Lue keskustelun säännöt.
Isovanhempien tasapuolisuudesta.
07.01.2010 |
Avaudun nyt tännekin, kun ihmetyttää ja harmittaa. Mikähän tässä voisi olla syynä?
MInulla 3 lasta ja mies on töissä 500km päässä. KÄy kotona joka toinen tai joka kolmas viikonloppu. Minulla siis yksin vastuulla lapset ja kaikki kotityöt. Lisäksi asumme ok-talossa ja töihin kuuluu tietysti lumityöt ja takan lämmitys. Olen töissä 30 km päässä ja työmatkoihin kuluu yhteensä noin 1h 10 min.
Aikataulu on tiukka joka aamu ja iltapäivä ja hommaa riittää päivän jokaiselle minuutille.
Minulla on vuoden vanhempi sisko, jolla myös 3 lasta ja mies, joka tekee töitä kotona. Siskoni lapsia vanhempani hoitavat useita kertoja viikossa ja auttavat kaikessa mahdollisessa. Äitini jopa kävi tekemässä yhdessä siskoni kanssa joulusiivouksen ja joskus muulloinkin käy siellä auttamassa siivouksen kanssa. Lisäksi äitini vähintään kerran viikossa pyytää siskoni perheineen syömään heille.
Minulle eivät koskaan tarjonneet siivousapua, en edes muista milloin viimeeksi olisin siellä käynyt syömässä...vuosi sitten ehkä. Nyt kun joululomta tuottivat vaikeuksia lasten hoidon kannalta (etenkin ekaluokkalaisen kanssa), niin vanhempani suostuivat hoitman yhden päivän ja sekin päivä minun piti tehdä lyhyempänä, jotta hain lapset viimeistään kello neljä pois. Kun hain lapset, niin heillä olikin jo kiire omille asioilleen. Edes kahveja eivät koskaan ehdi minulle keittää. Kerrankin olisi ollut aikaa istua edes tunti, kun ei ollut kiire hakea lapsia hoidosta ja iltapäiväkerhosta. Jotta sain jotenkin lasetn hoidot järjestettyä, niin jouduin viemään lapset 4 päiväksi miehen vanhempien luokse reilun 300km päähän ja sitten tietysti hakemaan ne takaisinkin. Miehen vanhemmat ehkä vähän mieluummin auttavat, mutta kun asuvat sen verran kaukana.
Onko muillakin tällaista epätasapuolista kohtelua? En ole siis missään riidoissa kenenkään kanssa ja mitään selvää syytä ei pitäisi olla. Koskaan en ole suuttunut tarjotusta avusta, jotta voisi ajatella, että en tykkää avun tarjoamisesta.
Voimat on aika lopussa tämän jatkuvan aikataulupaineiden kanssa ja siinä työmäärässäkin. Puhumattakaan työpaineista, kun en sielläkään voi venyä ja joustaa paljonkaan.
Äitini ja isäni käyvät usein hoitamassa siskoni lapsia, jotta pääsevät ulos iltaisin ja hoitamaan parisuhdetta. Pari kertaa olen yrittänyt saada hoitajaa, jotta me miehen kanssa voisimme lähteä ulos. Koskaan ei ole sopinut, kun juuri haluavat levätä tai on juuri omia menoja. Viimeeksi olemme käyneet ulkona mieheni kanssa 6 vuotta sitten niin, että vanhempani olivat lasten kanssa. Silloin lapsia oli kaksi.
Missähän vika, vai mistähän tämä voisi johtua?
Kommentit (37)
aika kimmastua oikein kunnolla sekä vanhemmillesi että miehelle? Annat heidän kohdella itseäsi tosi ala-arvostavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim. lapsesi ovat huonoköytöksisiä tm.? Tuo ei sinällään ole reilua, mutta mielummin sitä kiltit lapset ottaa kylään jotka rauhassa leikkivät =ei vaivaa
vert.
Lapset jotka riehuvat ja kaikki voimat menevät muutamassa tunnissa ja asuntoa pitää siivota kaksi päivää vierailun jälkeen.
Niin, ja lapset eivät aina käyttäydy samoin kylässä ilman vanhempia mitä kotona/kylässä vanhempien valvovien silmien alla.
ainakaan minun kohdallani. Voisi sanoa, että siskonlapset ovat paljon vilkkaampia, kuin omani. Yks samanlaisen kohtelun uhri
asiat ja puhuu vain tyttären lapsista... Tosi surullista.
Minulle myös äitini kerran ihan ajatuksissaan totesi kuinka läheisiä ja tärkeitä nämä nimeltä mainitut lapsenlapset heille ovat. Siskoni oli siinä mukana ja ihan tyytyväisenä ajatuksissaan hänkin nyökytteli. Minä jäin suu auki ihmettelemään ja en oikein sillä hetkellä osannut sanoa yhtään mitään.
siskon lapsia hoidetaan jopa useamman kerran viikossa ja sitten vieläpä kerrotana minulle miten iiiiihania ne taas oli. Lahjoissa sama juttu, siskon lapset saavat joka kuukausi vaatteita ja muita lahjoja, meidän lapsia saatetaan muistaa ehkä kerran vuodessa.
ja tuskailee tyttären lasten kanssa joita hoitaa paljon. Mutta ehkä siinä on sitten sitä, että pelkää ettei tytär pärjää tai kokee että tarvitsee siksi enemmän apua?
Esim. lapsesi ovat huonoköytöksisiä tm.? Tuo ei sinällään ole reilua, mutta mielummin sitä kiltit lapset ottaa kylään jotka rauhassa leikkivät =ei vaivaa
vert.
Lapset jotka riehuvat ja kaikki voimat menevät muutamassa tunnissa ja asuntoa pitää siivota kaksi päivää vierailun jälkeen.Niin, ja lapset eivät aina käyttäydy samoin kylässä ilman vanhempia mitä kotona/kylässä vanhempien valvovien silmien alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaisella empatiatasolla varustettu mies laitettaisiin meiltä lätkimään aika pian.
romahti kun kuulin, että miehen sisko on raskaana. Siinä samassa tiesin, että meidän lapset eivät tule olemaan mitään ja näin kävi. Siskon poika on hoidossa joka päivä ja meidän lapset saavat mennä anoppilaan korkeintaan kerran kuussa. Ei siis päde esikoislapsenlapsiteoria. Eikä sekään että meidän toinen on ihana tyttö 2v 2kk ja siskolla on poika, 2v. Meidän eka on siis poika, 5v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä siskon käytös on toisenlaista, osaa arvostaa apua? Tekee vastapalveluksia? Paljon sellaista, mitä et ole huomannut.
Puhtaasti käytös ja oma asenne voivat vaikuttaa todella paljon.
Enkä sulkisi sitäkään pois, että vanhempasi pitävät tilannettanne järjettömänä. Isovanhemmat voivat haluta olla osa arkea, välillä apuna normaalissa perhearjessa - mutta haluavatko he olla se pelastusrengas tilanteessa, jonka perhe o itse aiheuttanut.
tilanne olisi ns. pohjaton kaivo. Ehkä siksi pysyttelevät kauempana?
Ja onhan tuo perheenne kuvio outo - olisiko kuitenkin järkevintä lähteä hakemaan muutosta eikä apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikään ei ole niin tärkeää vanhemmille ja isovanhemmille kuin se, että kohtelevat lapsia ja lapsenlapsia tasapuolisesti.
Ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita ym. et voi ajatella että isovanhempien pitäisi olla tasapuolisia...!
Ottamatta kantaa nyt ap:n tapaukseen, niin miksei voisi enemmän auttaa esim. lähihoitaja/varastomies lapsen perhettä vert. Toimitusjohtaja/myyntipäällikkö perhettä? Toisilla on varaa maksaa hoitaja, toisilla ei.
Ylipäätään läheisten apu on SUBJETIIVISTA, eli sitä autetaan kenellä ehkä suurin tarve on/ketä halutaan eniten auttaa. Joku voi KAVERIN lapsia hoitaa jos kaveri yh jolla ei muuten koskaan olisi "vapaa-aikaa" lapsista, mutta toisen kaverin lapsia ei hoida, koska näillä "aina tarvittaessa" löytyy hoitopaikka mummolasta jne.
Ehkä toisen siskon lapsia hoitaa mielummin, koska on näiden kummi vert. toisen jonka lasten kummi ei ole. Tai ehkä ennemmin hoitaa oman siskon lapsia kun mihen siskon jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisen lapsia hoidan koska olen aina kuulunut heidän elämään, he ovat kähes kuin omia minulle.
Tousen en, koska heitä näen harvoin +siskolla isompia lapsia jotka voivat vahtia nuorempia.
Apua kai annetaan siksi että sitä halutaan antaa... Oletko laittanut itse muistiin jokaisen tekosi mitä vanhemmillesi olet tehnyt? Meneekö tasan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini on auttanut enemmän siskoni perhettä kuin minun, mutta minulle se on ok koska siskoni perhe on tarvinut sitä apua kipeämmin kuin minä.
Miksei tämä minua haittaa? No yksinkertaisesti siksi, että TIEDÄN että minua ja perhettäni olisiautettu ihan yhtä paljon jos olisimme apua yhtä paljon tarvinneet. Asenne ratkaisee, eikä silloin mitään listoja tarvita.
Yksi tärkeimmistä asioista perheessä ja vanhemmilla lasten ja lastenlasten suhteen on tasapuolisuus. Sillä ei ole merkitystä onko siskosi esim. viitsinyt opiskella yhtä ahkerasti kuin sinä ja paljonko miehenne saavat palkkaa. se on omaa ansiotanne. siskollesi annetaan täysin väärä signaali jos häntä laiskuutensa vuoksi autetaan enemmän kuin sinua. Myöskään sinua ei pidä auttaa enempää kuin siskoasi, koska olette miehesi kanssa tilanteenne valinneet. Vanhempien on helppo olla tasapuolisia: - merkkaavat tehdyt aputunnit ja annettujen lahjojen arvon ylös. - voivat tarvittaessa ilmoittaa, että toiselle tehdyt tunnit korvataan esim. 5-10 eur/h rahallisesti tai jos on siivousapua annettu, niin korvataan sama työmäärä, kun teetät ulkopuolisella saman työn. - jos lahjat eriarvoisia, korvataan tietty toiselle se rahallisesti (esim kalliimpi joululahja tms.). Myös sisaresi ruokailut on korvattava esim 3eur-5eur/ateria - pitävät näistä asioista kirjaa ja näyttävät ne kaikille lapsilleen. Näistä kannattaa puhua ehkä eka siskosi kanssa, jospa hän ehdottaisi asiaa vanhemmillesi tasapuolisuuden nimissä. Minulla ja veljelläni on sellainen periaate, että kun saamme apua, kerromme siitä toiselle ja tietenkin myös itse sanon vanhemmilleni, että muistakaa auttaa myös veljeäni. appivanhempani taas ovat toivottomia tämän asian suhteen. mutta en nyt sitä jaksa vatvoa.
Äidilleni ainakin ovat miniän lapset, eli veljeni perheen lapset eli äitini rakkaan kultapojan lapsipuolet ja lapset ilmeisesti rakkaammat, koska heitä mennään hoitamaan ja otetaan hoitoon viikoittain, kun taas minun lapseni ovat olleet mummin hoteissa max kerran kahdessa vuodessa ja silloinkin yleensä ihan muutamia tunteja päiväsaikaan.
Äitini kävi meillä viimeksi syyskuussa, vaikka on kutsuttu synttäreille, perheemme pikkujouluun, joulunaluskahville jne.
Mitä sitä kaunistelemaan: joillekin äideille toiset lapset ovat rakkaampia kuin toiset ja sama pätee lastenlapsiin.
Itse kyllä opin kolmannen lapsen kanssa että nyt loppu tuo epätasapuolisuus. Kahden ed. lapsen ollessa pieniä tein kaikki asiat ja katsoin vierestä kun miehen siskon elämä oli melko helpohkoa kun mummi tuli aina apuihin ja ihan automaattisesti. Nyt kun odotin viimeistä puhuin anopille asiasta ihan ystävällisesti jonka jälkeen epäkohdat ovat poistuneet. Tällähetkellä olen tosi tyytyväinen. Eli syy oli siinä mielessä minun että en ollut vaan pyytänyt apua. Näin se vaan menee. Ja nyt pikaisesti miehen kanssa ulos ilman lapsia. Ensin siivootte kodin rauhassa ja lähdette jonnekin. Lapset viikonlopuksi äidillesi.
auttavat tietenkin enemmän, kun ilmaiseksi lapsensa siellä hoidattavatkin ja asuvat lähempänä.