Lue keskustelun säännöt.
Pakolliset kielet koulussa ja erilaisten perheiden erilaiset tarpeet
01.01.2010 |
Tiedän, että on lapsellista kitistä pakkoruotsista, mutta harmittaa niin yhden tutun tilanne, kun lapsi on asunut pienenä ulkomailla ja osaa tätä kieltä pikkuisen. Olisi siis luontevaa aloittaa tällä kielellä A-kielenä ja sellainen koulu jopa kotikaupungista löytyy. Mutta mutta, jos lapsi ei olekaan kielellisesti niin hyvä ja motivoitunut, että jaksaa kolmen vieraan kielen opinnot? Sehän pitää käytännössä päättää tässä vaiheessa, koska englanti on nykypäivänä niin tarpeellinen, että se pitää ottaa sitten toisena kielenä ja sitten tulee pakolla tuo kirottu ruotsi. Tosi inhottava tilanne.
Kommentit (48)
En vain tajua, miksi koko koululaitoksen pitäisi edetä heidän ehdoillaan. Aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siihen kummoista laskutaitoa tarvita, että osaa prosenttilaskut, ja se on ehdottomasti kaikkein hankalin laskutyyppi, johon olen aikuisiässä törmännyt. Kyllä integraalilaskenta alkaa tuntua aikamoiselta ajanhukalta. Tarpeellisempaa olisi esimerkiksi kunnollinen talousopetus.
En vain tajua, miksi koko koululaitoksen pitäisi edetä heidän ehdoillaan. Aina.
Miten niin pitäisi mennä heidän ehdoillaan? Ne voisivat ottaa enemmän kieliä, jotka haluavat. Ne joilla ei ole kielipäätä, voisivat tyytyä kahteen (joista toisen ei tarvitsisi olla ruotsi).
Sattuipa sopivasti aiheeseen sopiva uutinen tänään:
http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/01/kaksi_kolmesta_kannattaa_pakk…
jo alle kouluikäisenä. Oma kaksikielinen lapseni oppii kolmatta kieltä sujuvasti, näyttää ymmärtävän nopsaan. Monet suomenruotsalaiset ystäväni puhuvat todella hyvää englantia, ja a moni heistä on sanonut, että kun osaa jo kahta niin erilaista kieltä kuin suomi ja ruotsi, kielenoppiminen on helpompaa. On sisäistänyt erilaiset kieliopit ja oppii hyväksymään erot nopeasti. esim prepositiot tai artikkelit on selvää kauraa.
Kumpikaan meistä vanhemmista ei ole mitenkään kielellisesti lahjakas, matematiikassa enemmänkin. lapsellekin matikka on helppoa, mutta niin on myös kielet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jo alle kouluikäisenä. Oma kaksikielinen lapseni oppii kolmatta kieltä sujuvasti, näyttää ymmärtävän nopsaan. Monet suomenruotsalaiset ystäväni puhuvat todella hyvää englantia, ja a moni heistä on sanonut, että kun osaa jo kahta niin erilaista kieltä kuin suomi ja ruotsi, kielenoppiminen on helpompaa. On sisäistänyt erilaiset kieliopit ja oppii hyväksymään erot nopeasti. esim prepositiot tai artikkelit on selvää kauraa.
Kumpikaan meistä vanhemmista ei ole mitenkään kielellisesti lahjakas, matematiikassa enemmänkin. lapsellekin matikka on helppoa, mutta niin on myös kielet.
Mutta otapa huomioon, että nämä kaksikieliset lapset ovat oppineet kaksi kieltä kotonaan. Siis ihan eri asia kuin koulussa opiskelu. Jos osaa ruotsia äidinkielenään, niin totta kai englanti on helpompaa kuin suomenkieliselle, kun ne kuuluvat samaan kieliperheeseen.
Valitsisitteko itse lapsellenne rohkeammin jonkin muun kuin englannin A-kieleksi, jos olisi mahdollisuus jättää halutessa kolmas kieli (siis ruotsi) pois?
Koulu on hyvin pitkään ollu todella kielipaintoteinen. Aiemmin esim. yo-kirjoitusten kuudesta aineesta 4 oli kieliä! Reilu meininki. Useimmille kielet ovat vain kommunikaatioväline ja kiinnostuksen kohteet on jossain muualla. Miksi tuputtaa väkisin kauhea kasa kieliä? Eikö olisi parempi, että kukin tekee sitä, missä on lahjakas? En usko, että Nokian kännyköitä suunnitelevat osaavat paljon muita kieliä kuin englantia. Sitten myyntimiehet osaavat montaa kieltä, mutta eivät osaa niitä puhelimia suunnitella. Järkevä työnjako siis!