Taas lasten läpsimisestä

Varmasti läpsivät vanhemmat ovat keskimäärin enemmän kiinnostuneita lastensa käytöksestä, joka heijastuu sitten muihinkin suoriutumisen osa-alueisiin.

en klikannut linkkiä, koska meidän nettiyhteys takkuilee just nyt, mutta linkin tekstistä kävi aihe ilmi. Suomessahan kirkoitettiin just vähän aikaa sitten siitä, miten lapsen pahoinpitely saattaa vaikuttaa negatiivisesti lapsen älyyn.



Ja tietenkin pitää myös muistaa, ettei menestys ole aina tae onnellisuudesta. Mä olen sitä mieltä, että lapsia voi kasvattaa muutenkin kuin läpsimällä. Rajat saavat lapsen olon tuntumaan turvalliselta, mutta liian tiukka kuri saattaa ahdistaa. Mikä pakko vanhemmilla on ylipäätään kontrolloida lapsen elämän joka ikistä osa-aluetta?



No joo, ajautui vähän harhapoluille mun pohdinta. joka tapauksessa en usko, että läpsimisellä saavutetaan mitään hyvää. Kun aikuinen käy käsiksi lapseen, hän on monesti mennyt jonkin tietyn rajan yli, eikä omat tunteet ole enää kontrollissa.

mutta ehkä heillä oli jotain traumoja, joita ei tutkittu.





She then looked at many outcomes parents generally might want for their teenage children such as academic rank, volunteer work, college aspirations, hope for the future, and confidence in their ability to earn a living when they grow up.



It emerged that those who had been spanked just when they were young were doing a little better as teenagers than those who’d never been spanked on almost every measure.

Vapaa kasvatus on ainut oikea. Meillä ainakaan ei Nico-Nyyrikkiä kielletä, hänelle vain ystävällisesti mainitaan jos jotain ei saa tehdä. Mutta vain yhden kerran, toinen kerta voisi pahoittaa Nico-Nyyrikin mielen. Kyllä lapsi oppii, esim. jos kuumaa takanluukkua ei saa koskettaa eikä kerralla sanomalla usko, ne palovammat opettavat. Nico-Nyyrikillä on nyt kummassakin kädessä yhteensä ollut 15 palovammaa, varmaan kohta oppii itse.



En voi käsittää miten ihmiset voivat sanoa itseään vanhemmiksi, jos he tukahduttavat herkän ihmistaimen kokeilunhalun kieltämällä yhtä sun toista asiaa.

Vapaa kasvatus on ainut oikea. Meillä ainakaan ei Nico-Nyyrikkiä kielletä, hänelle vain ystävällisesti mainitaan jos jotain ei saa tehdä. Mutta vain yhden kerran, toinen kerta voisi pahoittaa Nico-Nyyrikin mielen. Kyllä lapsi oppii, esim. jos kuumaa takanluukkua ei saa koskettaa eikä kerralla sanomalla usko, ne palovammat opettavat. Nico-Nyyrikillä on nyt kummassakin kädessä yhteensä ollut 15 palovammaa, varmaan kohta oppii itse.

En voi käsittää miten ihmiset voivat sanoa itseään vanhemmiksi, jos he tukahduttavat herkän ihmistaimen kokeilunhalun kieltämällä yhtä sun toista asiaa.

Onko sun mielestä tasan 2 vaihtoehtoa: 1) Se, että lasta läpsitään tai 2) se, että lasta ei KOSKAAN kielletä tekemästä MITÄÄN? Eikö siinä välissä sun mielestä oo mitään vaihtoehtoja?

että meidän nyky-yhteiskunta on juuri sen takia lirissä, kun Nico-Nyyrikkejä ei ole läpsitty ajoissa...

Se on mun mieletäni jutun ydin. Siis kasvatuksen.



Pyritäänkö läpsimisellä lapsen henkisen vapauden lisäämiseen?



Kasvatuksessahan on tää pakon ja vapauden ristiriita, mikä pohtii just pakon käyttöä yksilön vapauden lisäämiseksi.



Läpsivät vanhemmat ovat ainakin meidän kulttuurissamme niitä joilla kasvatuksen taustalla kulkeva tietoisuus omaa toimintaa ohjaavista abstraktimmeista tavoitteista on kadoksissa, tai niiä ei olla pohdittu..

Ja mä olen yhä edelleen sitä mieltä, että meidän nyky-yhteiskunta on juuri sen takia lirissä, kun Nico-Nyyrikkejä ei ole läpsitty ajoissa...

väkivalta todellakin ainoa tapa kasvattaa lapsia? Miksihän se mahtaa olla kriminalisoitua? Kerro, mikä siinä läpsimisessä on niin autuaaksitekevää muihin kasvatusmetodeihin verrattuna?

Oikeasti, ei pitäisi ryhtyä väittämään vastaan tuollaiselle, joka suoltaa mukanäppäriä mielipiteitä vailla perusteen häivääkään, mutta joku olalla istuva piru mussa vissiin haluaa tietää lisää tuollaisesta yksioikoisesta ajatusmaailmasta...

Hallista, minkä motiivina on aina lapsen henkisen vapauden lisääminen Se on mun mieletäni jutun ydin. Siis kasvatuksen.

Pyritäänkö läpsimisellä lapsen henkisen vapauden lisäämiseen?

Kasvatuksessahan on tää pakon ja vapauden ristiriita, mikä pohtii just pakon käyttöä yksilön vapauden lisäämiseksi.

Läpsivät vanhemmat ovat ainakin meidän kulttuurissamme niitä joilla kasvatuksen taustalla kulkeva tietoisuus omaa toimintaa ohjaavista abstraktimmeista tavoitteista on kadoksissa, tai niiä ei olla pohdittu..

hyvin sen, millaiset ihmiset puolustavat lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa: sellaiset, jotka eivät jaksa/osaa/viitsi ajatella asioita läpi. Heti kun alkaa kysellä perusteluja, radiohiljaisuus alkaa. No, vaikeahan niitä perusteluja on tänne kirjoittaa, kun sellaisia ei ole. Lukekaa tuo pari viestiä ylempänä oleva pohdinta, juuri tätä ko. viestin kirjoittaja tarkoitti (tai siis minä tulkitsin sen tarkoittavan tätä).

On tietenkin ihanteen tasolla hienoa ajatella, että lapsia ei tarvitsisi koskaan kovalla kädellä rajoittaa, mutta siinä on selvästi hyvätkin puolensa. Ehkä lapsia pitäisi patistaa ja rangaista vähän enemmän kuin nykyään on tapana, etteivät lannistuisi niin helpolla kuin nykyisin on tapana.

On tietenkin ihanteen tasolla hienoa ajatella, että lapsia ei tarvitsisi koskaan kovalla kädellä rajoittaa, mutta siinä on selvästi hyvätkin puolensa. Ehkä lapsia pitäisi patistaa ja rangaista vähän enemmän kuin nykyään on tapana, etteivät lannistuisi niin helpolla kuin nykyisin on tapana.

mutta miksi pitää rankaista fyysisesti?

Onko tosiaankin niin, että Suomessa lasten pahoinpitely on niin yleistä, että sitä puolustellaan tälläkin palstalla normaalina kurinpitotoimenpiteenä?

ja sinut itsensä kanssa?



Nykyään maailma tuntuu kuuluvan vain kauniille, rohkeille ja rikkaille. Mikä elämässä on oikeasti tärkeää? Menestyminen?

Onko tosiaankin niin, että Suomessa lasten pahoinpitely on niin yleistä, että sitä puolustellaan tälläkin palstalla normaalina kurinpitotoimenpiteenä?

Juuri tänään nappasin poikaani tukasta keskeyttääkseni hänen suorittamansa pikkuveljen pahoinpitelyn. Yhdistin pieneen tukkapöllyyn tiukan puhuttelun, ja pidin tätä normaalina kurinpitotoimenpiteenä. Olisiko muita ehdotuksia millä lopetan pahoinpitelyn yhtä nopeasti jos poika vielä uskaltaa moista ajatella?

ja jättänyt miettimään käytöstään. Tämän jälkeen olisi ollut anteeksipyynnön paikka.



Ei siihen tosiaankaan olisi tukkapöllyä tarvittu.



Ja mistähän poikasi on oppinut mallin pahoinpidellä veljeään??



Ei meidän lapsista kukaan ole koskaan pahoinpidellyt ketään, edes sisaruksiaan. Eivät myöskään lyö eivätkä töni muita.

ja jättänyt miettimään käytöstään. Tämän jälkeen olisi ollut anteeksipyynnön paikka.

Ei siihen tosiaankaan olisi tukkapöllyä tarvittu.

Ja mistähän poikasi on oppinut mallin pahoinpidellä veljeään??

Ei meidän lapsista kukaan ole koskaan pahoinpidellyt ketään, edes sisaruksiaan. Eivät myöskään lyö eivätkä töni muita.

Ei ole ainakaan kotoa opittu, mutta valitettavasti pojat ovat aika vilkkaita ja nujakoivat aivan ilokseenkin usein. Joskus vaan mopo karkaa käsistä, enkä todellakaan tiedä mistä syystä. Pois kantaminen ei todellakaan ole paras idea kun lapsi roikkuu kynsillä toisen naamassa. Siinä täytyy saada aikaan yllätys, jolloin ote herpaantuu mahdollisimman nopeasti vahinkojen minimoimiseksi. Esim. nopea tukkapölly toimi hyvin ja oli täysin vaistonvarainen toimenpide. En tosin suorittanut sitä siksi, että ajattelisin lapseni menestyvän nyt teininä paremmin.

eri asia, kuin perinteinen vapaa kasvatus.



Kasvattaja käyttää hallintaa, mutta hallinnan perimmäisenä motiivina on aina yksilön vapauden lisääminen.



Lapselle sisäistyvät rajat ovat yhteydessä kasvattajan sisäisiin prosesseihin.



Kun kasvattaja toimii moraalisesti ja eettisesti oikealla tavalla, tämä sisäistyy lapselle ns. elämisen skeemaksi. Lapselle syntyy sisäinen motivaatio toimia tavalla, mikä tuottaa ympäristölle onnen tunteita ja iloa.



Tuota moraalisesti ja eettisesti oikeata tapaa on kuvattu siten, että ratkaisut ovat linjassa ns. universaaleihin, epäisekkäisiin arvoihin.



Kun kasvattaja pyrkii tavoiteeseensa läpsimällä, lapselle tulee sisäistyneeksi hieman erilainen elämän skeema..

Vaikka karjaisin, että säikähtäisi ja irrottaisi otteensa, jos en saisi muuten revittyä irti. Ja vaikea uskoa, ettei lapsi irrottaisi otettaan, jos vieressä on vanhempi, joka käskee irrottamaan. Meillä ainakin loppuu kaikki pahanteko samantien, kun lapset tajuavat, että mä näen tilanteen.

ja jättänyt miettimään käytöstään. Tämän jälkeen olisi ollut anteeksipyynnön paikka. Ei siihen tosiaankaan olisi tukkapöllyä tarvittu. Ja mistähän poikasi on oppinut mallin pahoinpidellä veljeään?? Ei meidän lapsista kukaan ole koskaan pahoinpidellyt ketään, edes sisaruksiaan. Eivät myöskään lyö eivätkä töni muita.

Ei ole ainakaan kotoa opittu, mutta valitettavasti pojat ovat aika vilkkaita ja nujakoivat aivan ilokseenkin usein. Joskus vaan mopo karkaa käsistä, enkä todellakaan tiedä mistä syystä. Pois kantaminen ei todellakaan ole paras idea kun lapsi roikkuu kynsillä toisen naamassa. Siinä täytyy saada aikaan yllätys, jolloin ote herpaantuu mahdollisimman nopeasti vahinkojen minimoimiseksi. Esim. nopea tukkapölly toimi hyvin ja oli täysin vaistonvarainen toimenpide. En tosin suorittanut sitä siksi, että ajattelisin lapseni menestyvän nyt teininä paremmin.

Ja mitä se menestys sitten tarkoittaa? Kuka mittaa henkistä hyvinvointia ja tasapainoa?

Niitä ei helvetissä ainakaan kukaan läpsimällä saavuta lapselleen.



Voi jumalauta että pistää vihaksi!!!

Lapsen fyysinen kurittaminen on onneksi RIKOS. Valitettavasti rangaistukset siitä ovat aivan liian hepposia, eikä tapauksia yleensä ilmoiteta etenkään pienten lasten kohdalla, jotka eivät itse osaa ajaa asiaansa. Onneksi on edes jonkinlainen lastensuojelusysteemi olemassa.



T: sosiaalityön opiskelija