Huudatusunikoulu on lapsen pahoinpitely. Piste.

Harrastetaanko teillä tosiaan seksiä vain sängyssä? :O unikoulu on tehokas menetelmä ja hyvä askel itsenäiseen elämään.

Perhepeti on huono järjestelmä koska monesti vanhemmilla menee seksihalut kun vauva nukkuu sängyssä.

Vanhemmat tarvitsevat myös yhteistä aikaa ja ilta yleensä on sitä.

Mikäs siinä jos onnistuu seksi vauvan läsnäollessa.

Meiltä ei onnistu. Kiitos unikoulun nyt saa seksiä!

Onko teillä yksiö vai miksette harrasta seksiä vaikka sohvalla tai vaikka kylpyhuoneen seinää vasten? :O

Seksi makuultaan on ainut keino ja sänky on mukavin paikka suorittaa se. Miksi pilkkaat halvaantuneita tuolla hymiöllä?

Trolli mikä trolli, mutta miksi minua hymyilyttää tässä yhteydessä ilmauksesi "suorittaa se"? :)

Mitäs sanotte tutkimustuloksesta, jonka mukaan yön valvonut aikuinen on samassa tilassa kuin ihminen promillen kännissä?



Onko todellakin itsekästä opettaa lapsi nukkumaan itsenäisesti kunnollisia yöunia? Jos et halua opettaa, valvoskelet itse öitä, et saa tarpeeksi unta, olet huomiokyvyltäsi samassa tilassa kuin humalainen.



Haluatko, että hoidat vauvaasi promillen känniä verrattavassa tilassa? Antaisitko vauvasi hoidettavaksi ihmiselle, joka puhaltaa yhden promillen ratsiassa?



Minä en antaisi. Hyväksyn sen tosiasian, että mikäli en saa nukkua tarpeeksi, olen känniä verrattavassa tilassa. Äitiys ei nimittäin suojele näiltä fysiologisilta tosiasioilta. Umpiväsynyt äiti on huono huoltaja vauvalleen.



Voisiko ajatella niin, että koko perheen saama riittävä uni on parhaaksi kaikille: Huoltajat jaksavat virkeinä hoitaa lastaan. Vauva on opetettu nukkumaan tarpeeksi, mikä on hyväksi hänen kognitiiviselle kehitykselleen.



Se, että vauvantahtisuuden nimissä koko perhe nukkuu pätkittäistä unta vuoden, pari, on haitaksi kaikille: huoltajille ja vauvalle - koko perhe-elämälle.



"Kyllä hyvä äiti jaksaa valvoa ja nukkua pätkittäistä unta muutaman vuoden" -oppi on Scheissea. Jokaikinen ihminen tarvitsee unta selvitäkseen täysjärkisenä. Vauva tarvitsee täysjärkistä vanhempaa. Uni on perustarve myös äideille. Miksi torjua tämä tosiasia? Onko kaiken hernekeppi-ideologian ydin siinä, että itsekäs äiti tahtoo asettua huonojen unikouluäitien yläpuolelle?

Musta on jotenkin kamalaa, että vauvan ollessa kyseessä kirjoitetaan "askel itsenäiseen elämään".

Mitäs sanotte tutkimustuloksesta, jonka mukaan yön valvonut aikuinen on samassa tilassa kuin ihminen promillen kännissä?

Onko todellakin itsekästä opettaa lapsi nukkumaan itsenäisesti kunnollisia yöunia? Jos et halua opettaa, valvoskelet itse öitä, et saa tarpeeksi unta, olet huomiokyvyltäsi samassa tilassa kuin humalainen.

Haluatko, että hoidat vauvaasi promillen känniä verrattavassa tilassa? Antaisitko vauvasi hoidettavaksi ihmiselle, joka puhaltaa yhden promillen ratsiassa?

Minä en antaisi. Hyväksyn sen tosiasian, että mikäli en saa nukkua tarpeeksi, olen känniä verrattavassa tilassa. Äitiys ei nimittäin suojele näiltä fysiologisilta tosiasioilta. Umpiväsynyt äiti on huono huoltaja vauvalleen.

Voisiko ajatella niin, että koko perheen saama riittävä uni on parhaaksi kaikille: Huoltajat jaksavat virkeinä hoitaa lastaan. Vauva on opetettu nukkumaan tarpeeksi, mikä on hyväksi hänen kognitiiviselle kehitykselleen.

Se, että vauvantahtisuuden nimissä koko perhe nukkuu pätkittäistä unta vuoden, pari, on haitaksi kaikille: huoltajille ja vauvalle - koko perhe-elämälle.

"Kyllä hyvä äiti jaksaa valvoa ja nukkua pätkittäistä unta muutaman vuoden" -oppi on Scheissea. Jokaikinen ihminen tarvitsee unta selvitäkseen täysjärkisenä. Vauva tarvitsee täysjärkistä vanhempaa. Uni on perustarve myös äideille. Miksi torjua tämä tosiasia? Onko kaiken hernekeppi-ideologian ydin siinä, että itsekäs äiti tahtoo asettua huonojen unikouluäitien yläpuolelle?

eikä kaikkia unikoulun pitäviä. Unikouluja kun on lempeitäkin.

Vaikka äiti olisi kuin väsynyt, niin huudattaminen on vauvan kehitykselle vahingollista. Ja varmasti aina on muitakin keinoja kuin jättää vauva yksin huutamaan.

Kyllä kokeilin myös viereenottamista. Vauva ei rauhoittunut hämärässä huoneessa vieressäni. Ensimmäisinä kuukausina otin vauvani kainaloon - ja aika monesti otinkin.

Vauvani ei rauhoittunut. Vieressäni, kainalossani väsynyt vauva itki parhaimmillaan seitsemän tuntia.



Onko nyt niin, että väsyneelle vauvalle on parempi itkeä 4-7 tuntia siinä perhepedissä kuin itkeä 5-15 minuuttia omassa sängyssään? JA toinen kysymys: miksi unikoulutettu vauva muuttui iloiseksi ja pirteäksi touhutädiksi? Ja miksi tämä vieressäni tuntitolkulla vauvantahtisesti itkenyt ei-unikoulutettu vauvelini ole ekoina kuukausinaan pelkkää huutoa ja ahdistusta?



En missään nimessä sano, että kaikkien tulisi unikouluttaa vauvansa. Väitän vain, että osa vauvoista tarvitsee vanhemman apua nukahtamisen opettelussa. Hyvinnukkunut vauva on iloinen vauva. Huonostinukkuva vauva on kitisevä ja kärttyisä "koliikki"vauva.

Kyllä kokeilin myös viereenottamista. Vauva ei rauhoittunut hämärässä huoneessa vieressäni. Ensimmäisinä kuukausina otin vauvani kainaloon - ja aika monesti otinkin.

Vauvani ei rauhoittunut. Vieressäni, kainalossani väsynyt vauva itki parhaimmillaan seitsemän tuntia.

Onko nyt niin, että väsyneelle vauvalle on parempi itkeä 4-7 tuntia siinä perhepedissä kuin itkeä 5-15 minuuttia omassa sängyssään? JA toinen kysymys: miksi unikoulutettu vauva muuttui iloiseksi ja pirteäksi touhutädiksi? Ja miksi tämä vieressäni tuntitolkulla vauvantahtisesti itkenyt ei-unikoulutettu vauvelini ole ekoina kuukausinaan pelkkää huutoa ja ahdistusta?

En missään nimessä sano, että kaikkien tulisi unikouluttaa vauvansa. Väitän vain, että osa vauvoista tarvitsee vanhemman apua nukahtamisen opettelussa. Hyvinnukkunut vauva on iloinen vauva. Huonostinukkuva vauva on kitisevä ja kärttyisä "koliikki"vauva.

Ja siis, että vauva oppi nukkumaan paremmin muutaman kuukauden iässä. Yleensä koliikki loppuu juuri 3-kuisena. Muutenkin vauvat tavallaan syntyvät siinä iässä uudelleen, ikään kuin heräävät tähän maailmaan, kiinnostuvat asioista, tulevat tarkkaavaisemmiksi ja iloisemmiksi. Samaan aikaan vauva alkaa luonnostaankin oppia enemmän rytmiä. Noin on käynyt minunkin vauvoilleni, vaikkei heitä ole unikoulutettu. He heräilivät edelleen öisin, mutta muuten käyttäytyminen muuttui.

Ei vauva yleensä itke perhepedissä. Yksi lapsistani itki ekan vuotensa aikana yhteensä ehkä muutamia minuutteja, koko vuoden aikana, vaikkakin heräili monta kertaa yössä. Nuorin itki enemmän öisin, mutta sekin oli joskus alle kolmikuisena. En minä missään tapauksessa jättäisi vauvaa yksin itkemään sänkyynsä 5-15 minuutiksi, niin kuin kirjoitat, eikä se ole nykyään suosituskaan.

Mutta siis tyypillinen perhepetivauva herää yöllä, inahtaa sen verran, että äiti herää, työntää tissin vauvalle suuhun, vauva syö hetken ja molemmat nukahtavat saman tien. Ei perhepedissä vauva yleensä huuda, eikä varsinkaan 4-7 tuntia niin kuin kirjoitat.

Kiitos joka tapauksessa asiallisesta vastauksesta.

itki 4-7 tuntia perhepedissä. En tiedä, miksi. Hänen silmänsä luppasivat, maha oli täynnä maitoa. Kaikki väsymyksen merkit olivat ilmassa. Ei allergioita, ei masuvaivoja. Mutta itkua, väsynyttä itkua jatkui sen seitsemänkin tuntia. Sitten vauva simahti ehkä 15 minuutiksi ja itku alkoi uudelleen. Nukuin ekat kuukaudet 15 minuutin pätkissä ja näitä vartin pätkiä ei kovin monta yössä ollut. Olin umpiväsynyt, tiputtelin esineitä, pelkäsin tiputtavani vauvankin.



Oli pakko luopua kaikista ihanteista. Minun vauvani ei käyttäytynyt niinkuin teidän muiden. Muistan hetken, ku pistin pari vrk valvottuani vauvan omaan sänkyynsä hetkeksi. Menin toiseen huoneeseen itkemään. Vauvan itkua kesti 10 minuuttia. Sitten itku lakkasi. Vauva nukahti ja nukkui 12 tuntia herätäkseen iloisena ja pirteänä. Sama itkunukutus toistui seuraavinakin iltoina. Lopulta vauva pistettiin sänkyyn, pusuteltiin. Vauva jäi sänkyynsä. Itkut olivat loppuneet ja rauha laskeutunut kotiin. Siitä lähtien tämä ex-huutaja nukkui 12 tunnin yöunia.



Vauvantahtisuus merkitseekin mielestäni sitä, että edetään vauvan tarpeiden mukaan. En jaksa uskoa, että oma vauvani olisi voinut hyvin, jos olisin pitäytynyt perhepedeissä ja tuntikausien itkeskelyn kuuntelemisessa. Meidän perheessämme rauha ja hyvinvointi vaati tällaisia toimenpiteitä. Toivoisin suvaitsevaisuutta: itkunukutus ei aina ole merkki vanhempien itsekkyydestä. Joskus se on ainoa toimiva vaihtoehto.

miettivät sitte et kuka oli oikees ja kuka vääräs.

Kyllä siinä pikkuhiljaa alkaa mamman mielipiteet joustamaan, kun on pari viikkoa menty kahden tunnin yöunilla (tätä ennen mielellään 10kk 3-5h yöunilla) ja kaikki viimeisetkin psykologien ja sairaalan sivujen lempeämmät ohjeet on käyty läpi.

ei ole tainnut kokeilla sairaalan unikoulua. Jos itse olisin menettää mielenterveyteni valvomisen takia, menisin sairaalan tai ensikodin unikouluun. Kaksi kaveriani on tällaisen käynyt ja tuloksena hyvin nukkuvat lapset. Eikä muuten huudatettu lapsia.

Meille tuli kouluttaja kotiin, koska emme päässeet kotoa poiskaan (2 muutakin pientä lasta). Ja kouluttaja kertoi, että ihan samalla (huudatustyylillä) tavalla ne toteutetaan sielläkin. Ajattelin myös tutun ympäristön olevan turvallisempi lapselle.



Ja tämä siis EI joskus kivikaudella, vaan vuonna 2007.

Unikouulun vastustajat oikeasti kannattavat unikoulua, mutta provoavat vain huvikseen. Olen tästä satavarma!

Jos äiti on asennoitunut oikein vauvavuoteen, eikä ole masentunut, jaksaa hän kyllä herätykset vaikka tunnin välein. Sen vouden ajan.



Kunhan tajuaa, että aamulla ei ole pakko lähteä klo 7.30 vauvauintiin ja iltapäivällä muskariin. Ei ole pakko käydä vauvan kanssa mammakahvilassa ja nukuttaa lasta vaunuissa ulkona. Ei ole pakko istua illalla netissä vauvan nukkumaan mentyä, tai katsella pilipali-sarjoja TVstä puolille öin.



Nukkuisitte silloin kun vauva nukkuu, kuuntelisitte vauvaa ja ymmärtäisitte vauvan tarpeita äidinvaistolla ja tunteilla. Antautukaa vauvan tarpeille, ei aikuisten ja muun ympäristön tarpeille. Nukkukaa ja levätkää myös päivällä.



Ei teidän tarvitse tehdä soseita itse päiväuniaikaan, tarjota puolelle suvulla kahvia ja itse leivottua pullaa. Eikä teidän tarvitse vauvavuotena ravata iltaisin joogassa, jumpassa ja salilla, ja laihduttaa, miellyttää miestä, olla upean hehkeä rakastaja ja luoja ties mitä.



Teidän tehtävä on nyt olla vain äiti, muu on toissijaista, mutta vain hetken. Vain sen ajan, että lapsi luottaa teidän äitiyteen ja alkaa nukkua paremmin.



Minulla on kaksi lasta, ja tiedän, ettei kaikki ole näin helppoa aina. Esikoinenkin saattaa nähdä öisin painajaisia, tai olla kipeä ja valvottaa vauvan kanssa vuorotellen, tai voinpa olla itsekin kipeä. Silloin pyydetään apua: Mieheltä, mummilta, kummilta, neuvolasta, MLLstä tai naapurilta.

Kun olisi saanut vain herätä tunnin välein. Mutta esim. mulla oli sellainen tapaus, joka ei itsekään nukkunut kuin max. 10min jaksoja ja pelkästään huuteli sinne neljään saakka aamuyöhön. Ja kas kun seuraava (kaksoissisarus) heräsi pirteänä uuteen päivään kuudelta ja esikoinen (silloin 4v) 7-8 aikaan, niin missä lepo? En todellakaan käyttänyt aikaani mihinkään turhaan, päivät meni vain siihen, että sain itseni ja lapseni pysymään hengissä ja jotenkin järjissä. Kaksoset eivät olleet tyytyväisiä päivälläkään, muttei mitään vikaakaan löydetty.

Ja isä lähti aamuisin töihin 8.30 ja tuli takaisin 18.30. Joskus iltaisin pääsin hetkeksi nukkumaan, mutta totuus on se, että päivät meni juuri siinä "promillen humalassa", nukahdellen jopa kävellessä ja lattialla itkiessä. Mummokin oli kulutettu jo fyysisesti ja psyykkisesti loppuun :(

Unikoulu auttoi lopulta pahimpaan hätään, eikä lapsi enää koskaan sen jälkeen valvonut neljään, vaikka joskus tuli vielä 1-2h jatkuvia hereilläoloaikoja. Ja tällä lapsella se unikoulu kesti periaatteessa vain yhden illan.

Jos äiti on asennoitunut oikein vauvavuoteen, eikä ole masentunut, jaksaa hän kyllä herätykset vaikka tunnin välein. Sen vouden ajan.

Kunhan tajuaa, että aamulla ei ole pakko lähteä klo 7.30 vauvauintiin ja iltapäivällä muskariin. Ei ole pakko käydä vauvan kanssa mammakahvilassa ja nukuttaa lasta vaunuissa ulkona. Ei ole pakko istua illalla netissä vauvan nukkumaan mentyä, tai katsella pilipali-sarjoja TVstä puolille öin.

Nukkuisitte silloin kun vauva nukkuu, kuuntelisitte vauvaa ja ymmärtäisitte vauvan tarpeita äidinvaistolla ja tunteilla. Antautukaa vauvan tarpeille, ei aikuisten ja muun ympäristön tarpeille. Nukkukaa ja levätkää myös päivällä.

Ei teidän tarvitse tehdä soseita itse päiväuniaikaan, tarjota puolelle suvulla kahvia ja itse leivottua pullaa. Eikä teidän tarvitse vauvavuotena ravata iltaisin joogassa, jumpassa ja salilla, ja laihduttaa, miellyttää miestä, olla upean hehkeä rakastaja ja luoja ties mitä.

Teidän tehtävä on nyt olla vain äiti, muu on toissijaista, mutta vain hetken. Vain sen ajan, että lapsi luottaa teidän äitiyteen ja alkaa nukkua paremmin.

Minulla on kaksi lasta, ja tiedän, ettei kaikki ole näin helppoa aina. Esikoinenkin saattaa nähdä öisin painajaisia, tai olla kipeä ja valvottaa vauvan kanssa vuorotellen, tai voinpa olla itsekin kipeä. Silloin pyydetään apua: Mieheltä, mummilta, kummilta, neuvolasta, MLLstä tai naapurilta.

me koetettiin 1 ilta ja täytyy sanoa että se itku oli sellaista että oli sitä lasta mentävä rauhoittamaan.. kylmätunteista toimintaa, kaukana siitä biologista mitä pitäisi olla. Kyllä siinä lapsen perusturvallisuudentunne varmasti kärsii, koska se on periaatteessa jo henkistä pahoinpitelyä.

Lapsi oppii nukahtamaan pehmeämmilläkin keinoilla, tai sitten ei - meillä 4 vuotias vauvasta asti ollut huono nukahtamaan.



Itse uskon, että turvallisuudentunne on se johon lapsi kuin lapsi voi hyvin mielin nukahtaa. Jos se on se äidin tai isin syli, käsi tms niin se sitten on.

Paskat sen sen ikäisellä ole vielä psyyke kehittynyt sille tasolle että traumatisoituu jos joutuu itkemään 5 min.

Kyllä ne traumat tulee myöhemmin kun psyyke on valmis kehittämään kaikkea kivaa ja ei niin kivaa. Sen ikäinen 1-8kk on ihan tyytyväinen kun näkee kasvoja ja saa kosketuksia. Muutaman minuutin itku ei aiheuta mitään traumoja.

Vanhemman on pidettävä itsensä kondiksessa. Unenpuute aiheuttaa pahoja ongelmia myös sille psyykkeelle ja sehän ei ole vauvan etu. Jumalauta miten aasia porukkaa nämä unikoulun ( johon itkukin kuuluu) vastustajat.



Hävetkää

kun yllättävän moni on kokeillut, mutta jättänyt homman kesken kun lapsi on itkenyt niin paljon, että on ollut pakko mennä rauhoittelemaan, että aika kauheaa, että jotkut käyttävät korvatulppia kun pitävät unikoulua. Silloin ei kuule, vaikka lapsi itkisi aivan hysteerisenä. Normaalistihan sellaisessa tilanteessa lähes kenellä tahansa äidinvaisto toimii, mutta korvatulpat voivat estää sen kokonaan.

myös kolmen lapsen äiti ja lapsista yksi erittäin huono nukkuja, vieläkin sitä vaikka jo kohta 4v. yksi erittäin hyvä nukkuja vaikka on pienin ja esikoinen on tuosta väliltä...

välillä oli univajetta paljonkin ja tuntui että oikeasti sekoaa mutta mieleenikään ei tullut jättää lasta huutamaan!

me koetettiin 1 ilta ja täytyy sanoa että se itku oli sellaista että oli sitä lasta mentävä rauhoittamaan.. kylmätunteista toimintaa, kaukana siitä biologista mitä pitäisi olla. Kyllä siinä lapsen perusturvallisuudentunne varmasti kärsii, koska se on periaatteessa jo henkistä pahoinpitelyä.

Lapsi oppii nukahtamaan pehmeämmilläkin keinoilla, tai sitten ei - meillä 4 vuotias vauvasta asti ollut huono nukahtamaan.

tämän kirjoittajan kanssa samaa mieltä!!!

Itse uskon, että turvallisuudentunne on se johon lapsi kuin lapsi voi hyvin mielin nukahtaa. Jos se on se äidin tai isin syli, käsi tms niin se sitten on.

me koetettiin 1 ilta ja täytyy sanoa että se itku oli sellaista että oli sitä lasta mentävä rauhoittamaan.. kylmätunteista toimintaa, kaukana siitä biologista mitä pitäisi olla. Kyllä siinä lapsen perusturvallisuudentunne varmasti kärsii, koska se on periaatteessa jo henkistä pahoinpitelyä. Lapsi oppii nukahtamaan pehmeämmilläkin keinoilla, tai sitten ei - meillä 4 vuotias vauvasta asti ollut huono nukahtamaan. tämän kirjoittajan kanssa samaa mieltä!!! Itse uskon, että turvallisuudentunne on se johon lapsi kuin lapsi voi hyvin mielin nukahtaa. Jos se on se äidin tai isin syli, käsi tms niin se sitten on.