Järkky toi hääohjelma

Näähän oli ainoastaan suvulle järkätyt juhlat eli osaa ne itsekin jotain järjestää!

Kaikki täällä ovat niin aikuisten huolissaan tästä huithapelipariskunnasta. Mutta mitä väliä sillä on, jos eivät vietäkään koko elämäänsä yhdessä? Nuoret seurustelevat ja eroavat, ei siinä ole mitään uutta. Avioliitosta pääsee myös eroon siinä missä seurustelustakin. Saivat hyvät juhlat, eikä äitiä kukaan pakottanut kaikkeä järkkäämään. Tuollaisiahan teinit ovat, itseään täynnä ja elävät vain nykyhetkessä.



Ja tatuoinnithan voivat olla sitten vaan hauska muisto nuoruudesta, vaikka avioliitto kenties ei kestäisikään.



Kyllä huomaa, että täällä ollaan ainakin henkisesti jo nuoruuden tuolla puolen, kaikki on niiiiiiiin kuolemanvakavaa...

tuollaiset tatuoinnit kädessä. Tyttö siihen: Ei haittaa.



Pari vuotta ainakin ovat yhdessä (rakastumisen aika).

Ainakin se vuosi, mieluiten kaksi olisi hyvä olla yhdessä. Mutta ei rakkaudenhuumassa, siinähän on ihan sekaisin :D



Tämä on vain minun mielipiteeni. Toisaalta, kaikkea ei niin fiksua tulee rakkaudenhuumassa tehtyä. Kuten, mennä naimisiin. :)

jos ei vanhemmille uskalla aikeistaan kertoa. Minusta on pelkästään surullista, että lapsena tehdään aikuisten päätöksiä. Tuntui kovasti siltä, että mun 8-vuotias on kypsempi kuin ohjelman morsian.



Kundista ei jäänyt paljoakaan käteen, mutta ihan kädetön pariskunta kyllä oli, minkähänlaiset ovat heidän mahdollisuutensa selvitä tässä maailmassa?

Tottakai sillä on väliä. Ihmeelliseksi maailma mennyt, kun naimisiinmenoa ei enää arvosteta, se on ihan kuin kenkien osto, mitä väliä millään on.

Pääasia, että juhlat on kivat. :(

Ilmankos Suomi on avioerotilastojen kärjessä, kun mennään naimisiin asenteella, mitä väliä.

Poikakin lopetti opiskelun, että voi olla rakkansa lähellä. Millä rahalla nämä tulevat toimeen?

Kaikki täällä ovat niin aikuisten huolissaan tästä huithapelipariskunnasta. Mutta mitä väliä sillä on, jos eivät vietäkään koko elämäänsä yhdessä? Nuoret seurustelevat ja eroavat, ei siinä ole mitään uutta. Avioliitosta pääsee myös eroon siinä missä seurustelustakin. Saivat hyvät juhlat, eikä äitiä kukaan pakottanut kaikkeä järkkäämään. Tuollaisiahan teinit ovat, itseään täynnä ja elävät vain nykyhetkessä. Ja tatuoinnithan voivat olla sitten vaan hauska muisto nuoruudesta, vaikka avioliitto kenties ei kestäisikään. Kyllä huomaa, että täällä ollaan ainakin henkisesti jo nuoruuden tuolla puolen, kaikki on niiiiiiiin kuolemanvakavaa...

enkä epäile, etteikö tuollainen nuori, hullaannuttava rakkaus voi kestää!



Jäin vain miettimään, että olinko muka itse yhtä lapsellinen ja "sählä" 19-vuotiaana. Nuorilta puuttui kaikki jämäkkyys ja oma-aloitteisuus. Itse olin mielestäni itsenäisempi ja aikuisempi. Eihän se välttämättömyys ole, mutta jos aikoo naimisiin mennä niin pitäisi osata jo pitää paremmin lankoja omissa käsissään! Toisaalta, jos oma 19-vuotian tytär haluaisi ehdottomasi mennä naimisiin niin en varmaan osaisi olla puuttumatta hääjärjestelyihin :)

ihan samoin kuin liitto joka on solmittu vuosien seurustelun jälkeen.

Luulisi sen olevan helpompaa kuin että toinen jättää opiskelunsa kokonaan.



Niitä tatuointeja olisi kuitenkin kannattanut harkita, kun eivät selvästikään tiedä, mitä elämässä haluavat.

Mua huvitti kun leikkivät joka paikassa, hypittiin trampoliinilla, hypeltiin hiekkaan hyppyjä, keinuttiin, pelattiin korttia, katottiin piirrettyjä... Ja ne tatuoinnit, voi elämän kevät! :-D

Kateudelta kuulostaa,

oma rakkaus ei ole inhtohimoista niin siellä itketään.

vaan se käsittämätön epäkypsyys. En varmaan ikinä oo nähnyt 19-vuotiasta, joka olisi niin pihalla kuin se tyttö. Silti, kaikkea hyvää heille. Mutta se täytyy sanoa, että ohjelma ei ollut kaunista katottavaa. Jos rehellisesti sanon.

Hääjuhla oli kuin teinien nyyttärit paperimukeineen. Puuttui vain mikropizzat ja muumipillit.



Oman tyttäreni kohdalla tuo olisi juuri se pahin painajainen. Jonkun netissä tapaamansa hampuusin kanssa mennään salaa naimisiin. Otetaan näkyvälle paikalle helvetin rumat tatuoinnit, opiskelut jää..

vaan se käsittämätön epäkypsyys. En varmaan ikinä oo nähnyt 19-vuotiasta, joka olisi niin pihalla kuin se tyttö. Silti, kaikkea hyvää heille. Mutta se täytyy sanoa, että ohjelma ei ollut kaunista katottavaa. Jos rehellisesti sanon.

Toinen perhe rempseä ei-niin-väliä -tyylinen, kielenkäyttö ei niin siivoa, kotikin näytti olevan vähän "sinnepäin" ja rempallaan, isä ilmeisesti jonkinsortin motoristi. toinen perhe lähetystyöntekijöitä ja isä pappi.

Mitä tarkottaa erinoloiset?

Minun ja mieheni suhteen alkuaikana oltiin varmaan lähes samanlaisia. Pari kuukautta yhdessä ja mentiin kihloihin. Vajaa vuoden yhdessäolon jälkeen esikoinen ilmoitti tulostaan. Reilu vuosi oltiin oltu yhdessä ja mentiin naimisiin. Häät kyllä järjestettiin itse ja omasta pussista. Olisi siinä apuakin enemmän saanut äidit ja muut antaa. Olin silloin 20 ja mieheni huomattavasti minua vanhempi ja langat pysyivät paremmin minun kuin hänen hyppysissään siinä tilanteessa, vaikka hoidin pientä vauvaa samalla. Nyt olen 22 enkä ole tuntenut itseäni liian nuoreksi missään vaiheessa sitoutumaan. Ja voin kertoa, että olen itse osittain samanlainen unohtelia. Olen kassini jättänyt useampaan kertaan erinäisiin paikkoihin. Puhelin unohtuu kyläpaikkaan usein ja sitä saakin palailla hakemaan. Unohdan tehdä joskus lupailemiani asioita. Kaikessa tohinassa ja hääräilyssä voi entistä enemmän ajatukset mennä sekaisin.

Eikä se ikä aina katso sitä, että ei olla kypsiä tekemään joitain asioita. Toiset eivät tunnu olevan koskaan kypsiä menemään naimisiin, vaikka ikää olisikin paljon. On pareja jotka menevät naimisiin vanhemmalla iällä ja eroavat silti. Tai niitä jotka ovat olleet naimisissa iät ja ajat ja lopulta toinen löytääkin uuden elämänsä rakkauden, ja ero tulee. Ja niitä jotka ovat kuolemaansa asti yhdessä.

Meitä on moneen junaan ja moni jää vielä asemallekin.

Jos sinun asenteellasi eletään, ja kaikki pitäisi pelata varman päälle, jäisi elämästä niin monia ilon ja onnen hetkiä elämättä. Onnea tiellesi, mutta annathan toisille tilaa valita omansa.

Tottakai sillä on väliä. Ihmeelliseksi maailma mennyt, kun naimisiinmenoa ei enää arvosteta, se on ihan kuin kenkien osto, mitä väliä millään on.

Pääasia, että juhlat on kivat. :(

Ilmankos Suomi on avioerotilastojen kärjessä, kun mennään naimisiin asenteella, mitä väliä.

Poikakin lopetti opiskelun, että voi olla rakkansa lähellä. Millä rahalla nämä tulevat toimeen?

Kaikki täällä ovat niin aikuisten huolissaan tästä huithapelipariskunnasta. Mutta mitä väliä sillä on, jos eivät vietäkään koko elämäänsä yhdessä? Nuoret seurustelevat ja eroavat, ei siinä ole mitään uutta. Avioliitosta pääsee myös eroon siinä missä seurustelustakin. Saivat hyvät juhlat, eikä äitiä kukaan pakottanut kaikkeä järkkäämään. Tuollaisiahan teinit ovat, itseään täynnä ja elävät vain nykyhetkessä. Ja tatuoinnithan voivat olla sitten vaan hauska muisto nuoruudesta, vaikka avioliitto kenties ei kestäisikään. Kyllä huomaa, että täällä ollaan ainakin henkisesti jo nuoruuden tuolla puolen, kaikki on niiiiiiiin kuolemanvakavaa...

Jos vaikka lähtis siitä, että menee naimisiin sit, kun pystyy omat häänsä järjestämään.. Morsiammen äiti teki kaiken...

Toivottavasti omat lapset on sen verran fiksuja, että omia häitään alkavat juhlia silloin, kun ovat aikuisia, aikuisten oikeesti :)

Jos vaikka itse lähtisit siitä että osaisit oman äidinkielesi: "morsiammen"

Aika ihmeellinen lausahdus joltain tässä ketjussa, että "ei rakkaudenhuumassa kannata naimisiin mennä". Hmm, mä kun luulin, että rakkaudesta nimenomaan.



Lisäksi: yhtä suurella todennäköisyydellä 2 vuotta häitään suunnitellut nipotarkka maisteri eroaa kuin tämä huithapeli-tyttö.

Ihanat siskot sillä tytöllä, vaikka riitelivät niin ihanasti lohdutti morsianta kun sillä oli pahamieli.

Poika oli söötti. Selvää rakkautta ja ihania hääkuvia varmasti saivat kun hiekkarannalla ottivat niitä ei niin tavallisia pojotuskuvia.