Vauvantulo alkaa lopultakin tuntua ihanalle ajatukselle!

Laskettuun aikaan on vielä muutama kuukausi, vasta nyt vauvantulo alkaa tuntua hyvälle ajatukselle, vaikka monta vuotta toivoin lasta ja kun mitään ei tapahtunut, luovuin jo kokonaan toivosta.



Työssä, kavereilta ja sukulaisiltakin salasin raskauden niin pitkään kuin mahdollista. En kyllä oikein tiedä miksi.



Olin jo vähän huolissani, kun en yhtään ole jaksanut luontevasti innostua odotusajan jutuista tai miettiä tulevaa vauva-aikaa. Välillä jo ajattelin, että koko raskaus oli virhe! Surkuttelin, että viaton lapsi joutuu kärsimään.



Olisin halunnut jutella asiasta neuvolassakin, mutta terkkarina on tosi nuori tyttö, joka täytättää vaan kyselylomakkeita ja ottaa mittoja eikä kertaakaan ole kysynyt mitään "oikeasti".



Tuntuu tosi hyvälle nyt, kun ajatukset on huommaamatta muuttuneet ja hetkittäin tulee jopa voimakas ilon tunne! IHANAA! :)