Kolmosistamme yksi kuoli, surun kanssa ei meinaa jaksaa...

Meille syntyi kolmoset 4,5kk sitten. Kaikki pääsivät kotiin ollessaan 1,5kk ikäisiä, mutta toisen tytön ollessa viikon yli 2kk niin hän kuoli, kätkytkuolema. Tuon jälkeen on yritetty jaksaa, mutta välillä se on todella raskasta ja tuntuu, että sitä kaipaisi hengähdystaukoa. Meillä on kyllä lastenhoitaja auttamassa, mutta raskaalta tämä silti tuntuu. Mies tekee vielä työtä, jossa on poissa kotoa puolet kuukaudesta.



Kaikki tuttavat tuntuvat kadonneen jonnekin vauvamme kuoleman myötä, vaikka nyt heitä eniten kaipaisimme. Ne pari, jotka vielä välillä käyvät ja heidän kanssaan juteltu, niin ovat ihmetelleet, että miksi haluaisimme vapaata. Siis on harkittu, että kaksoset jäis minun vanhempien hoitoon ja oltais yks yö poissa, niin että kaksoset menis vanhemmilleni illemmalla ja seuraavana päivänä hakisimme heidät. Jos elämä jatkuu tätä rataa, niin kohta en jaksa pienten kanssa tämänkään vertaa.



En oleta, että yön poissaolo ihmeitä tekisi, mutta saisi vähän irtiottoa arkeen. Surutyö vie aikansa sen tiedän. Toisaalta kaksoset ovat kyllä vielä pieniä ja mietin sitäkin, että miten se heihin vaikuttaa, siis ero äidistä ja isistä?