Taas lasten läpsimisestä

utkimus: Ruumiillinen kuritus laskee lapsen älykkyyttä



25.9.2009 3:06

A A





Lapsen läimäyttäminen kurinpitotarkoituksessa voi jättää pysyvän jäljen hänen älyynsä, toteaa tuore tutkimus. Se esiteltiin väkivaltaa, väärinkäyttöä ja traumoja koskevassa kokouksessa Yhdysvalloissa.



"Kaikki vanhemmat haluavat fiksuja lapsia. Tuloksemme osoittavat, että läimäyttelyn ja fyysisen kurituksen välttäminen voivat auttaa siinä", tutkimuksen tekijä, New Hampshiren yliopiston professori Murray Straus kertoi kokoukselle.



Läimäytyksiä saaneiden amerikkalaislasten älykkyysosamäärä jää Strausin tutkimuksen mukaan alhaisemmaksi kuin niiden, joita ei kuritettu fyysisesti.



Havainto on tutkimuksessa, jossa testattiin satoja 2–4- ja 5–9-vuotiaita lapsia eri puolilla Yhdysvaltoja. Uudessa testauksessa neljän vuoden kuluttua havaittiin, että läimäyksiä kokeneiden lasten älykkyysosamäärä jäi alhaisemmaksi: nuoremman ikäryhmän viisi ja vanhemman 2,8 pistettä.



Ero suureni, jos vanhemmat turvautuivat ruumiilliseen kurittamiseen usein. Sellaisen toistuva kokeminen hidasti lapsen älyllistä kehitystä, mutta jo harvatkin kerrat vaikuttavat, tutkijat muistuttivat.



Näitä havaintoja täydennettiin tiedoilla, joita kerättiin kymmenistä muista maista.



Selityksiä voi olla ainakin kaksi. Ruumiillinen kuritus on stressaavaa ja voi tuottaa lapsille pysyvää ahdistusta, varsinkin kun sitä koetaan yleensä monta kertaa viikossa, jotkut jopa vuosia.



Toisaalta monet rikkaat länsimaat ovat todiste toisenlaisesta vaikutuksesta: niissä kuritetaan lapsia vähemmän ruumiillisesti, ja maiden asukkailla on myös korkeampi keskimääräinen älykkyysosamäärä.



Lasten ruumiillisen kurittamisen on kieltänyt kokonaan 24 maata. Niissäkin maissa, joissa kieltoa ei ole, ruumiillinen kuritus näyttää olevan vähenemässä, tutkijat arvioivat.

Mielestäni kyse on ennemminkin ns. kotivammaisuudesta. Minua on kuritettu ruumiillisesti ja valitettavasti olen myös läpsinyt omia lapsiani. Isäni sai omalta isältään nokkospiiskaa ja heh, kyseessä on pappissuku.



Syyttelyn sijaan näkisin paljon tärkeämmäksi ns. agressiokasvatuksen myös meille aikuisille. Agressiohan on vain tunne, ei hyvä eikä paha. Se voi toteutua tekona, joka voi olla kielteinen, mutta myös rakentava ja myönteinen.



Kun on joutunut patoamaan vihaa koko elämänsä, voi lapsen kiukuttelu saada aikaan viharäjähdyksen, jossa on jo läppäissyt lasta, ennekuin tajuaa niin tehneensä. Avain onkin oppia purkamaan vihaansa ja sanomaan ei; asettamaan raja. Kun pääsee sinuiksi oman vihansa kanssa, pystyy myös kohtaamaan lapsen vihan.



Ette te täällä juudastelevat "kamalaa, minä en ainakaan ole koskaa löynyt lastani" -ihmiset auta tuolla ketään; eikä se liene tarkoituksennekaan, vaan ainoastaan korottaa itsenne paremmaksi. Miksikö, no kas kun olette syyllisiä jollain toisellalailla.