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tietyt ihmiset selviytyivät keskitysleiristä ja toiset eivät? Pakko siinä on olla asennoituminen taustalla. Ja ehdottomasti taistelunhalu ja usko parempaan tulevaisuuteen.
Ja jos keskitysleiristä selviämiseen vaikuttaa asenne, niin kyllä se sitten vaikuttaa sinun "reumatismiinkin".
onko sekin vaan asennoitusmisjuttu, että niistä aina selvitään ja vaan jatketaan menestymistä?
Miksi tietyt ihmiset selviytyivät keskitysleiristä ja toiset eivät? Pakko siinä on olla asennoituminen taustalla. Ja ehdottomasti taistelunhalu ja usko parempaan tulevaisuuteen.
Ja jos keskitysleiristä selviämiseen vaikuttaa asenne, niin kyllä se sitten vaikuttaa sinun "reumatismiinkin".
onko sekin vaan asennoitusmisjuttu, että niistä aina selvitään ja vaan jatketaan menestymistä?
mielessä hiemot talot ja hyvät tulot, kuten ap:n teksistä näki, eli elämässä menestyminen on lähinnä materialistista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen koko ikäni joutunut kamppailemaan sairauteni kanssa ja elämänsä etukäteen suunnitteleminen on kyllä ollut jokseenkin hankalaa.
ajatellut, että menestyminen on menestymistä vain ap:n mittareilla. Menestymisen tunne lähtee sisältä päin. Jos sinä joudut kamppailemaan sairautesi kanssa, niin sinun menestymisen mittari voi olla se, että ylipäätään olet työkykyinen. Ja sinun suunnitellisuutesi on todennäisesti erilaista kuin ap:n.
Hyvät ihmiset - te itse määrittelette, mitä haluatte tavoitella. Ja itse suunnittelette tienne siihen. Ap ei ole ainoa oikea menestymismalli.
Mä olen koko ikäni joutunut kamppailemaan sairauteni kanssa ja elämänsä etukäteen suunnitteleminen on kyllä ollut jokseenkin hankalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuten ap:n teksistä näki, eli elämässä menestyminen on lähinnä materialistista.
Niin kauan kun kirjoittaa kuten ap (joka lienee provo), ei pysty näkemään elämässä kovin paljon syvyyttä. Että onko sellainen ihminen sitten lopultakaan elämässä kovin onnekas.
Olen köyhistä ja masentavista lähtökohdista ja lisäksi rumakin. Silti on kaksi lasta ja hyvä mies, talous kunnossa, ihanat appivanhemmat. Kaikin puolin ok elämä.
Mutta yksi asia vaivaa, olen yrittänyt päästä omasta suvusta eroon, en halua heitä elämääni, se ei vaan onnistu, kun he eivät anna olla perheeni rauhassa, vaan ottavat yhteyttä. Sukuni on juoppoa, mielenterveysvikaisia ja vaikka mitä. Mutta minkäs teet, kun itse et ole yhteydessä, he ovat :( Mitenkähän tämänkin voi suunnitella etukäteen.
Tuo aloitus vain kuvastaa sitä, ettei hän ole kokenut elämässä mitään traumaattista. Kaikilla on vastoinkäymisiä, varmasti myös ap:lla, mutta hänellä ei ole ollut mitään musertavaa.
kuten ap:n teksistä näki, eli elämässä menestyminen on lähinnä materialistista.
Niin kauan kun kirjoittaa kuten ap (joka lienee provo), ei pysty näkemään elämässä kovin paljon syvyyttä. Että onko sellainen ihminen sitten lopultakaan elämässä kovin onnekas.
Tuo aloitus vain kuvastaa sitä, ettei hän ole kokenut elämässä mitään traumaattista. Kaikilla on vastoinkäymisiä, varmasti myös ap:lla, mutta hänellä ei ole ollut mitään musertavaa.
kuten ap:n teksistä näki, eli elämässä menestyminen on lähinnä materialistista.
Niin kauan kun kirjoittaa kuten ap (joka lienee provo), ei pysty näkemään elämässä kovin paljon syvyyttä. Että onko sellainen ihminen sitten lopultakaan elämässä kovin onnekas.
Niin elämän karu totuus alkaa valjeta ap:llekin.
Elämää ei voi suunnitella mielensä mukaan kaikissa asioissa, eikä asennekaan ratkaise joka pulmaa vaikka se olisi miten vimpan päälle hiottu ja oikeaoppinen.
ja isommaltakin koululaiselta, jos pitää yöt kuunnella humalaisten tappelua ja pelätä, että joku pääsee hengestään (äiti)? Puhumattakaan siitä, ettei ole ollut varaa ostaa lukiokirjoja, kun jo ruoan saaminen on ollut työn takana? Mutta onhan se hyvä, että joku pystyy suunnitelemaan elämänsä etukäteen.
Tuo aloitus vain kuvastaa sitä, ettei hän ole kokenut elämässä mitään traumaattista.
Ja silloin pystyy säilyttämään elämästä tietynlaisen illuusion. Luulis kyllä että ihan jokaisella ihmisellä se illuusio lopulta menee. Vai meneekö?
Alue: Aihe vapaa
Tunnen paljon elämässä (materialistisillaKIN mittareilla) menestyneitä ihmisiä, mutta kenenkään heistä elämä ei ole noin kiiltokuvamaisen selkeää (ja suurimman osan ei ole ollut likimainkaan noin suunnitelmallista kuin ap antaa ymmärtää, ovat tosin osanneet ottaa tilaisuudet vastaan kun ne ovat tulleet eteen, mutta että ihan liki lapsesta saakka olsi kaikki suunniteltu, niin ei...)