Kuinka paljon äidin pitää jaksaa murrosikäistä? OV

kuuluu jonkinlainen vastakkaiasettelu, eli lapsi/nuori keksii vaikka kiven silmästä asiaa, josta voi valittaa vanhemmilleen. Jos vanhempi hommaa tuvan täyteen elektroniikkaa ja muutenkin mielistelee, on lapsella pohjimmaltaan varmaan aika pettynyt olo.

Jos ongelmana on nuoren huutaminen, sitä ei ehkä auta se, että äitikin huutaa :)

Anteeksi meillä ei tarvi ikinä ikinä väkisin pyytää, en todellakaan halua, että multa kukaan pyytää anteeksi pakon edessä, esim. jonkin uhkailun takia. Yritän opettaa pahoillaan oloa ja tekojen hyvittämistä konkreettisesti. Omia lapsia mulla ei vielä ole murrosikäisiä. Alakoululainen ei ole IKINÄ pyytänyt sanallisesti anteeksi, leikki-ikäinen tekee niin hanakasti; en ole havainnut eroa siinä, miten aidosti ovat pahoillaan ja haluavat lopulta muille hyvää.

tekevät väärin? Hieno homma.

Jos luit viestini, huomasit ehkä, että huonot teot voi hyvittää eli tekemällä toisen puolesta jotain, mikä siinä tilanteessa tuottaa toiselle iloa. En todellakaan silittele päätä, jos tekee väärin, vaan sanon, että noin ei voi siksi ja siksi tehdä. Kuten myös kirjoitin, pienemmälle anteeksipyytäminen on helppoa. Mutta ehkä mielestäsi voisimme vääntäytyä perheneuvolaan, neurologille ja ties minne tutkituttamaan lapsen pää, heillähän ei tähdellisempää tekemistä olekaan ..? Lapsella menee ihmisten kanssa hyvin, ei ole mikään öykkäri. Helpompaa tietysti olisi, jos toimisi kuten pienempi. Itseäni inhottaa enemmän nämä liukaskieliset enkelit, jotka pyytävät söpösti anteeksi ja äidin hehkuessa ylpeyttä lapsestaan jatkavat samaa kiusantekoaan, mutta nyt niin, ettei äiti näe. Mutta hehän pyytävät anteeksi, joten kaikki hyvin, mitäs muusta...

jos ei halua.

Hankalaa sitten kun lapsesi joutuu vankilaan ja vinkuu, että tää on epistä kun en mää nyt oikeesti kadu ja ei mun oo tarvinnut koskaan olla pahoillaan jos oikeesti oon ollut tyytyväinen kun oon saanut kiusata koulukaveria.

kuuluu jonkinlainen vastakkaiasettelu, eli lapsi/nuori keksii vaikka kiven silmästä asiaa, josta voi valittaa vanhemmilleen. Jos vanhempi hommaa tuvan täyteen elektroniikkaa ja muutenkin mielistelee, on lapsella pohjimmaltaan varmaan aika pettynyt olo.

Jos ongelmana on nuoren huutaminen, sitä ei ehkä auta se, että äitikin huutaa :)

Anteeksi meillä ei tarvi ikinä ikinä väkisin pyytää, en todellakaan halua, että multa kukaan pyytää anteeksi pakon edessä, esim. jonkin uhkailun takia. Yritän opettaa pahoillaan oloa ja tekojen hyvittämistä konkreettisesti. Omia lapsia mulla ei vielä ole murrosikäisiä. Alakoululainen ei ole IKINÄ pyytänyt sanallisesti anteeksi, leikki-ikäinen tekee niin hanakasti; en ole havainnut eroa siinä, miten aidosti ovat pahoillaan ja haluavat lopulta muille hyvää.

miten voi PAKOTTAA toisen johonkin tunteeseen, kuten pahoillaan olemiseen. Kerro. Kaikkea käytöstä ei pidä sallia, teoista on seurauksensa, mutta ei tunteita voi kukaan ulkopuolinen ajaa toisen päähän tai sieltä pois. En todellakaan anna lapseni käyttäytyä miten tahansa, joissain asioissa olen aika tiukkakin, mutta en pidä itseäni yli-ihmisenä, joka voi pakottaa toisen tuntemaan jotain. No, käytännössä kasvatustavoitteemme taitavat olla samantapaiset, keinot eri, joten en jaksa jauhaa enää tästä. Helpompaa olisi, jos lapseni olisi vähän taviksempi, kuten se meidän toinen lapsi, mutta niillä korteilla pelataan, mitkä on saatu. Onneksi lapsi pärjää käytännössä muiden kanssa ja on saanut kiitosta siitä, että osaa ottaa muut huomioon.

kuuluu jonkinlainen vastakkaiasettelu, eli lapsi/nuori keksii vaikka kiven silmästä asiaa, josta voi valittaa vanhemmilleen. Jos vanhempi hommaa tuvan täyteen elektroniikkaa ja muutenkin mielistelee, on lapsella pohjimmaltaan varmaan aika pettynyt olo.

Jos ongelmana on nuoren huutaminen, sitä ei ehkä auta se, että äitikin huutaa :)

Anteeksi meillä ei tarvi ikinä ikinä väkisin pyytää, en todellakaan halua, että multa kukaan pyytää anteeksi pakon edessä, esim. jonkin uhkailun takia. Yritän opettaa pahoillaan oloa ja tekojen hyvittämistä konkreettisesti. Omia lapsia mulla ei vielä ole murrosikäisiä. Alakoululainen ei ole IKINÄ pyytänyt sanallisesti anteeksi, leikki-ikäinen tekee niin hanakasti; en ole havainnut eroa siinä, miten aidosti ovat pahoillaan ja haluavat lopulta muille hyvää.

tekevät väärin? Hieno homma.

Jos luit viestini, huomasit ehkä, että huonot teot voi hyvittää eli tekemällä toisen puolesta jotain, mikä siinä tilanteessa tuottaa toiselle iloa. En todellakaan silittele päätä, jos tekee väärin, vaan sanon, että noin ei voi siksi ja siksi tehdä. Kuten myös kirjoitin, pienemmälle anteeksipyytäminen on helppoa. Mutta ehkä mielestäsi voisimme vääntäytyä perheneuvolaan, neurologille ja ties minne tutkituttamaan lapsen pää, heillähän ei tähdellisempää tekemistä olekaan ..? Lapsella menee ihmisten kanssa hyvin, ei ole mikään öykkäri. Helpompaa tietysti olisi, jos toimisi kuten pienempi. Itseäni inhottaa enemmän nämä liukaskieliset enkelit, jotka pyytävät söpösti anteeksi ja äidin hehkuessa ylpeyttä lapsestaan jatkavat samaa kiusantekoaan, mutta nyt niin, ettei äiti näe. Mutta hehän pyytävät anteeksi, joten kaikki hyvin, mitäs muusta...

lapselle opetetaan. Meinaatko tosissasi, että anteeksi pyytäminen vähentää katumisen määrää? Hyviin tapoihin kuuluu osata pyytää anteeksi.

miten voi PAKOTTAA toisen johonkin tunteeseen, kuten pahoillaan olemiseen. Kerro. Kaikkea käytöstä ei pidä sallia, teoista on seurauksensa, mutta ei tunteita voi kukaan ulkopuolinen ajaa toisen päähän tai sieltä pois. En todellakaan anna lapseni käyttäytyä miten tahansa, joissain asioissa olen aika tiukkakin, mutta en pidä itseäni yli-ihmisenä, joka voi pakottaa toisen tuntemaan jotain. No, käytännössä kasvatustavoitteemme taitavat olla samantapaiset, keinot eri, joten en jaksa jauhaa enää tästä. Helpompaa olisi, jos lapseni olisi vähän taviksempi, kuten se meidän toinen lapsi, mutta niillä korteilla pelataan, mitkä on saatu. Onneksi lapsi pärjää käytännössä muiden kanssa ja on saanut kiitosta siitä, että osaa ottaa muut huomioon.

Ihan kuuluu perusasioihin anteeksi pyytäminen. Sun penskas vaan olla rallattelee eikä tarvitse pyytää anteeksi? On siinä tulevalla siipalla sitten tulaveisuudessa kestämistä, kun mitään ei tarvitse pyytää anteeksi.

kun ei se oikeasti niin ajattele. ei tarvitse sanoa "ole hyvä", kun se ei tunnu siitä oikealta. Ei tarvitse edes tervehtiä, kun ei vaan tunnu siltä että nyt ketään tervehditään. Meidän Nico-Petteri on niin erityinen lapsi, parempi kuin teidän tavalliset mukulat...



Voi morjens

Kaikki mitä tässä on kerrottu kuulostaa kovin kotoisalta. Meillä tyttö 13 v on lopettanut käytännössä tavallisen ruuan syömisen koska se on aina kotona paskaa, ja koulussa se on vielä paskempaa. Suklaata sitävastoin uppoaa niin paljon kuin löytyy. Rahaa suklaaseen saa vaikka viemällä pulloja keräykseen, jos ei muuten saa. Viikkoraha on vastikkeellista, joten sitä ei usein lapsi saa koska esim. kaks euroa imuroinnista ei oo mitään. Yöt on valvomista ja nettiä ynnä chattia varten, vain ääliöt nukkuu öisin. Viimeksi tänä aamuna tämä creambutt kilahti kun pitikin lähteä kouluun kahden yön valvomisen ja kolmen päivän suklaakuurin jälkeen. Köyhä ja ankea koti on meillä. Ja idiootit vanhemmat ja ääliö pikkusisko. Kuri? No, kajota ei saa eikä puhe tehoa. Sanktiot? Netinkäyttöä voi rajoittaa kyllä, mutta miten nukkumista voi valvoa jos itse nukkuu ja päivät on kumminkin jaksettava työssä. Ja miten haistatteluun auttaa jos toinen vain parantaa ääntä kielloista ja huutaa kovemmin - pois lähteminen olisi hyvä keino mutta ei aina onnistu käytännön syistä. Seuraava vaihe hauskuudessa on poikaystävät - ja sitä vaihetta odotankin NIIIN innolla.

Ihme vinkumista kun ei rajoja laiteta.

Kaikki mitä tässä on kerrottu kuulostaa kovin kotoisalta. Meillä tyttö 13 v on lopettanut käytännössä tavallisen ruuan syömisen koska se on aina kotona paskaa, ja koulussa se on vielä paskempaa. Suklaata sitävastoin uppoaa niin paljon kuin löytyy. Rahaa suklaaseen saa vaikka viemällä pulloja keräykseen, jos ei muuten saa. Viikkoraha on vastikkeellista, joten sitä ei usein lapsi saa koska esim. kaks euroa imuroinnista ei oo mitään. Yöt on valvomista ja nettiä ynnä chattia varten, vain ääliöt nukkuu öisin. Viimeksi tänä aamuna tämä creambutt kilahti kun pitikin lähteä kouluun kahden yön valvomisen ja kolmen päivän suklaakuurin jälkeen. Köyhä ja ankea koti on meillä. Ja idiootit vanhemmat ja ääliö pikkusisko. Kuri? No, kajota ei saa eikä puhe tehoa. Sanktiot? Netinkäyttöä voi rajoittaa kyllä, mutta miten nukkumista voi valvoa jos itse nukkuu ja päivät on kumminkin jaksettava työssä. Ja miten haistatteluun auttaa jos toinen vain parantaa ääntä kielloista ja huutaa kovemmin - pois lähteminen olisi hyvä keino mutta ei aina onnistu käytännön syistä. Seuraava vaihe hauskuudessa on poikaystävät - ja sitä vaihetta odotankin NIIIN innolla.

Onko sinulla lapsia?

Eiköhän murrosikä ole jo ohi, kun ketju on vuodelta 2010

No laitat sen lapsesi kuriin, that´s it. tämä on asia, joka tuntuu joskus ylivoimaiselta suomalaisille vanhemmille, mutta yksinkertaisesti, lapsi ei huuda äidilleen, olipa sitten teini tai ei. Sinä olet vastuussa, sinä päätät. Ja jos ei koti kelpaa niin muuttakoon niille kavereilleen asumaan

Älkää tehnö pentuja. Huostaan vaan.

Vitunteinit kirjoitti:

Älkää tehnö pentuja. Huostaan vaan.

Tuli 12 vuotta liian myöhään tuo kommenttisi. Ovat aloittajan teinitkin jo aikuisia, joten ei heitä voi ottaa enää huostaan :D

I feel you! Meillä myös teini, joka ei puhunut normaalisti kenellekään perheenjäsenistä. Ikuista huutoa vuosikausia, oikeastaan kasiluokalta asti siitä kuinka pitää saada sitä ja tätä, ruoka on p**kaa, meillä on köyhää jnejne. Ja näin ei meillä todellakaan ole. Alkoi mennä jo mielenterveys itsellä ja homma ratkesi niin että kun lapsi täytti 18v, se laitettiin omaan kämppään asumaan. Nyt on ihanan rauhallista ja muiden lasten kanssa puhutaan ihan normaalilla äänellä. Ja joo, kohta joku tulee selittämään että lapsella oli vaan paha olo tms. Tämän lapsen eteen tehtiin kaikki ja haettiin apua yms. Ei vaikutusta. Nyt kun tulee kotona käymään, huutaminen on muuttunut pääsääntöisesti normaalimmaksi puheeksi.

Täällä kirjoittelee rajojen laittamisesta ja sanktioista moni sellainen vanhempi, joilla lapset uskovat ilmeisesti puhetta ja alistuvat sanktioihin ja joilla ei ole koskaan ollut oikeasti haastavaa teiniä. Meillä on laitettu rajoja, neuvoteltu, keskusteltu, sovittu yhdessä sääntöjä, rangaistu sääntöjen rikkomisesta jne jne. Ollaan normaali keskiluokkainen perhe. Silti me ollaan esim. jouduttu tilanteeseen jossa hommat teinin kanssa eskaloituvat kerran esim. siihen ett piti soittaa poliisit rauhoittelemaan, kun ei puhe tehoa, riehui ja meinasi tulla päälle kun asetettiin sanktioita juurikin sovitun rikkomisesta. Että on niin helppo jeesustella? Kun sitä ei ole itse kokenut.