Lue keskustelun säännöt.
Huudatusunikoulu on lapsen pahoinpitely. Piste.
07.01.2010 |
Ihan järkyttävää lukea tuota huudatusunikoulu-ketjua... Missä on äidinvaistot ja empatia?
t. Kolmen ei-huudatetun lapsen äiti
Kommentit (116)
Pahimmat raivarit lapsi veti siitä, että otin viereeni (ainakin tämän yhden, pahiten uni-ongelmaisen kanssa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sitä äitinä kokeilee IHAN KAIKKI mahdolliset keinot ennen kuin lopulta viimeisillä voimilla turvautuu "huudatus-unikouluun". Eikä teistä kukaan taida tietää todellisesta valvomisesta mitään...
Luettu, kokeiltu ja hyödyttömäksi todettu. Muita vinkkejä?
Lapsi nukkuu usein paremmin kun sillä on uniseuraa.
Tuli mieleen kun valitin esikoisen huonoja yöunia yli 80-vuotialle isoäidilleni aikoinaan. "Mikset ota vauvaa viereen nukkumaan?" hän kysyi hämmästyneenä niin kuin se olisi ollut maailman luonnollisin asia. "Kaikkihan nukkuvat paremmin kun siinä on toinen ihminen lähellä." (Ei muuten pidä 100 % paikkansa, mutta kuitenkin.)
Sitten hän kertoi, että hänen lapsuudessaan Karjalassa vauvat aina nukkuivat heidän äitinsä vieressä ja kun he kasvoivat isoiksi, heidät siirrettiin siskonpetiin sisarustensa viereen. Kenenkään ei tarvinnut nukkua yksin!
Minulle tulee aina hirveän hyvä mieli kun ajattelen tätä. :) Lisäksi heidän äitinsä imetti heitä aika vanhoiksi, niin vanhoiksi, että isoäitinikin imetys oli loppunut kun isoäiti osasi itse jo sanoa: "Ei enää tittiä!" :)
Kaikki hänen sisaruksensa olivat poikkeuksellisen hyväsydämisiä ja ihania, iloisia ihmisiä, jotka kestivät positiivisina kaikki vaikeudet, mitä heille mm. evakkoina ja sodassa tuli. En tiedä, johtuiko se heidän Mammastaan, mutta ainakaan hän ei onnistunut lapsikatrastaan pilaamaan.
Muuten isoäitini sanoi, ettei lapsia hoidettu niin hyvin kuin nykyään vaan esimerkiksi vanhemmat sisarukset hoitivat vauvaa kun äiti oli pellolla tms. Sitten vasta kun he eivät saaneet vauvaa rauhoittumaan, he huusivat äitiään apuun, joka tuli antamaan tissiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos menee yliväsyneeksi ja huutaa vain niin sit hetkeksi muuhun ympäristöön. Ei kannata jumittua yhteen heijausliikkeeseen, jos sylissä nukuttaa. Itsekin nukahdatte parhaiten, kun toinen lähellä tuhisemassa.
En ole samaa mieltä ap:n kanssa. Käytäntö on toista kuin teoreettinen hyssyttely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perhepeti on ihmisen perusmalli
Unihäiriöt ovat länsimainen ilmiö
Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.
Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa. Länsimaissa alettiin lapsia nukuttaa erillään 1800-luvulla, aluksi ylemmissä sosiaaliluokissa. Kuten monet muutkin asiat, tapa alkoi levitä laajemminkin. Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin". Tämä tapa perustuu hänen mielestään puhtaasti aikuisen tarpeeseen: "Nisäkäspennun paikka on emon ihoa vasten". Emolla hän tarkoittaa niin isää kuin äitiäkin, tai muuta läheistä aikuista.
Läheisyys kasvattaa itsenäisyteen
Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin. Yhdessä nukkuvat perheet eivät usein pidä esimerkiksi vauvan yöheräämisiä huonona tapana, josta on päästävä eroon, vaan kehitysvaiheena, joita tulee ja menee. Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen.
Perhepedin tiukin määritelmä on se, että lapsi tai lapset nukkuvat vanhempien vuoteessa. Väljemmin määriteltynä perhepediksi voidaan lukea myös sivuvaunu, jossa pinnasänky on kiinni vanhempien vuoteessa, laita alas laskettuna tai poistettuna. Myös omassa sängyssään samassa huoneessa vanhempien kanssa nukkuvan lapsen voi sanoa olevan perhepedissä.
"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.
2½-vuotias Tiia sekä seitsenkuinen Aleksi ovat perhepetiläisiä. Tiia nukkuu nykyään omassa sängyssään, mutta samassa huoneessa muiden kanssa. "Siirtyminen tapahtui Tiian omassa aikataulussa. Hän itse esitti, että omaan sänkyyn nukkumaan. Ilmeisesti Aleksin synnyttyä olo oli liian ahdas", Ansku-äiti kertoo.
Läsnäolo ja kosketus rauhoittavat
Jukka Mäkelän mukaan vanhempien on syytä miettiä, mihin haluavat lapsensa kasvattaa. Noin 80—85 % lapsista oppii tavalla tai toisella olemaan itkemättä ja nukkumaan. Mäkelä kehottaa vanhempia kysymään itseltään, mitä muuta lapsi oppii siinä samalla: "Mikä on lapsen kokemus, kun hän herää ja kokee, että on hätä? Onko joku läsnä ja tyynnyttää, vai jätetäänkö hänen hätäänsä vastaamatta?"
Mäkelä muistuttaa omaankin kokemukseensa viitaten, että aina on se noin 15 % lapsista, jotka eivät opi nukkumaan "kunnolla": "Puolitoista vuotta joka yö kannoimme ja lohdutimme lastamme. Vasta kolmevuotiaana hän nukkui tunteja. Meillä jokaisella on hauraat kohtamme, tämä on hänen." Tällaisissakin tapauksissa vanhemman läsnäolo ja lohduttaminen ovat lapselle tärkeitä. Hellä, mutta vahva kosketus selän ja pakaroiden alueella rauhoittaa. "Se ei ehkä aina yksinään riitä tyynnyttämään lasta kokonaan, mutta joka tapauksessa se rauhoittaa", vakuuttaa Mäkelä.
Aikuisen läheisyys auttaa lapsen epäkypsää hermostoa itsesäätelyyn unen aikana. Se voi jopa vähentää kätkytkuoleman riskiä estämällä lasta vaipumasta liian syvään uneen Vanhemman hengitys myös rytmittää lapsen hengitystä.
Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä. Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin. Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin: "Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli."
Perhepeti ehkäisee väsymystä
Perhepedissä tai samassa huoneessa nukkuvat vanhemmat ja lapset nukkuvat yleensä paremmin. Koska äiti on lähellä, lapsen ei tarvitse herätä täydellisesti ja itkeä saadakseen huomiota. Äiti voi hoitaa vauvaa ennen kuin kumpikaan on täysin hereillä. Tämä taas vähentää äidin väsymyksen tunnetta. Lähekkäin nukkuminen edistää myös imetystä. Perhepedissä nukkuvat äidit imettävät keskimäärin kaksi kertaa pidempään kuin muut äidit. Muiden rintaruokinnan etujen lisäksi yölliset imetykset lisäävät hapen virtausta, mitä on hyväksi kasvulle ja vastustuskyvylle. Monet puolivuotiaat pärjäävät yön yli ilman syöttöjä, mutta yhtä monet alle vuoden ikäiset tarvitsevat aterian viimeistään aamuyöllä.
Kahdeksankuisen Jonnan isä tekee jatkuvasti yötöitä, eli arkisin perhepedin jakavat Jonna ja Elli-äiti. "Koitan minimoida kaikkea liikettä ja sängystä nousemista, joten minulle oli aivan mukavuuskysymys perhepedissä nukkuminen. Sänkymme vieressä on kuitenkin aina ollut pinnasänky, johon vauva on nostettu jatkamaan uniaan, jos tilanpuute uhkaa tai äiti haluaa lisää tilaa", Elli kertoo.
Vauvan aivot vaativat energiaa
Ihmislapsen aivojen kehitys tapahtuu pääasiassa syntymän jälkeen. Ihmisellä on vain 25 % aivojen tilavuudesta syntyessään, kun lähimmällä sukulaisellamme, simpanssilla, on 45 %. Ihmislapsen hermostollinen kypsymättömyys mahdollistaa ihmislajin sopeutumisen moniin erilaisiin ympäristöihin. Aivot muokkaantuvat ympäristön antaman mallin mukaan. Muutaman vuoden ikäinen lapsi on jo sopeutunut omaan ympäristöönsä. Joutuessaan yhtäkkiä toisenlaiseen maailmaan hänen mahdollisuutensa heikkenevät.
Tämä aivojen ja hermoston nopea kypsyminen vauvaiässä vaatii runsaasti energiaa. Suurimmalle osalle, jopa 90 %:lle maailman ihmisistä perhepeti on itsestään selvä osa vauvaperheen elämää. Perhepeti nähdään myös imetystä tukevana toimintamallina. Äidinmaito sulaa nopeasti ainutlaatuisen koostumuksensa takia. Siksi rintaruokitut vauvat tarvitsevat ruokaa usein, joten äidin on pysyttävä vauvan lähellä päivin ja öin. Yösyötöt saattavat olla yksi luonnon mekanismeista suojata vauvaa liian syvältä ja liian pitkältä unelta, josta vielä kehittymättömät säätelymekanismit eivät saa vauvaa hereille. Jos vauva nukkuu yksin omassa sängyssään, mahdollisesti jopa omassa huoneessaan, hän ei välttämättä heräile yhtä helposti.
Toisinkin voi perhepedissä kuitenkin käydä, kuten Tuulin, 7 kk, äiti Eleonoora kertoo: "Neitokainen kiilautuu kiinni tissiin, eikä saa sitten nukuttua kunnolla maidontuoksussa, vaan ottaa huikkaa vähän väliä. Tai muuten vaan varmistelee, että siinä ollaan, ja sitten äidin ergonomia on kehnoa. Tyyny selän takana auttaa, jos sen sinne muistaa laittaa."
Hyvin järjestetty perhepeti on turvallinen
Aikojen saatossa on pelätty, että äidit saattavat kierähtää unissaan vauvojensa päälle. Perhepeti on jopa ollut kielletty useissa Euroopan kaupungeissa. On kuitenkin todisteita siitä, että ankarassa köyhyydessä eläneet epätoivoiset äidit ovat tukehduttaneet vauvojaan tahallaan pelätessään, etteivät voi elättää kaikkia lapsiaan.
Tähänastiset tutkimukset eivät todista, että perhepedissä nukkuminen olisi itsessään vaarallista. Perhepeti on turvallinen, jos vanhemmat eivät tupakoi tai käytä alkoholia tai lääkkeitä, patja on kiinteä eivätkä vuodevaatteet ole liian upottavat. Kannattaa tarkistaa, ettei mihinkään sänkyjen väliin tai seinän ja patjan väliin jää koloja, joihin vauva voi juuttua tai tukehtua.
Putoamisvaaraa voi minimoida asettamalla sängyn seinän viereen ja nukuttamalla vauvaa seinän puolella. Eikä perhepedissä tarvitse tyytyä normaalilevyiseen parisänkyyn, vaikka se yleensä kahdelle aikuiselle ja yhdelle lapselle riittääkin. Jatkoksi voi hankkia esimerkiksi vielä yhden runkopatjan. "Puutavaraliikkeestä saa vaneria ja Etolasta patjoja", toteaa lastenpsykiatri Mäkelä.
Eleonoora ei ole kuullut juurikaan kriittisiä kommentteja heidän nukkumajärjestelyistään: "Lähipiiri on suhtautunut yllättävän positiivisesti tai neutraalisti. Vähän ehkä naureskeltu sille, että piti muuttaa isompaan asuntoon, että saadaan lastenhuone, ja sitten siellä onkin kaikkea muuta rojua."
Ole luova!
Monet perhepedissä nukkuvat saavat kuulla kysymyksen vanhempien parisuhteen hoitamisesta, kun lapset nukkuvat vanhempien sängyssä. Samaan aikaan nuorille naisille suunnatut aikakauslehdet toitottavat, kuinka tärkeää on olla luova ja harrastaa seksiä mitä mielikuvituksellisemmissa paikoissa. Ei kai sänky ole ainoa paikka siihen tarkoitukseen sen jälkeen, kun miehestä ja naisesta on tullut isä ja äiti? Jukka Mäkelä muistuttaa: "Kautta ihmiskunnan historian on tuotettu uusia pentuja, vaikka lapset ovat lähellä. Edelleenkin tämä on vallitseva tilanne suuressa osassa maailmaa." Jonnan äiti Elli paljastaa: "Kun vanhemmat tarvitsevat hellittelyä, niin vauva on siirretty nukkumaan omaan pinnasänkyynsä tai vaunuihin".
Monet isätkin pitävät perhepetiä hyvänä ratkaisuna. "Esikoisen ollessa vauva olin tiukasti sitä mieltä, että nukkukoon omassa sängyssään. Nyt nukumme kaikki sulassa sovussa samassa sängyssä", kertoo kolmevuotiaan Eetun ja puolivuotiaan Ellan isä Eero, ja naurahtaa: "Vaimo kyllä joskus aamuöisin livahtaa olohuoneen sohvalle. Hän väittää, että me muut kuorsaamme liikaa."
http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun nuorimies ei tahdo nukkua ilman rintaa?
Ei tuo vetele. Kyllä se pitää jo vauvana vitsa vääntää, että on armeijaan kypsä.
Kyllä se äidin vierotus joskus on tehtävä...
Meillä poika nukkui 7 kk vieressä. Yhden kerran huusi tunnin ajan ja just´ kun mies meinas nousta ja ottaa pojan sängystä, niin nukahti. Joskus sen jälkeen oli vieresä ja aamuisin hain tissille. Ottakaa ny järki käteen, mitäs jos seuraava pakkaus on kolmoset ja esikoinen edelleen vieressä yöt? Ajoissa kannattaa vierottaa! Perusturvallisuus rakentuu monesta asiasta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tyttöystävältään, jos ette sivarit satu tietämään.
unikoulu on tehokas menetelmä ja hyvä askel itsenäiseen elämään.
Perhepeti on huono järjestelmä koska monesti vanhemmilla menee seksihalut kun vauva nukkuu sängyssä.
Vanhemmat tarvitsevat myös yhteistä aikaa ja ilta yleensä on sitä.
Mikäs siinä jos onnistuu seksi vauvan läsnäollessa.
Meiltä ei onnistu. Kiitos unikoulun nyt saa seksiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä. Onko nyt hyvä mieli, niin, onko?
Kiitos unikoulun nyt saa seksiä!
unikoulu on tehokas menetelmä ja hyvä askel itsenäiseen elämään.
Perhepeti on huono järjestelmä koska monesti vanhemmilla menee seksihalut kun vauva nukkuu sängyssä.
Vanhemmat tarvitsevat myös yhteistä aikaa ja ilta yleensä on sitä.Mikäs siinä jos onnistuu seksi vauvan läsnäollessa.
Meiltä ei onnistu. Kiitos unikoulun nyt saa seksiä!
Onko teillä yksiö vai miksette harrasta seksiä vaikka sohvalla tai vaikka kylpyhuoneen seinää vasten? :O
Muistelen nyttemmin 8-vuotiaani vauva-aikaa. Vauvani oli iltaisin yliväsynyt, mikä ilmeni hillittömänä huutamisena. Ensimmäiset viikot tein kaiken vauvantahtisesti (sehän se ainoa oikea oppi on). Yliväsynyttä vauvaa hyssyttelin, syötin, kanniskelin. Kaikki vauvani olemuksessa kuitenkin kertoi: "Jättäkää minut rauhaan. ANTAKAA MINUN NUKKUA!" Mitä enemmän sylitin, paijasin, keinutin, ruokin, sitä yliväsyneemmäksi vauvani kävi - ja mitä enemmän hytkyteltiin ja ruokittiin, sitä levottomammaksi ja onnettomammaksi vauva kävi. Sylittely, ruokkiminen, tuudittelu ei auttanut vauvaa nukahtamaan. Ensimmäiset viikot vauva nukkui todella vähän, oli levoton ja suoraan sanottuna kärsi unideprivaatiosta. Hän ei saanut tarpeeksi unta. Unenpuute näkyi jatkuvana kärttyisyytenä - myös hereilläollessa.
Joillakin aikuisillakin on samanlaista. Esim. minä EN halua mitään virikkeitä, ruokaa, keskusteluja, kosketusta päästäkseni uneen. Oikein väsyneenä TAHDON itkeä ja purkaa stressaantuneisuuteni nimenomaan itkemällä YKSIN. Nukahdan vasta, kun olen itkenyt stressin ja pinkeyden pois. Yksin.
On outoa, että lapsentahtisuus ilmenee siinä, että jokaista vauvaa kohdellaan samalla tavalla. Lapsentahtisuuden pitäisi ilmetä kaiken järjen mukaan siinä, että vanhemmat tutustuvat lapseensa ja etenevät oman lapsensa tarpeiden mukaan. Lapsentahtisuus EI ole sitä, että jokaista vauvaa hoidetaan samalla muodinmukaisella tavalla.
Tällä hetkellä se ainoa oikea muodikas tyyli nukuttaa vauvaa on se, että vauvaa ei jätetä rauhassa etsimään unta. Mitäpä, jos esim. sinun vauvasi nimenomaan tahtoo päästellä stressihöyryjään itkemällä; vasta sen jälkeen hän voi rauhassa nukahtaa pitkille yöunille?
Minä luin aikoinani oman vauvani sanatonta viestintää. Kaikki hänessä huusi: "Antakaa minun nukkua. Älkää enää tarjotko mitään virikkeitä. Älkää tuuditelko, älkää hössöttäkö, älkää syöttäkö enää, antakaa minun NUKKUA."
On vauvoja, jotka tarvitsevat hömpsyjä joka viidestoista minuutti. Heitä ruokittakoon 24/7 viidentoista minuutin välein.
On myös vauvoja, jotka kaipaavat rutiinia; säännöllisiä ruoka-aikoja, säännöllisiä nukkuma-aikoja. On vauvoja, jotka eivät pysty ensikuukausinaan nukahtamaan ilman stressinpurkavaa itkemistä.
Tein järkevimmän päätöksen luomalla parikuiselle vauvalleni rytmin ja rutiinin, joka toistui päivittäin samanlaisena. Huomasin, että vauva rentoutui, kun päivät toistuivat samanlaisina. Hän toki ensimmäisellä viikolla itki mennessään nukkumaan. Itkettyään 5-15 minuuttia hän nukahti ja heräsi pirteänä, tarpeeksi unta saaneena. Levottomasta kiljujasta tuli viikon aikana iloinen, tarpeeksilevännyt pieni vauveli.
Moni ns. vauvantahtinen äiti ei tajua, että itkemällä yliväsynyt vauva osoittaa: ANNA MINUN NUKKUA. Vauvalla ON oikeus nukkua tarpeeksi. Jos vauva ei itse osaa nukkua tarpeeksi, rakastava vanhempi opettaa vauvaa nukkumaan.
Tässä on sekin näkökohta, että tarpeeksi nukkunut vanhempi on myös selväjärkinen vanhempi. Usein nämä vauvan hytkyttäjät ja pätkittäisistä yöunista kärsivät vanhemmat ovat saaneet mitä ovat tilanneet. Jos vanhemmilla olisi tervettä järkeä, he eivät uuvuttaisi itseään vuosikausien valvomisella. Perusterveen vauvan opettaminen nukahtamaan ja ohittamaan kevyen unen vaiheet kestää viikon.
Ihminen -myös lapsen vanhempi- tarvitsee unta. Miksi ihmeessä tämä fysiologinen tosiasia unohdetaan? Vanhemmaksi tuleminen ei merkitse sitä, ettei ihminen tarvitsisi unta. Tervettä itsekkyyttä peliin! Siitä nauttii koko perhe ja ihan varmasti myös vauva.
unikoulu on tehokas menetelmä ja hyvä askel itsenäiseen elämään.
Perhepeti on huono järjestelmä koska monesti vanhemmilla menee seksihalut kun vauva nukkuu sängyssä.
Vanhemmat tarvitsevat myös yhteistä aikaa ja ilta yleensä on sitä.Mikäs siinä jos onnistuu seksi vauvan läsnäollessa.
Meiltä ei onnistu. Kiitos unikoulun nyt saa seksiä!
Musta on jotenkin kamalaa, että vauvan ollessa kyseessä kirjoitetaan "askel itsenäiseen elämään".
Harrastetaanko teillä tosiaan seksiä vain sängyssä? :O unikoulu on tehokas menetelmä ja hyvä askel itsenäiseen elämään.
Perhepeti on huono järjestelmä koska monesti vanhemmilla menee seksihalut kun vauva nukkuu sängyssä.
Vanhemmat tarvitsevat myös yhteistä aikaa ja ilta yleensä on sitä.Mikäs siinä jos onnistuu seksi vauvan läsnäollessa.
Meiltä ei onnistu. Kiitos unikoulun nyt saa seksiä!Onko teillä yksiö vai miksette harrasta seksiä vaikka sohvalla tai vaikka kylpyhuoneen seinää vasten? :O
Seksi makuultaan on ainut keino ja sänky on mukavin paikka suorittaa se. Miksi pilkkaat halvaantuneita tuolla hymiöllä?
Joillakin aikuisillakin on samanlaista. Esim. minä EN halua mitään virikkeitä, ruokaa, keskusteluja, kosketusta päästäkseni uneen. Oikein väsyneenä TAHDON itkeä ja purkaa stressaantuneisuuteni nimenomaan itkemällä YKSIN. Nukahdan vasta, kun olen itkenyt stressin ja pinkeyden pois. Yksin.
Tämä on varmaan siitä yhdestä vauvaoppaasta, jossa esiteltiin se EASY-menetelmä. Taitavasti kirjoitettu, mutta todella kiistanalaisia ja jopa vahingollisia neuvoja puettu kauniiseen muotoon ja sekoitettu ihan oikeiden asioiden väliin. Hyvä esimerkki tästä on tämä ylläoleva teksti. Tällä siis johdatellaan aikuiset ihmiset uskomaan, että vauva haluaisi itkeä itsensä uneen!!! Voi herttileijaa!!!!!
Tällä hetkellä se ainoa oikea muodikas tyyli nukuttaa vauvaa on se, että vauvaa ei jätetä rauhassa etsimään unta. Mitäpä, jos esim. sinun vauvasi nimenomaan tahtoo päästellä stressihöyryjään itkemällä; vasta sen jälkeen hän voi rauhassa nukahtaa pitkille yöunille?
Niin, mitäpä jos?? Tosiaan, vauva ehkä haluaakin itkeä itsensä uneen!!! Vauvat ovat varmasti aivan pullollaan stressihöyryä ja siksi heidän on ihan pakko päästä iltaisin itkemään itsensä uneen! Itse asiassa, se on varmasti hyvin terveellistä! Tätä ideaa kannattaa tarjota lastenpsykiatreillekin.
Minä luin aikoinani oman vauvani sanatonta viestintää. Kaikki hänessä huusi: "Antakaa minun nukkua. Älkää enää tarjotko mitään virikkeitä. Älkää tuuditelko, älkää hössöttäkö, älkää syöttäkö enää, antakaa minun NUKKUA."
Kuule, mikset sitten vain lopettanut sitä virikkeiden tarjoamista ja hömsyttelyä, ottanut vauvasi kainaloon hämärään makuuhuoneeseen ja antanut nukkua rauhassa, jos siltä vaikutti?
On vauvoja, jotka eivät pysty ensikuukausinaan nukahtamaan ilman stressinpurkavaa itkemistä.
On äitejä, joilla ei vaikuttaisi näin äkkiä katsottuna olevan aivoja sen enempää kuin sydäntä ollenkaan. Mutta tiedän olevani väärässä. Sinäkin olet tuossa yllä. Täysin. Väärässä.
Tervettä itsekkyyttä peliin! Siitä nauttii koko perhe ja ihan varmasti myös vauva.
Tämä oli paras tähänastisista. Tähän mennessä huudattajat ovat lähinnä puolustelleet, etteivät aiheuta vauvalle pahaa traumaa, mutta tämä sanoo, että vauva oikein nauttii kun saa unikoulutuksen.
kun alkoi ihan itkemään. Rauhoittui, mutta varmaan kohta taas alkaa kähisemään. No, vasta pari tuntia mennyt. Ja illalla oli kylpy, hieronta ja velli, leikitty on... Tää on tätä. Väsymys on kova, kuulen välillä omiani, sen dokkarin mukaan vaivun pieniin mikrouniin huomaamattani. Siis se kyllä tuntuu tai sen tajuaa, ettei ole ihan terässä. Mutta en huudata :)