Kuinka paljon äidin pitää jaksaa murrosikäistä? OV

minulla on tällä hetkellä monta murrosikäistä kotona. Muiden kanssa sujuu kuin ihanne, mutta tämä yksi on toista maata. Meillä on aivan "köyhää" kaikki, pitäisi olla aina se uusin kännykkä, suurin tv ja vaatteet tietenkin kaikkein kalleinta ja parasta. Esim. keväällä ja syksyllä pojalla ei ollut minkäänlaista takkia, kun en suostunut ostamaan jotain monen sadan euron urheilutakkia, mikä oli kaikilla kavereilla. Meillä on huono ruokakin; sen pitäisi olla jotain tilattua pitsaa, tai vähintään sisäfilettä jne. Minäkin vain odottelen, että tämä vääntö joskus loppuisi. Sitä odotellessa meillä on jokapäiväinen vääntö kotitöistä ja nukkumaanmenoajoista. Voimia!!

Hei, ei ole samanlaista, mutta koita saada henkinen yliote poikaan. Kerro hänelle myös, miltä sinusta hänen huutonsa tuntuu, ihan rauhallisesti, vaikka lapulla, jos ei muuten kuuntele.



Anna mennä toisesta korvasta sisään, laita rajoja pojalle, jos hänellä ei niitä lapsena ollut (tai uhmaiässään). Jos naapurissa on jotain ruokaa, niin sano, että täällä ei ole. Piste. Poika yrittää laittaa sinut voiimaan pahoin, koska hänellä itsellään on paha olla. Kiusataanko ehkä koulussa?



Tsemppia, rajoja ja kintaalla viis vaatimuksille.

kun sanon, että herra on hyvä ja ottaa matkalaukun ja etsii paremman kodin.

Toinen on, että käsken lukea sen verran hyvän ammatin, että on varaa sitten ostaa kaikkea, mitä haluaa.



Onko nää nyt niitä keskustellen ja ymmärtäen kasvatettuja murkkuja, ettei heille vain tule traumoja?

-että olet aika kiltti äiti, yrität liikaakin miellyttää ja saada lapsen huutamisen loppumaan. Sain sen kuvan, että nöyristelet lapsesi edessä. Lapsi huomaa pehmeän kohtasi, ja ikätasoon kuuluvasti takoo kunnes tulee raja vastaan.

-määritä omat rajasi, määritä miten sinua pitää kohdella, määritä mitä odotat lapseltasi, määritä mitä toivot mieheltäsi, määritä millainen kotinne pitää olla yhdessä miehesi kanssa se ei ole lapsen tehtävä.

-jatkuvaa huutamista ei kenekään tarvitse sietää. Kerro lapsellesi, että olet huomannut että hän viestii sinulle huutamalla. Kerro että se tuntuu sinusta raskaalta, etkä voi sallia sen enää jatkuvan. Yhdessä voitte pohtia, miten asiat tulee ilmaista jos harmittaa. Pidä kuitenkin oma asemasi selvänä ja kerro lapselle, vanhemmat päättävät sohvat ja tietokoneet ja kunkin perheen säännöt. Kerro lapselle, että hän on lapsi. Häneltä voidaan kysyä mielipidettä, mutta aikuiset päättävät asiat. Kerro, että teidän on haettava apua, jos huutaminen ei lopu. Anna lapselle esimerkiksi kolme viikkoa aikaa parantaa tapojaan ja auta häntä tässä koko ajan. Lapsi voi sanoa esim. taas tekisi mieli huutaa tai anteeksi taas aloitin... Mutta jos kolmessa viikossa ette omin avui pääse eteenpäin, soita koulun kuraattorille, se ei ole häpeä autat itseäsi ja lastasi. Muista, että sinun velvollisuutesi ei ole olla kiva vaan vankka ja turvallinen ja antaa lapselle tuleviakin vaikeita paikkoja varten kyky keskustella asiallisesti.

Koulu menee hienosti, samoin harrastukset eikä ole mitään vakavia ongelmia.



Mutta se huuto. Hän huutaa kaikille muille perheenjäsenille ihan koko ajan. Me ollaan aina väärässä paikassa ja tehdään vääriä asioita.



Me aikuiset puututaan hänen tekemisiinsä ihan liian usein kuulemma. Hän on jo niin iso jne.



Käytös lienee tyypillistä murrosikäisen käytöstä, mutta on tää aika sietämätöntä vuodesta toiseen. Anteeksi ei pyydä sitten ikinä, vaikka mitä tekisi tai sanoisi.



Mä olen yrittänyt olla aikuinen ja rauhallinen enkä lähde mukaan huutamiseen. Sanon vain tiukasti kerta toisensa jälkeen, että sä et huuda täällä etkä kohtele meitä muita huonosti.



Lähden myös toiseen huoneeseen. Sanon, että en viihdy sun seurassasi kun huudat ja puhut mulle rumasti. En mä tiedä, onko tästä mitään apua, mutta olenpahan ainakin ilmaissut mielipiteeni.



Yritän myös muistaa sanoa lapselle, että hän on tärkeä ja rakas.

riitä, voit aina pyytää ammattilaisen apua kasvatukseen.

että sopiva seuraamus, anteeksi pyytäminen ja asian hyvittäminen kuluvat asiaan murkullakin. Esim huutoa onnettomasta av-laitteistosta => äiti huomauttaa, heti huudon alussa että stop! Huuto seis. Puhutaan asiallisesti. Jos ei onnistu, LAPSI! omaan huoneeseen ja saa tulla ulos kun pyytää anteeksi asiallisesti, sydämestään anteeksi kun huusin sinulle äiti. (Ei enempää eikä vähempää) ei mitään sori sitte. => seuraamus, esim. koko olohuoneen perinpohjainen siivoaminen, surkeiden av laitteiden perusteellinen putsaaminen pölyistä, sohvan imurointi jne ja äidille pullakahvien laittaminen ja kattaminen kauniisti. AP, pidä puolesi kauniisti. Vähitellen lapsi huomaa, kuinka äitiä tulee kohdella.

tai nuorimpia en tietty tulevina murrosikäisinä vielä tunne...

Paljon on yritetty. Välittämistä annettu. Ainoa, milloin lähestulkoon murkkuni puhuu ystävällisesti on illalla sängynlaita keskusteluissa. Menen sinne kuitenkin lähes aina. Silloin hän on "normaali".



Vänkää, vänkää ja huutaa...



Yksi hyvä keino onkin lähteä itse pois, vaikka sinne ulkolenkille. Oma pää saa tyhjentyä. Jonnekin pois.

huutaminen on erittäin sivistymätöntä ja moukkamaista, roskaväen käytöstä ja sitä en suvaitse laisinkaan. Jos ääni alkaa kohota, poistun kylmästi paikalta ja sanon että palataan asiaan kun olet oppinut kohteliaamman lähestymistavan.

Lapsi pyytää aina anteeksi, siitä ei neuvotella.

Käytös lienee tyypillistä murrosikäisen käytöstä, mutta on tää aika sietämätöntä vuodesta toiseen. Anteeksi ei pyydä sitten ikinä, vaikka mitä tekisi tai sanoisi.

.

Puhu ja lupaa että jos hän tienaa rahat niitä viihde-elektroniikkalaitteita ja sohvia varten, niin toki keksitte niille jostain paikan.



Ja että jos ruoasta on valittamista, niin sen kuin tekee itse. Kaupassa voi käydä ja keittiössä on pannut ja kattilat vapaasti käytettävissä.



Ilmoita myös, että tässä talossa ei tästä eteenpäin huudeta toisille, ja että jos on pakottava tarve huutaa, niin menköön pihavarastoon/autotalliin/kanahäkkikellariin/parvekkeelle/pihalle, huutakoon siellä keuhkojensa täydeltä ja sitten tulkoot takaisin muun perheen luokse kun malttaa puhua huutamatta.



Käyttääkö poika tietokonetta? Jos taloudestanne löytyy kaksi tietokonetta, niin voisit koittaa "mesettää" pojan kanssa. Siellä kun ei voi huutaa. :)

loukkaannu.

Olen vain aina ihmetellyt näitä neuvoja, että itse pysyn aikuisena, en huuda ja menen pois.

Mun mielestä murkku odottaa sitä reaktiota. Sitä, että äiti suuttuu ja huutaa ja panee rajan. Ei jätä häntä yksin tuskansa kanssa vaan suuttuu ja riitelee ja sitten sovitaan ja rakastetaan.

Se on pahinta, että raivoavaa murkkua kohdellaan rauhallisen ymmärtäväisesti ja lähdetään pois. Mikä viha sillä murkulla vellookaan silloin sisällä vanhempia kohtaan kun ei vanhemmat välitä edes niin paljoa, että reagoisi mitenkään.

Suuttukaa takaisin, olkaa normaaleja. Näyttäkää, että kotona myös suututaan, kuten muussakin maailmassa. Ei muuallakaan voi hyppiä silmille niin ei hypi silloin kukaan kotonakaan.

Älkää jättäkö murkkujanne yksin selviämään sen tulivuoren kanssa.

Lähden myös toiseen huoneeseen. Sanon, että en viihdy sun seurassasi kun huudat ja puhut mulle rumasti. En mä tiedä, onko tästä mitään apua, mutta olenpahan ainakin ilmaissut mielipiteeni.

Yritän myös muistaa sanoa lapselle, että hän on tärkeä ja rakas.

että jos huutaminen on jatkuvaa, jokapäiväistä eikä lopu toimenpiteistä huolimatta, niin sitten kehiin etuuksien menetyksiä.



Kun omasta huoneesta lähtee ovi, se on monelle nuorelle suurempi shokki kuin viikkorahan menetys. ;)

Minä näen hänestä miten välillä se kiukku kasvaa ja sitten joku pieni juttu saa hänet silmittömän raivon valtaan ja sitten huudetaan ja raivotaan.

Ja puolen tunnin päästä halataan ja sovitaan ja puhutaan.

loukkaannu.

Olen vain aina ihmetellyt näitä neuvoja, että itse pysyn aikuisena, en huuda ja menen pois.

Mun mielestä murkku odottaa sitä reaktiota. Sitä, että äiti suuttuu ja huutaa ja panee rajan. Ei jätä häntä yksin tuskansa kanssa vaan suuttuu ja riitelee ja sitten sovitaan ja rakastetaan.

Se on pahinta, että raivoavaa murkkua kohdellaan rauhallisen ymmärtäväisesti ja lähdetään pois. Mikä viha sillä murkulla vellookaan silloin sisällä vanhempia kohtaan kun ei vanhemmat välitä edes niin paljoa, että reagoisi mitenkään.

Suuttukaa takaisin, olkaa normaaleja. Näyttäkää, että kotona myös suututaan, kuten muussakin maailmassa. Ei muuallakaan voi hyppiä silmille niin ei hypi silloin kukaan kotonakaan.

Älkää jättäkö murkkujanne yksin selviämään sen tulivuoren kanssa.

Lähden myös toiseen huoneeseen. Sanon, että en viihdy sun seurassasi kun huudat ja puhut mulle rumasti. En mä tiedä, onko tästä mitään apua, mutta olenpahan ainakin ilmaissut mielipiteeni.

Yritän myös muistaa sanoa lapselle, että hän on tärkeä ja rakas.

kotona ei mikään ole hyvin, vanhemmat varsinkin on ihan tyhmiä ja kaikilla muilla asiat on paremmin. Ei lapsen/nuoren kiukuttelua pidä ottaa itseensä, mutta jos joskus on itselläkin huono päivä, niin huutakaa vaan takaisin. Ei se lapsi siitä pilalle mene!

vuotias. Hämmästyttävän hyvät ohjeet selvitä vähemmällä tästä ikäkaudesta. Ja sulle, alan ammattilainen totean, että ihan varmasti ei sun perheessä ole yhtään yli 13 vuotiasta, sen verran jäi sun neuvot ja toteamukset huvittamaan, että kun oliskin noin yksinkertasta.

jos riidellessä toinen puhuu rauhallisella tasaisella äänellä:). Eli joskus vaan hyvä huutaa yhdessä ja sitten sopia. Ei vanhemman tartte sietää ihan mitä vaan. Siivousta en kyllä käyttäisi rangaistuksena, koska lisää vaan siivoamisinhoa. Muuten viitosen kanssa samoilla linjoilla.



Meillä murkkutytön kanssa auttaa joskus muuten kun ollaan kaksin ja tehdään ihan jotain muuta (katsotaan vaikka leffa) ja yhtäkkiä sen päälle käykin juttelemaan ihan asiallisesti tavallisen karjumisen sijaan:)

pysymisestä.

On siinä sekin, että jos kotona ollaan aina aikuisen tasolla ja terapeuttisesti ymmärretään kiukuttelevaa kakaraa, mistä se tietää, että muualla saattaakin tulla turpiin.



Ei muu maailma näitä draamagueeneja ja itsekeskeisiä miehenalkuja ymmärrä jos joka asiasta raivotaan ja kiukutellaan. Siellä muussa maailmassa tulee takaisin. Ja jos kotona ei ole sitä koskaan opetettu niin se on kova paikka oppia se aikuisena.



Eli suuttukaa ja eläkää ihan normaalisti ja näyttäkää, että teitä loukkaa ja ette kuuntele kaikkea paskaa omassa kotonanne ja että käyttäytymisellä on seuraus.



Se on lapsen tulevaisuudelle parasta.

ja otan mielellani vastaan neuvoja asiantuntijalta mutta ongelma noissa kasvatustieteilijan neuvoissa on se etta hyvahan se on sanoa 15-vuotiaalle miehenkokoiselle etta mene omaan huoneeseesi ja voit tulla pois sitten kun pyydat kauniisti anteeksi. Mutta voisitko viela kertoa mita teen kun han rohottaa siina sohvalla ja sanoo ettei mene mihinkaan?



Loysin mun pojan tanaan puoli neljalta iltapaivalla pleikkarin edesta aamutakkisillaan ja kun sanoin etta vaatteiden pukeminen, hampaiden pesu yms kuuluvat aamuun eika puoli nelja ole aamu, han nosti hirvean mekkalan siita etta itse asiassa kello on vasta 20 yli 3. Eli meilla on ongelmana myos se etta on tosi vaikea saada riitoja pysymaan 'asiassa', aina mennaan sivuraiteelle jonkun typeran pikkuseikan perassa.

Työskentelen työkseni murkkujen kanssa, ja voin sanoa, että ihan normaalit perusmurkut, joista taatusti kasvaa kunnon aikuisia, osaavat olla välillä todella vaikeita. Aikuinen tekee kaiken väärin, on tyhmä jne...



Mielestäni on aivan oikein osoittaamurkulle, että hänen tekonsa ja sanomisensa loukkaavat. Ilman muuta näin.



Kyllä äiti saa olla kilttikin, mutta on hyvä asettaa tietyt rajat. Jos esität asiasi huutamalla, sinulta jää jokin etuisuus pois. Ensin voi tulla varoitus, sitten pois esimerkiksi leffailta kavereisen kanssa, viikkoraha, järeämpänä keinona kännykkä tms. Kyllä nämä norminuoriin tepsivät.



jaksamista.