Kyllä hävetti tänään Prisman hiljaisessa hetkessä!

Tosi tyypillinen tuo tarina, jossa ei ilmoiteta hiljentymisen aikaa. Olisi minullakin ollut outo olo. Tilanteen teennäisyys oli ollut kiusallinen.

jos kaikki jalkapallomatsia katsovat hiljentyvät itsarin tehneen saksalaisen maalivahdin vuoksi??? Tai jääkieko-otteluissa täällä kotimaassa juuri äskettäin??? Kukaan ei puhu tekopyhyydestä, kun ennen matsia vedetään maammelaulua tosi tunteella. Mutta kun KESKEN OSTOSTEN täytyy hiljentyä viiden työpaikalleen (ja kotiinsa) murhatun nuoren ihmisen (ja kaikkien heidän läheistensä ja työtovereidensa) vuoksi KAHDEKSI MINUUTIKSI (se on muuten aina se kaksi minuuttia, ihan vastaisuuden varalle...) niin voi että, on niin tekopyhää...



Huh. Tätä ihmisten itsekeskeisyyttä ei vaan voi ymmärtää. Teen itse töitä murrosikäisten kanssa ja kukaan ei ole koskaan kyseenalaistanut näitä hiljaisia hetkiä, joita on vietetty ainakin jokelan, kauhajoen, tsunamin, konninkankaan, mikkelin pommin (silloin olin itse oppilaana), wtc-tornien (sieltäkään harva ketään henkilökohtaisesti tunsi ja koko suomi hiljentyi...), valtiomiesten hautajaisten (Kekkonen hiljensi koko Suomen 15 minuutiksi)...jne... Mutta täällä nämä kansakunnantoivoja kasvattavat äiti-ihmiset sitten ovat naama näkkärillä, kun shoppailu keskeytyy JesperJuniorissa KAHDEKSI minuutiksi ihan TURHAAN... just

Minusta noloa jos joka Prismassa hiljainen hetki.Eri asia tietenkin Sellon Prisma.

Tuntuu karmivalta ajatella tapahtumia, tuntuu pahalta ajatella läheisensä menettäneitä. Nämäkin neljä ihmistä lähtivät uuden vuoden aattona töihin. Valmistautuivat työpäivään, vaihtoivat työvaatteet ylleen, auttoivat asiakkaita, miettivät tulevaa iltaa, perheitään, läheisiään. Ja iltaa ei koskaan tullut.

Mikään hiljainen hetki ei heitä tuo takaisin, mutta kyllä heidän muistoaan voi silti kunnioittaa.

Kommenttisi osoittaa, että meistä on tullut toisillemme melkomoisia petoja. Missä on ihmisyys, välittäminen, arvostus?

Monille Sellon Prisma on se oma kotikauppa ja siellä tehty isku huolestuttaa, ahdistaa ja masentaa. Vaikka en myyjiä tuntenutkaan, itkin heidän puolestaan. Tämä on kammottava tragedia, jota eivät nuoret ymmärrä ennen kuin joku läheinen kuolee. Kun vielä kyse on nuorista ja nuorehkoista ihmisistä, joilla kolmella oli lapsia, niin tämä on hirveä shokki heille, heidän perheilleen. Vähintä mitä voimme tehdä, on pitää hiljaisen hetken heidän muistolleen. On todella moukkamaista tehdä jotain muuta silloin. Sama kuin joku tulisi hautajaisiin häiriköimään tai vaikka piereskelemään ja kännäämään. Olet täysin marginaalisessa vähemmistössä kiusaantumisongelmasi kanssa. Et ole henkisesti terve, jos et pysty tuntemaan empatiaa toisia ihmisiä kohtaan.

Mun mielestä se olisi pitänyt jättää siihen.

Tulee tasan sellainen kuva että s-ketju oikein mässäilee trakedialla.

Jokaisessa s-ryhmän kaupassa liput puolitangossa ja hiljainen hetkin. Älkää nyt viitsikö!



Paras oli kun joku ryhmän iso pamppu sanoi että työntekijöitä oikein painostetaan osallistumaan kriisiterapiaan. Eli kun he sellaisen järjestävät niin on pakko osallistua. Suru on täysin henkilökohtainen asia. Ensimmäisenä joka tuutista johtajat ilmoittaa kuinka s-ryhmä järjestää kriisiterapiaa. No, eikö se nyt ole itsestäänselvyys?

..ja kädet kirjoittaa "vitun juntti saunantaakse prkle takaisin käytöskouluun moukka"!! :D



Juuri tätä en käsitä; mitään ei saisi kyseenalaistaa kun tehdään vaan lammasmaisesti niinkuin muutkin eikä edes kyseenalaisteta sitä!



Haha kunnioitus my ass!

Ensimmäisenä joka tuutista johtajat ilmoittaa kuinka s-ryhmä järjestää kriisiterapiaa. No, eikö se nyt ole itsestäänselvyys?

kuin suurin osa av-mammoista on, niin mitään terapiaa ei tule. Piiskaa vaan kaikille, hyvä myyntipäivä meni ohi.

..että jossain päin maailmaa ihmisiä kuoli? Miksi minä en saanut terapiaa silloin kun äitini kuoli? Tai isäni? Tai hittovieköön, koirani?



Mikä yhdistää esim. toisella paikkakunnalla työskenteleviä S-marketin myyjiä noihin Sellon uhreihin? Ei mikään muu kuin työpaikka!

Miksi minä en saanut terapiaa silloin kun äitini kuoli? Tai isäni? Tai hittovieköön, koirani?

Miten se kenestäkään tekee huonotapaista, jos ei menettänyt omaisiaan/tuttuja Sellon onnettomuudessa, eikä siis koe tarvetta surra edes sillä hiljentymisellä?? Eihän elämästä mitään tule, jos koko ajan pitää olla "hiljentymässä" milloin kenenkin takia! Ihan luonnotonta sellainen; en tosiaankaan olettaisi muiden ihmisten tekevän vastaavaa jos eivät tuntisi vaikkapa omaa perhettäni, joka olisi ollut onnettomuudessa. Kyllä jokainen voi hiljentyä tahollaan, mutta miksi meidän "sivistyneiden" ihmisten on pitänyt ujuttaa tämä joukkosureminen (joka ei sovi kulttuuriimme tippaakaan) Suomeenkin? Kysyn nyt ihan ilman kiihkoilua tai asiayhteyksiä; kuka sen aloitti että hiljennytään jokaisen tuntemattoman takia, joka sattuu kuolemaan uutiskynnyksen ylittäneessä tapauksessa?

Puit ajatukseni hienosti sanoiksi! Kiitän.

Kauheasti ulkokultaisuutta ja tekopyhyyttä tässäkin ketjussa.

Mun mielestä se olisi pitänyt jättää siihen.

Tulee tasan sellainen kuva että s-ketju oikein mässäilee trakedialla.

Jokaisessa s-ryhmän kaupassa liput puolitangossa ja hiljainen hetkin. Älkää nyt viitsikö!

Paras oli kun joku ryhmän iso pamppu sanoi että työntekijöitä oikein painostetaan osallistumaan kriisiterapiaan. Eli kun he sellaisen järjestävät niin on pakko osallistua. Suru on täysin henkilökohtainen asia. Ensimmäisenä joka tuutista johtajat ilmoittaa kuinka s-ryhmä järjestää kriisiterapiaa. No, eikö se nyt ole itsestäänselvyys?

Ei toi nyt sentään mikään kansansuru ollut, johon voisi olettaa osallistuvan huomattava osa suomalaisista. Jos toi juttu olisi tapahtunut kotiolosuhteissa, mitään hiljaisia hetkiä ja liputuksia ei vietettäisi. Miksi ihmeessä jutun julkisuus tekee siitä erilaisen? Sehän oli joka tapauksessa suljetun piirin rikos.

Olin JesperJuniorissa kauppakeskuksessa, jossa ei ole Prismaa eikä S-markettiakaan. Yks kaks yllättäen tuli kuulutus, että nyt vietämme hiljaisen hetken Sellon uhrien muistoksi.

Olin ihan puulla päähän lyöty, en ollut osannut lainkaan varautua, että ostosreissuni keskeytyy tuollaiseen ikävään asiaa. Siis olin kerta kaikkiaan hämillään tapauksesta, kuten tuntuivat muutkin asiakkaat olevan. Kaikki vääntelehtivät jotenkin ihmeissään. Ja kaiken kukkuraksi ei kerrottu lainkaan hiljaisuuden pituutta eikä ilmoitettu sen loppumisesta. Tosi kiusallista.

Lopulta väki vaan pikkuhiljaa yhä enemmän alkoi jatkaa toimiaan ja alkoi puhua. Eli en tajunnut seistä aloillani kovin pitkään ja senkin aika pälyilin ympärilleni enkä rukoillut.

Minusta ihmisillä on myös oikeus olla lukematta uutisia ja erityisesti ikäviä uutisia ja olla osallistumatta mahdollisiin joukkomässäilyihin.

Varsinkin lapsia tuollaiset asiat voivat ahdistaa. Meidän koululaiset kertoivat, että eivät puhuneet koulussa asiasta yhtään. Ketään ei kiinnostanut. Opettajatkaan eivät olleet halukkaita puhumaan. Ymmärrän hyvin, että kaikkea ahdistavaa ei enää jaksa eikä halua kuulla.

Eli kun he sellaisen järjestävät niin on pakko osallistua.

Itse olen ollut kerran työpaikan järjestämässä kriisiterapiassa. Meillä tapahtui onnettomuus ja se oli monelle valtava järkytys. Itse en ollut tuolloin paikalla, joten se ei niin koskettanut, mutta moni jolta meinasi lähteä henki olivat todella järkyttyneitä. Ensimmäisessä istunnossa kävivät kaikki yhdessä ja apua oli saatavissa jos siltä tuntui. En tiedä kävikö kukaan lisäapua hakemassa, emme ruotineet sitä.

Minusta ihmisillä on myös oikeus olla lukematta uutisia ja erityisesti ikäviä uutisia ja olla osallistumatta mahdollisiin joukkomässäilyihin.

en tiedä miksi muut menivät sinne jos tilanne ahdisti niin paljon.

ett'ä tuo hiljainen hetkihän järjestettiin, koska me S-ryhmäläiset menetimme työtovereitamme, kaltaisiamme, tapaus olisi voinut tapahtua omalla työpaikallamme ja moni meistä kokeekin asian läheisenä, vaikka ei itse uhreja tuntenutkaan.



Hiljainen hetki oli meille työntekijöille, me kunnioitimme hiljaisella hetkellä menehtyneitä työtovereitamme. Asiakkaiden toivottiin osallistuvan, mutta pakollista se ei ollut kellekään. Hiljainen hetki kun oli kuitenkin pääasiassa henkilökunnan hiljainen hetki, jolloin työnteko lakkaa hetkeksi.



Minä en hetkeäkään paheksunut niitä asiakkaita jotka hiljaisen hetken aikana jatkoivat asiointiaan normaalisti. Jotenkin naurettavaa tämä tässä ketjussa esiintyvä haukkuminen ja ruotiminen kaiken kaikkiaan.

Johtuu varmasti siitä että olen ateisti.

Monelle uskovaiselle tuollaisen hiljaisen hetken pitäminen varmasti syö "uskoa".



Huonot tavat yleistyvät. Eikö näitä huonotapaisia voisi kopauttaa jotenkin että oppivat tavoille?

olisi varmaan pitänyt tirauttaa itkut kaupassa ja pyrkiä halailemaan kanssaostajia yhteisöllisyyden hengessä. Tää on niin tätä amerikkalaisuuden matkimista. Siellä varmaan vastaavassa tilanteessa ihmiset olisivat tosiaan itkeneet ja lohduttaneet toisiaan, Suomessa tällaista ei vaan tapahdu, tunteet osoitetaan kotona.

Mainitsemissasi tapauksissa kuolema ei ole sattunut työajalla, joten ei varmaan koko ketjussa ole hiljennytty (siis jos ovat olleet edes töissää missään isommassa lafkassa), mutta uskon, että työpaikoillaan on hiljennytty, oli asiakkaita tai ei.

Tai ne perheväkivallan uhrina kuolleet naiset, joista ei uutisoitu missään mitenkään. Tai rattijuoppojen uhrit.

Miten se kenestäkään tekee huonotapaista, jos ei menettänyt omaisiaan/tuttuja Sellon onnettomuudessa, eikä siis koe tarvetta surra edes sillä hiljentymisellä?? Eihän elämästä mitään tule, jos koko ajan pitää olla "hiljentymässä" milloin kenenkin takia! Ihan luonnotonta sellainen; en tosiaankaan olettaisi muiden ihmisten tekevän vastaavaa jos eivät tuntisi vaikkapa omaa perhettäni, joka olisi ollut onnettomuudessa. Kyllä jokainen voi hiljentyä tahollaan, mutta miksi meidän "sivistyneiden" ihmisten on pitänyt ujuttaa tämä joukkosureminen (joka ei sovi kulttuuriimme tippaakaan) Suomeenkin? Kysyn nyt ihan ilman kiihkoilua tai asiayhteyksiä; kuka sen aloitti että hiljennytään jokaisen tuntemattoman takia, joka sattuu kuolemaan uutiskynnyksen ylittäneessä tapauksessa?