Lue keskustelun säännöt.
Ristiriita, josta emme mieheni kanssa selviä...
01.01.2010 |
Nyt on sellainen tilanne, etten tiedä millä me tästä menemme eteenpäin. Asumme maaseudulla. Olen ollut muutaman vuoden kotosalla lasten kanssa ja puolen vuoden kuluttua on työelämään palaaminen edessä. Nuorin täyttää kolme. Työmatkaa tulee olemaan 160 km per päivä. En ikinä tule selviämään tuollaisesta työmatkasta, ajaminen on muutenkin minusta pelottavaa. Nyt on lasten kanssa voinut melkein sään mukaan valita, koska ajaa ja minne. Työhön on pakko lähteä joka aamu. Lapset on pakko viedä hoitoon joka aamu, keli kuin keli. Enkä voi ajatellakaan, pohjoisessa asuvana, että kykenisin tuollaiseen stressiin. Mies taas ei suostu ajattelemaankaan, että en ajaisi. Vaihtoehtoa työpaikkaa lähemmäs muuttamiseen ei ole, vaikka miehenkin työ sijaitsee samassa suunnassa. Kauhea vuosi tulossa... Täytyykö tässä erota vai millä ihmeellä tällaista ongelmaa voi ratkaista?
Kommentit (51)
Siellä etelässä ei taideta ymmärtää näitä pohjoisen etäisyyksiä, esim meillä on työssäkäyntialueen laidalta toiselle 160 km. Jos siellä työtä on, se on otettava vastaan tai lähtee korvaukset. Siis jopa 320km/päivässä. Tuskin tuota ovat ymmärtäneet ne työvoimahallinnon virkamiehetkään, jotka näitä työssäkäyntialueita ovat määritelleet!
Sillä jos minun tuntipalkallani, 9e, joutuu ajamaan 320 km päivässä niin koko palkkahan menee bensakuluihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen lasta ajelin sen 80 km/suunta työmatkaa - eli 160 km päivässä. Jotenkin jaksoin sinnitellä 8 kuukautta sitä ja onneksi tulin sitten raskaaksi ja ajelu loppui.
Seuraava työpaikkani oli sitten 60 km/suunta, äitinä. Muutto ei meillekään ollut, eikä ole tällä hetkelläkään vaihtoehto, sillä lähikaupungit eivät yksinkertaisesti ole houkuttelevia millään lailla. Etsin kuitenkin ihan koko ajan työtä omasta kaupungistani, vaikka se on vaikeaa harvinaisen ammattini takia. Työpäivälle tulee ihan järkyttävästi pituutta, eikä illalla tahdo enää jaksaa lapsen kanssa. Lisäksi auton kustannukset ovat törkeät, verottaja kun tulee omavastuun jälkeen vain puoleenväliin näin pitkää työmatkaa vastaan. Suurin osa työmatkakuluista tulee näin omaan piikkiin ja on tavallaan suoraan pois palkasta, minkä lisäksi auton ajelee loppuun muutamissa vuosissa -> uudemman auton hankintakulut/huollot mukaan.
Itse en kannusta ketään ajelemaan, niin raskasta se on. Jotkut tykkää, minä koen sen päinvastoin turhauttavana ja stressaavana. Ja voin sanoa, että n. 3 vuotta pitkää matkaa ajaneena olen kokenut kuski minäkin.
Itse olen ottanut tämän ajamiseni tyyliin: päivä kerrallaan. Jos ajattelen, että tulen ajamaan vielä vuodenkin, kaksi jne. alkaa kurkkua kuristamaan ja muutto & eroasiat tulevat mieleen. Siispä pidän toivoa yllä, että työasiat jotekin muuten järjestyisivät kotikaupunkiini, ettei työmatka-ajoa enää olisi.
Yhteiskuntamme on rakentunut niin, että naisten työpanosta edellytetään myös kodin ulkopuolella. Tämä varmistetaan yksilöverotuksella, sekä sillä, että vain harvat miestenkään palkoista on niin muhkeita, että sillä elättäisi perheen kohtuullisesti. Joten lähtökohtaisesti naisilta odotetaan sopeutumista tähän järjestelmään.
Mitä jos lähtisit siihen työpaikkaan, mikä sinua on siellä kaukana odottamassa ja antaisit itsellesi (mieheltä tästä lupaa kysymättä!!!) luvan tehdä sitä "määräaikaisesti" niin kauan kuin tuntuu, että pystyt sitä tekemään. Älä lyö etukäteen hanskoja tiskiin, sitä kannattaisi ehkä kuitenkin kokeilla. Kuten joku tuolla kirjoitti, aloitat kesällä, mikä on helpompaa aikaa ajella muutenkin. Muista se, että ensimmäiset kuukaudet tulevat olemaan vaikeimpia uuden rytmin takia, joten älä ihan heti silloin luovuta. Jos ajaminen vuodenkin jälkeen tuntuu liian pahalta, sano itsesi irti tai ota opintovapaata. Vuoden jälkeen saat jo ansiosidonnaista tai vastaavasti opintorahaa, jos olet hakeutunut uudelleen kouluttautumaan.
Ymmärrän sinua ap. Meitä vain on eri juniin, toiset on ajelijoita, toiset ei. Minäkään en paljoa empatiaa saa, jos sanon etten halua enkä jaksa ajaa. Ajelijoita kun on niin paljon.
Asioilla on tapana kyllä järjestyä, vaikka sitä päivänvaloa ei vielä tässä kohdassa näkyisikään. Tsemppiä sinulle ap - ja minulle myös ;o)
Mikä estää vaihtamasta työpaikkaa tai kouluttautumasta uudelleen? On älytöntä ajella etananvauhtia eestaas, jos koko palkka menee bensaan, toiseen autoon lisävarusteineen ja hoitomaksuihin.
Eikö elämää näe yhtään eteenpäin?
Vaikka olette hankkimassa vasta lapsia, niin pitäähän ottaa huomioon mitä sitten kun pitää mennä töihin!
Itse ajan 100 kilsaa päivässä töihin. Eikä se ole paha. Kaupunkiajossa sama aika menisi ihan tuosta vaan, ajoaikaa menee puolituntia per suunta! :D
Verottajalta saa takasin, jos työmatkaa ei voi tehdä järjellisesti julkisella. Siis jos pääset bussilla työpaikalle, eikä tule tuntien odotusaikaa niin saat kilometrikorvauksia.
Minusta te elätte jossain ihan ihme kuvitelmassa: pitää kaikkien saada kelissä kuin kelissä lapset hoitoon kun töissä käydään!
En käsitä miksi ette vaan muuta. Kuulostaa vaan siltä että teet asian vaikeammaksi kuin se on! Työnteko kuuluu ihmisen elämään, muuttakaa jos on niin vaikeaa.
En ainakaan itse puhuisi missään nimessä erosta. Tai siitä ettei itsekin voi tehdä joustoja.
Tee uusi lapsi. Pääset vähäksi aikaa eroon ongelmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"itse ajan 100 kilsaa päivässä töihin, ajoaikaa menee puolituntia per suunta!"
100 kilsaa ei aja puolessa tunnissa. Tämä tarkottaisi ajonopeutta á 200km/h. Totuus taitaa olla se, että 32 ajaa 50 kilsaa päivässä töihin, eli 100 kilsaa työmatka-ajoa päivässä.
80 kilometriä päivässä töihin tarkoittaa n. 1 h ja 15 - 20 min per suunta realistisesti ilman kaahausta. Siinä on yli puolet enemmän yhteen suuntaan kuin mitä 32:lla.
Helppoo on sanoa, kun itsellä ei ole vastaavasta omakohtaista kokemusta!
Voisitko ajatella,että asuisit itseksesi viikot työpaikan lähellä ja viikonloput olisitte kotona yhdessä?
Tosin toi on suht nopeasti ajettavissa oleva pätkä. Alat vaan harjoitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten, tuo 34 oli tainnut ymmärtää 32:n hieman väärin: eiköhän 32:n työmatka ollut suuntaansa 50km, eihän tuossa olisi tietenkään muuten mitään järkeä.
Onko nykyinen työpaikkasi ainoa mahdollisuutesi mennä töihin?
Onko miehesi tosiaan sitä mieltä, että sinun on pakko aloittaa työt hoitovapaan päätyttyä? Entä voisitko tehdä jotain muuta hommaa kotoakäsin, ryhtyä yrittäjäksi tms? Nettikauppa?
Mä en myöskään ymmärrä, miksi olette muuttaneet alunperin 80 km päähän työpaikastasi ja vielä jonnekin korpeen, josta ajetaan metsäteitä pitkin?
Miksette nyt muuta lähemmäs työpaikkaasi, jos mikään muu työ ei tule kyseeseen?
Kai miehesikin näkee ongelman - minulle tulee tästä mieleen, että olette muuttaneet miehesi kotitilalle tms. ja siksi mies ei halua työmatkan olevan sinulle mikään ongelma. Se myös selittäisi kaukaisen sijainnin työpaikkaasi nähden.
Itse pidän suurimpana ongelmana tuossa matkassa sen vievää aikaa, onhan se suuri muutos kun olet ollut lasten kanssa kotona tähän asti. Matka on pitkä nimenomaan lasten vuoksi ja heidän näkökulmastaan.
Mielestäni ratkaisu on kuitenkin joku muu kuin vuokra-asunto. Tuntuisi kyllä jotenkin hölmöltä hankkia sellainen noinkin lyhyen matkan päähän oikeasta kodista.
että mikäli vuokraisi asunnon työpaikan läheltä, pitäisi palkan olla jo aika merkittävän suuri. Monella työssäkäynnin etu jää jo aika pieneksi pelkästään tavallisen lyhyiden työmatkojen viemien bensojen ja lasten hoitomaksujen vuoksi. Siihen päälle vielä vuokra, niin onko enää mitään järkeä mennä töihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko tehdä lyhennettyä työviikkoa? Ainakin aluksi tai talviaikaan, kun on pimeää ja huonoimmat kelit? Tekisit vain 4 päiväistä viikkoa.
ja miehen voi olla vaikea käsitää, että se on joku kynnyskysymys. Itse ajan jopa 40 000 km vuodessa, tosin myös nautin ajamisesta!
Uskon, että totut ajan kanssa autoiluun, kun ajovarmuutesi kasvaa. Myös asenne ratkaisee. Autossa sinulla on omaa aikaa. Voit kuunnella radiota tai mieleistäsi musiikkia. Myös äänikirjoja on ihana kuunnella pitkillä ajomatkoilla.
Itse en tuon matkan takia hankkisi vuokra-asuntoa työpaikan läheltä, eihän työmatka ole kuin 80 kilometria suuntaansa! Moni pääkaupunkiseudulla asuva kuluttaa saman ajan ruuhkaisiin työmatkoihin, vaikka työpaikalle olisi matkaa vain 20 kilometria!
Tsemppiä, luota itseesi ja ole TOSINAINEN!