Ristiriita, josta emme mieheni kanssa selviä...
Nyt on sellainen tilanne, etten tiedä millä me tästä menemme eteenpäin. Asumme maaseudulla. Olen ollut muutaman vuoden kotosalla lasten kanssa ja puolen vuoden kuluttua on työelämään palaaminen edessä. Nuorin täyttää kolme. Työmatkaa tulee olemaan 160 km per päivä. En ikinä tule selviämään tuollaisesta työmatkasta, ajaminen on muutenkin minusta pelottavaa. Nyt on lasten kanssa voinut melkein sään mukaan valita, koska ajaa ja minne. Työhön on pakko lähteä joka aamu. Lapset on pakko viedä hoitoon joka aamu, keli kuin keli. Enkä voi ajatellakaan, pohjoisessa asuvana, että kykenisin tuollaiseen stressiin. Mies taas ei suostu ajattelemaankaan, että en ajaisi. Vaihtoehtoa työpaikkaa lähemmäs muuttamiseen ei ole, vaikka miehenkin työ sijaitsee samassa suunnassa. Kauhea vuosi tulossa... Täytyykö tässä erota vai millä ihmeellä tällaista ongelmaa voi ratkaista?
Kommentit (51)
Ihan ekaksi on kyllä pakko tarttua siihen, että miten kaksi yhdessä asuvaa, elävää ja olevaa ihmistä ei pysty kommunikoimaan keskenään? On tosi sääli, ap, että sun ja miehesi välinen suhde ei vaikuta kovin tasapainoiselta ja toista kunnioittavalta jos mies on noin järkähtämätön. Vai onko nyt jotain mitä et kerro???
Noh, asiaan. Pakko myöntää, että enpä tiiä mitä tekisit. tse tykkään ajamisesta ja ajattelisin tuon ajamisen olevan lähinnä mun omaa aikaa, aikaa ajatella ja olla itsekseni työn ja kodin ulkopuolella. Olen kotona vielä tämän kevään, mutta sitten on tarkoitus palata töihin.
Maalla asumme mekin, joten työmatkani tulee olemaan 24-50km suuntaansa, riippuu kumpaan toimipisteeseen ajan. Tämä on tosin 400m hiekkatieosuutta lukuunottamatta upouutta pikitietä, joten talvellakin pystyy päästämään ihan huoletta.
Tsemp ap. Toivon, että asianne ratkeaa jotenkin järkevästi. Itse melkein kehottaisin sua totuttelemaan vaan ajamiseen.
Siellä etelässä ei taideta ymmärtää näitä pohjoisen etäisyyksiä, esim meillä on työssäkäyntialueen laidalta toiselle 160 km. Jos siellä työtä on, se on otettava vastaan tai lähtee korvaukset. Siis jopa 320km/päivässä. Tuskin tuota ovat ymmärtäneet ne työvoimahallinnon virkamiehetkään, jotka näitä työssäkäyntialueita ovat määritelleet!
Mun mielestä puoli tuntia työmatkaan per suunta alkaa olla kipurajalla. Siis omasta pihasta työpaikan pihaan.
JOs teet normaalin 8 tunnin päivän ja sulla menee matkoihin 3 tuntia, niin tulee kyllä aika pitkä päivä :( lähdet aamulla kuudelta ja tulet kotiin illalla seitsemältä. Aika sissi olet jos tuollaista tahtia jaksat pienten lasten äitinä. Eihän niitä lapsia silloin edes näe kuin ehkä tunnin päivässä...
kyllä se mies varmasti tulisi perässä, jos lähtisit.
Monesti miehet on vain tiukkoina, kun tietävät, että naiset on nössöjä.
Et uhkaile, vaan sanot, että tähän tämä sit johti ja sinä muutat lapsien kanssa.
Eli oikeastaan mitään järkevää syytä kieltäytyä omalla alueella tarjotusta työstä ei ole. Edes oman auton puute ei ole hyväksyttävä syy, vaikkei julkista kulkuyhteyttä olisikaan.
Niin sitä kun painaa liian äkkiä "lähteä viesti"-nappia
http://www.mol.fi/mol/fi/00_tyonhakijat/07_tyottomyys/01_tyottomyysturv…
Saman kaupungin/kunnan sisällä voi onnistua, mutta jos joutuu kulkemaan julkisilla hujahtaa puoli tuntia aika nopeasti. Harva varmaan asuu ihan juna- tai bussiaseman vieressä. Samoin toisessa päässä voi joutua vielä kävelemään tai vaihtamaan toiseen kulkuneuvoon.
Omasta mielestäni kohtuullinen aika yhdensuuntaiseen työmatkaan (ovelta ovelle) olisi alle tunti. Sekin tekee jo kaksi ylimääräistä tuntia päivässä.
autolla ajelua yksinään 160km/pv. Mahtava hiilijalanjälki jää ...
Kaupungissa miehellä työmatka kävellen 5min, itsellä fillarilla 15min, talvella bussilla, ratikalla n 10min, kotoa pysäkille n 3min, pysäkiltä töihin n 5min. Päiväkotiin n 1.5km, joka taittuu kävellen, fillarilla tai bussilla.
tiettyjä etuja ja haittoja syrjäisestä asuinpaikasta johtuen. Asuinpaikka pitää valita niin, että pystyy elämään.
Jotain kirjoitushommia tai myyntityötä netin kautta? Rahastahan se vain on kiinni. Mieti mitä sinä osaat, ja miten siitä voisi saada leivän itselleen.
naisten on tänä päivänä pakko olla töissä. Ihan niin kuin ei hommaa riittäisi kotonakin. Sitä vain ei arvosteta eikä siitä makseta.
-osittainen etätyö. Sopisiko tämä ap sulle? Millainen työ?
-kimppakyytijärjestelyt, vaikkapa edes osalle matkaa
-lyhennetty työviikko eli osittainen hoitovapaa. Sen voi saada, jos vähintään yksi lapsi on kakkosluokkalainen tai nuorempi --> teillä on tuo tilanne, jos nuorin täyttää 3 v. Älä sekoita oikeuttasi osittaiseen hoitovapaaseen oikeuteen saada osittaista hoitorahaa, joka koskee vain alle 3-vuotiaiden vanhempia tai ykkös-kakkosluokkalaisten vanhempia.
Lisäksi jotkut ovatkin jo ehdottaneet työviikkoasuntoa. Vuokranhan saa vähentää verotuksessa, mutta ainakin meilläpäin työmatkarajana on pidetty yli 100 km suuntaansa eli yli 200 km päivittäistä työmatkaa.
Voisitko vuokrata työpaikan läheltä asunnon?
Stressi helpottaa ajan kanssa, kun sulle kertyy ajokokemusta.
Varmaan sua stressaa työelämän aloittaminen muutenkin, mutta se kanavoituu tähän ajamiseen.
Anna itsellesi lupa pelätä, mutta mene silti auton rattiin. Aja niin hitaasti ja rauhallisesti kuin on tarvis.
Harjoittele työmatkaa etukäteen hyvällä kelillä.
Kyllä se siitä lähtee. Mä en ollut ajanut moneen vuoteen, mutta lopulta mies pakotti. Nykyään ajan ihan mielelläni.
Asiahan on jo selvä. JOs mies ei jousta ja sä et kykene siihen matkaan niin se on joko jätettävä työpaikka tai mies. niin helppoa se on.
ku jäit lapsen/lasten kans kotiin?
juuri työmatkat ajan 35km suuntaansa työmatkaa.
työviikkoasuntokaan ei ois hullumpi idea. ei tarvis ajaa kuin ma-aamuna ja pe iltana. siitä voi yrittää verovähennystäkin, tosin matka on kyllä noin lyhyt. mä sain 200km matkasta vuokrat ja matkakulut vähennyksiin