Jos lapsesi ei tykkää hiihtämisestä, annatko jäädä kotiin koulun hiihtopäivinä?

mutta niin vain joutuu luistelupäivinä muiden sekaan jäälle. Todella typerä on se vanhempi, joka antaa lapsensa pinnata koulusta sen vuoksi, että ei tykkää jostain aineesta.

Vanhemmat eivät valitettavasti voi edelleenkään päättää sitä asiaa, että tarvitseeko heidän lapsensa hiihtää. Ja jos huomaisin, että lapsi on toistuvasti pois hiihtopäivinä, laittaisin varmaankin koulukuraattorin perään kyselemään. Jos vanhempi antaa lapsen lintsata koulusta, siitä voi tulla lastensuojeluasia. Vanhemman tehtävänä on nimittäin huolehtia, että lapsi käy koulussa kuten kuuluu.

Kyllä minusta Nicopetterin täytyy saada olla kotona pelailemassa jos hän haluaa... kyllä ekaluokkalainen tietää mitä elämältään haluaa. Ei ole kouluun pakko mennä jos siellä ei ole kivaa

salliessa talvisaikaan. Ja koululta löytyy välineitä lainaa niille, joilla ei ole.

samoin minä itse pienenä. Silloin oli jopa hiihtokilpailuja sun muita.

Meillä oli Keski-Suomessa aina vuosittain hiihtokilpailut, joissa arvotettiin todella vahvasti paremmuus ja huonommuus.



Meillä oli myös opettaja, jonka kanssa hiihtoa harrastettiin. Kouluni oli aika kaukana kotoa, enkä tuntenut niitä metsiä. Opettaja oli tosi ankara, ja mollasi minua liikuntatunneilla. En ollut erityisen huono oikeasti liikunnassa, mutta minua kiusattiin koulussa ja koin valtavaa painetta liikuntatunneilla. Esimerkiksi pesäpallossa kun piti lyödä, tai hiihdossa laskea mäkeä toisten katsellessa. Opettaja saattoi sanoa hiihtotunnilla, jolloin hiihdettiin aika kauas koulusta joitain latuja pitkin, että katsokaas nyt miten hitaasti tuo "maija" hiihtää. Ja sitten hän keräsi jossain välissä luokan yhteen, ja sanoi antavansa minulle nyt luvan alkaa hiihtämään koululle, ja muut saavat sitten katsoa saavatko minut kiinni kohta.



Hiihtelin tuntemattomia latuja, ja pelkäsin koko ajan eksyväni. Tunsin oikein niskassani kuinka ne kiusaajatytöt kohta laskettelevat takaa päälleni.



Olisin kyllä mielelläni lintsannut kaikilta hiihtotunneilta, ja olin vanhemmilleni erittäin kiitollinen luvasta jäädä kotiin kilpailuiden aikaan.

terv. kahden 16veen äiti



niin siis urheilupäivänä, jos ainoa laji on ollut hiihto

En minäkään pitänyt kuvaamataidosta ja olin tosi huono piirtäjä ja aiti vaan PAKOTTI AINA menemään kouluun... Kauheet on traumat jääneet ja en tiedä selviänkö koskaan. Hohhoijjaa, onko tässä maailmassa kaikki ihanaa ja kaikesta pitää ellajohannan ja rikupetterin aina tykätä, ettei äidille tule paha mieli. Tää on ihan hirveetä luettavaa, jos ei ollut provo. ja matikkaakin inhosin aina ja ai niin myös matikan opea; äidin olisi varmaan pitänyt tehdä asialle jotakin.



Kyllä minusta Nicopetterin täytyy saada olla kotona pelailemassa jos hän haluaa... kyllä ekaluokkalainen tietää mitä elämältään haluaa. Ei ole kouluun pakko mennä jos siellä ei ole kivaa

[/quote]

ja ovat siis ns. pakkoja, ellei sitten ole pätevää syytä (jalka kipsissä jne) ettei voi osallistua. Vaikka se nico-petteri ei haluaisi uida ja vanhemmatkin pitäisivät uintia toisarvoisena toimintana niin lapulla "nico-petterin ei tarvitse uida t. nico-petterin äiti" ei ole mitään merkitystä. Vanhemmat eivät näistä asioista päätä. Jos taas nico-petteri on pahasti allerginen kloorille niin lääkärintodistuksella vapautuu uinnista - huom, tässäkään ei auta nico-petterin äidin tekemä allergiadiagnoosi!



Vaikka vanhemmista joku asia tuntuisi ikävältä ja ei-niin-tärkeältä niin hyvä olisi kannustaa niitä lapsia, tässä maailmassa kun on pakko oppia, ettei kaikki ole aina kivaa, sitä joutuu tekemään asioita joista ei tykkää jne. Helpottaa nimittäin sitä lapsen elämää huomattavasti kun nämä realiteetit oppii jo nuorena.

eikä varmistanut että kaikki tuntee reitit. Muista törkeistä tempuista puhumattakaan

Ei myöskään ole hiihdon vika jos hiihtäessä pelotti kiusaajat. Se on kiusaajien vika

Meillä oli Keski-Suomessa aina vuosittain hiihtokilpailut, joissa arvotettiin todella vahvasti paremmuus ja huonommuus.

Meillä oli myös opettaja, jonka kanssa hiihtoa harrastettiin. Kouluni oli aika kaukana kotoa, enkä tuntenut niitä metsiä. Opettaja oli tosi ankara, ja mollasi minua liikuntatunneilla. En ollut erityisen huono oikeasti liikunnassa, mutta minua kiusattiin koulussa ja koin valtavaa painetta liikuntatunneilla. Esimerkiksi pesäpallossa kun piti lyödä, tai hiihdossa laskea mäkeä toisten katsellessa. Opettaja saattoi sanoa hiihtotunnilla, jolloin hiihdettiin aika kauas koulusta joitain latuja pitkin, että katsokaas nyt miten hitaasti tuo "maija" hiihtää. Ja sitten hän keräsi jossain välissä luokan yhteen, ja sanoi antavansa minulle nyt luvan alkaa hiihtämään koululle, ja muut saavat sitten katsoa saavatko minut kiinni kohta.

Hiihtelin tuntemattomia latuja, ja pelkäsin koko ajan eksyväni. Tunsin oikein niskassani kuinka ne kiusaajatytöt kohta laskettelevat takaa päälleni.

Olisin kyllä mielelläni lintsannut kaikilta hiihtotunneilta, ja olin vanhemmilleni erittäin kiitollinen luvasta jäädä kotiin kilpailuiden aikaan.

meillä oli liikunnanopettaja, jolle se hiihtäminen ole tärkeää. Tai kai se oli opetussuunnitelman noudattaminen, mikä sille oli tärkeää. Vahinko vaan, että ei ollut lunta. Ladulle oli kasattu lunta, se oli sulanut ja jäätynyt sitten kiiltäväksi ja liukkaaksi umpijääksi. Siellä sitä sitten kaatuiltiin - paitsi ne hiihtämistä kilpaharrastaneet, jotka yksiselitteisesti kieltäytyivät pilaamasta suksiaan siellä, eivätkä välittäneet, opettajan uhkauksista. Yksi tyttö vietiin hiihtoladulta verisenä sairaalaan. Arpien parantuminen kasvoista kesti pitkälti toista vuotta.



Ja kun liikuntaa nykyään on 2-kolme tuntia viikossa eli hiihtämään ehditään mennä vain yhtenä päivänä viikossa (yhdessä unnissa kun ei ehdi, eli vain kaksoistunneilla voidaan hiihtää) niin ihmettelen suuresti, jos yksikään opettaja löytää tavan puuttua siihen, että meidän Sanni-Valtterilla on sattumalta kahden peräkkäisen viikon torstaina mahakipua. Lastensuojeluasiaa siitä ei ainakaan aikaiseksi saa!

sitten kun sen nicopetterin täytyy mennä armeijaan ja siellä täytyy tehdä niin kuin käsketään? Vie lapun äidiltä herra ylikersantille, että mä en tykkää hiihtämisestä, niin en hiihdä...?

Eikös lapsen pitänyt vähän opetella pettymyksiä

Tai sanotko opettajalle ettei lapsesi hiihdä.

eikä varmistanut että kaikki tuntee reitit. Muista törkeistä tempuista puhumattakaan

Ei myöskään ole hiihdon vika jos hiihtäessä pelotti kiusaajat. Se on kiusaajien vika

Eipä niin, tarkoitin vain tuolla viestilläni, että voi ihan oikeasti olla syitä joskus, joiden perusteella vanhemman kannattaa ihan tosissaan miettiä onko juuri sillä kerralla se hiihto maailman tärkein asia vai voisiko olla poiskin.



En saanut mitään loputtomia traumoja, ja tykkäsin kyllä hiihtää kotona. Ja opettaja oli mäntti, ei hiihto, ymmärrän. Mutta en suoraan tuomitsisi ap:ta asian pohtimisesta, vaan kehoittaisin ap:ta kuuntelemaan lastaan.



Tottakai jos on jokin vastaava syy ei hiihdosta pysyvästi pois jääminen oli mikään paras ratkaisu, mutta ehkä jonkun kerran voi jäädä ja pohtia sitten miten edetään.

teetkö aina niin kuin lapsi tahtoo ja haluaa?

Hiihtäminen kuuluu suomalaiseen kulttuuriin ja sitä on kokeiltava ihan vaikka sitten sivistyksen vuoksi. Nyky suomen koulumaailmassa hiihtämistä on hyvin hyvin harvoin. Ehkäpä vain kerran vuodessa.

Kannattaa ruveta kotiopettajaksi, jos haluat että lapsesi tekee vain niitä asioita mistä tykkää.

tai ne lähtee 2 viikon päästä kotiin, kun ei pärjää, kun joutuu tekemään jotakin epämieluisaa ja kun joku käskee. Senhän näkee jo nyt mitä paskasakkia meillä on kasvamassa

Lapsena oli huonot välineet, sukset ei pitänyt eikä luistanut. Ja päällä kuuma toppapuku. Vanhempana pääsin kokeilemaan kunnon välineillä ja asussa, ja huomasinkin että sehän on just mun kuntoilulaji. Mutta jos en pienenä olisi sitä kuitenkin opetellut, niin olisinko aikuisena enää oppinut.

t.ap