Miten ne traumat oikeasti ilmenevät, jos päivähoito aloitettu varhain?

Perhepäivähoitajat laittavat monesti ruoan ja tekevät kotitöitä lastenhoidon ohella. Ja päiväkodissakin hoitajat kattavat pöydän, pyyhkivät pöydät/lattiat ruokailun jälkeen, laittavat vaatteita kuivauskaappiin kuivumaan, siivoavat tarvittaessa jne.

Minä olen kotiäitinä. Teen suurimman osan kotitöistä viikonloppuisin ja iltaisin, kun mies on kotona. Vertaistuki on itsestä kiinni. Kerrostalon pihassa on aina vertaistukea kesällä. Talvella sitä saa tekstiviestillä "ollaan menossa ulos". Ja mikä parasta, saa valita itse seuransa/vertaistukensa.

Lapsille yleinen keino tuo puhumattomuus.

Eivät äidit ole milloinkaan saaneet olla niin paljon lastensa kanssa kuin nykyään. Siihen peilaten vanhempien ikäpolvien pitäisi olla vallan helevetin traumaattisia. Tai ehkä he ovatkin, kun on ollut pula-aikaa ja sotaa ja jälleenrakennusta ja vaikka mitä, mutta pointti on, että nykypolvella on kaikki asiat paljon paremmin.

selvittänyt, että tiettyjä temperamenttityypejä edustavat lapset varhain aletussa päivähoidossa altistuvat stressille siten, että se heikentää heidän stressivstettaan. Se näkyy verenpaineen muutoksina, jotka vaikuttavat aikuisiällä sydän- ja verisuonitautiriskin moninkertaistumisena.



Lapsien stressivaste siis heikkenee, mikä näkyy ilmeisesti myös sitten myöhemmin siinä, ettei ihminen selviä stressaavista työoloista ja haastavasta opiskelusta ja työtehtävistä. Joidenkin sosiologien mukaan stressinsietokyky tulee jatkossa olemaan yksi keskeisimmistä tekijöistä, joka tulee määrittämään ihmisen hyvinvointia ja syrjäytymisvaaraa.



Eli kyse on pitkälti "näkymättömistä" seurauksista, jotka vaikuttavat etenkin stressitilanteissa ihmisen toimintakykyyn, kykyyn selvitä haastavissa tilanteissa. Ja myös siis muutokset liittyvät sisäeritykseenn ja verenpaineeseen yms. fysiologisiin kehon toimintoihin, mitkä sitten vuorostaan vaikuttavat mm. metabolisen oireyhtymän alttiuteen jne. Nämä usein aktuaalistuvat vasta myöhemmin, keski-iässä esimerkiksi, ja vaikuttavat elinikään.

liittyy osaltaan suureen ryhmäkokoon ja siitä aiheutuvaan meluun ja sosiaalisten kontaktien ja siten stressitilanteiden runsauteen. Siksi perhepäivähoitoa yksimielisesti suositellaan alle 3 v. hoitomuodoksi, sillä tuon ikäinen ei pysty hallitsemaan suurempaa kontaktimäärää. Kyse ei ole pelkästään erosta äidistä tai muusta ensisijaisesta hoitajasta, vaan myös päivähoidon laadusta. Nykyinen ryhmäkoko kuormittaa lapsia liikaa, ja tietyn temperamenttiset lapset erityisesti stressaantuvat ryhmissä. Toiset kestävät sitä paremmin kuin toiset.

huoletta pitää 2-3 vuotta "vapaata" työelämästä. Tuoreimpien tutkimuksien mukaan naisten sijoittumisessa työelämän johtoportaikkoon on suora korrelaatio äitiysvapaiden pituuksiin. Eli koska Ruotsissa asiat ovat vielä piirun verran Suomea "paremmin" äitiys- yms. vapaiden osalta, on Ruotsi häntäpäässä naisten osuuksissa tietyillä johtopaikoilla toimivista ammateista. Että miettikääs sitä!

Ymmärrän, että tämän kaltainen keskustelu herättää voimakkaita tunteita. On hyvä muistaa, että varmasti suurin osa lapsista selviää päivähoidossa isoissa ryhmissä jo hyvinkin nuorena. On kuitenkin oleellista tehdä ero selviytymisen ja lapsen parhaimman edun välillä. Moni aikuinenkin selviää tukalassa työpaikassaan vuosikausia palamatta loppuun, mutta ei silti ole onnellinen.



Joku perään kuulutti aggressiivisesti tutkimustuloksia. Aihetta on tutkittu erittäin laajasti jo vuosikausien ajan, mutta tosiaan tuoreinta tietoa tuosta päiväkodin haitallisuudesta lapsen hyvinvoinnille löytyy mittavasta kansainvälisestä tutkimuksesta, jota Suomessa on esitellyt Helsingin psykologian laitoksen professori Liisa Keltikangas-Järvinen.



Minä en missään nimessä väitä, että KAIKKI päiväkodin ovat huonoja ja hirveitä paikkoja pienille lapsille. Väitän, että valitettavasti suuri osa on. Tämä riippumatta siitä, että hoitohenkilökunta olisi koulutettua jne... Suuri ryhmäkoko ei missään nimessä ole lapsen etu missään kohtaa!! Viime kädessä meistä jokainen suojelee omaa lastaan ja pyrkii tarjoamaan hänelle ne parhaat mahdolliset lähtökohdat. Jossain perheissä parhaisiin lähtökohtiin voi sisältyä päivähoito perheen kokonaistilannetta arvioitaessa. Pointti onkin se, että päivähoidon laadun tulisi parantua huomattavasti. Liian pitkään Suomessa ollaan tuudittauduttu siihen, että suomalainen koulu- ja päiväkotijärjestelmä on maailman kärkikastia. Suomalaiset koululaiset saavat huipputuloksia PISA-testeissä, mutta ovat samaan aikaan koulussa vähiten viihtyviä lapsia kautta maailman... Mitä me haluamme priorisoida yhteiskunnassamme? Älyllistä ja taidollista menestystä vai hyvinvointia?



JOku viittasi persoonallisuushäiriöihin lasten hoitopaikkakeskustelun yhteydessä... Lienee sanomattakin selvää, että tällainen draama ei nyt millään muotoa liity tähän keskusteluun. Joku viittasi siihen, että oppimisen vaikeudet ovat usein neurologisia... Kyllä oppimisvaikeuksiin liittyy vahvasti myös ympäristö ja lapsilähtöisen kasvatuksen/opetuksen riittämättömyys. Mm. tämä aiemmin mainitsemani tutkimus valaisee sinulle tätäkin asiaa, kannattanee googlailla.



Oleellisempaa kuin tuomita muita ihmisiä ja heidän valintojaan olisi mielestäni ennen kaikkea asennoitua puolustamaan lasten etua jo asenteiden tasolla. Vaaditaan pienempiä ryhmäkokoja ja tasokkaampaa päivähoitoa. Vaaditaan, että rakkaista kullannupuistamme vastaavat koulutetut ja vieläpä hieman paremmin palkatut ammattilaiset, jotka tekevät työtään paitsi rautaisella ammattitaidolla myös sydämellään. Hyvää uutta vuotta kaikille:):)

selvittänyt, että tiettyjä temperamenttityypejä edustavat lapset varhain aletussa päivähoidossa altistuvat stressille siten, että se heikentää heidän stressivstettaan. Se näkyy verenpaineen muutoksina, jotka vaikuttavat aikuisiällä sydän- ja verisuonitautiriskin moninkertaistumisena.

Moni on yleistänyt Keltikangas-Järvisen tulokset kaikkiin lapsiin, vaikka sinäkin kirjoitat vain "tietyistä temperamenttityypeistä". Itse tiedän että esikoiseni ei olisi kaksivuotiaana kestänyt päiväkodissa, hän on temperamentiltaan hitaastilämpiävä ja luonteeltaan ujo ja arka. Kolmas lapseni sen sijaan on aivan erilainen luonteeltaan, ja hänelle päiväkotiryhmässä toimiminen ei tuota mitään ongelmia, vaan hän viihtyy hyvin. Ja hänen ryhmässään on maksimissaan 16 lasta, yleensä kerralla lapsia on onneksi läsnä vähemmän.

Eli minusta vanhempien omaan arvioon lapsen kyvystä pärjätä päiväkodista pitää voida luottaa.

Siksi perhepäivähoitoa yksimielisesti suositellaan alle 3 v. hoitomuodoksi, sillä tuon ikäinen ei pysty hallitsemaan suurempaa kontaktimäärää. Kyse ei ole pelkästään erosta äidistä tai muusta ensisijaisesta hoitajasta, vaan myös päivähoidon laadusta

ajatuskin perhepaivahoidosta, en ole viela niin kivaa pph:ta tavannut, etta uskaltaisin lapsen hanelle antaa hoidettavaksi.

Ryhmakoko voi olla kohdallaan ja teoriassa "resursseja" vastata lapsen tarpeisiin, mutta osaako pph, ymmartaako? Olen ihan liikaa nahnyt ynseita, vasyneita, vihamielisia pp-hoitajia.

Ma en pidaz haitallisena sita, etta lapsi otetaan mukaan tayttamaan tiskikonetta ja kattamaan poytaa, mulle se on pph:n plussapuoli. Mutta yhden hoitajan (pph:t minusta ylityollistettyja ja alipalkattuja) jaksaminen voi olla aika koetuksella. Niinhan on monen vanhemmankin.

Joku sanoi, etta kotona on 1-2 aikuista lasta kohden. Taitaa kylla useimmiten olla niin, etta se toinen aikuinen on toissa ja kotona oleva niin montaa lasta kohden kuin kotona on lapsia.

Mulla ei ainakaan ole varaa jäädä kotiin , sillä ihanan suurella kodinhoitotuella!!!!Jos se olis hitusen isompi niin mikäs siinä sitte.

noiden traumojen syiden etsimiset on vähän hakuammuntaa. Mä olisin varmaan hyvä esimerkki traumatisoituneesta lapsesta tohon. Mulla on ollut masennusta pariinkin otteeseen, olen aina ollut jotenkin epävarma ihminen. Suhde äitiin on hankala ja isään etäinen.



Parisuhteissa olen ollut jonkinlainen takertuja, en ole halunnut päästää irti vaikka itsekin näen ettei tämä onnistu. Kuitenkaan en ole myöskään valmis avautumaan kunnolla ja tekemään töitä suhteen eteen vaan panttaa asioita sisääni.



Moni voisi sanoa että mun ongelmat johtuu liian aikaisin aloitetusta päivähoidosta, mutta kun en koskaan missään päivähoidossa ole edes ollut. Äiti oli kotona vielä ollessani kouluiässäkin.



Ehkä mun traumat johtuu sitten lioaan åpitkästä kotihoidosta?

ongelmia on ollut mullakin, mutta en usko niiden johtuvan siitä, että mut vietiin hoitoon parin-kolmen kuukauden iässä. Totta kyllä, olin ainakin viidellä eri yksityisellä hoitajalla ja lomilla vielä sukulaisten luona, mutta en usko sen aiheuttaneen suurinta osaa ongelmistani.



Sen sijaan se ehkä vaikutti siihen, etten itse viihtynyt äitiyslomalla. Toivoin kovasti lasta, joten oli yllätys, että kun olin vauvan kanssa kotona, olin seota. Olen myöhemmin miettinyt, johtuiko se siitä, etten saanut olla oman äitini kanssa kotona tarpeeksi kauan.



Olin suunnitellut, että pitäisin oman lapseni kotihoidossa mahdollisimman kauan, koska en ollut itse viihtynyt päiväkodissa ja vieraiden hoidossa kovin hyvin. Päiväkodissa, jossa olin vuoden ajan 4-vuotiaana, oli mielestäni ikävintä. En muista hoitajista ainuttakaan, sen verran etäisiksi he jäivät, mutta lapsista muistan ainakin Tarjan, Marjan, Merjan, Jaanan ja Matin, vaikka en heitä sen jälkeen ole nähnyt enkä tiedä sukunimiä.



Oma lapsi oli kuitenkin vietävä hoitoon, koska pääni ei kestänyt kotoa olemista. Itkin paljon ja olin masentunut, olin varma, että olen surkea äiti, kiinteiden syöttäminen lapselle ei onnistunut, hän halusi olla rinnoissa koko ajan, olin tulla hulluksi.



Ehkä homma olisi sujunut paremmin, jos mulla olisi ollut toisenlainen tausta.

Joku muukin kyseli tilastoja, mutta taaskaan kellään ei ollut tietoa. Riskien suuruus olisi ihan helppo laskea, jos olisi riittävä otos ihmisistä, joita on hoidettu kotona tai päiväkodissa, ja tieto myöhemmistä psyykkisistä ongelmista. Muut mahdolliset mielenterveyteen vaikuttavat tekijät täytyisi tietysti vakioida mallissa. Luulen, ettei hoitomuoto selitä tilastollisesti merkitsevästi ongelmia, mutta olisi hyvä saada todisteita niin loppuisi turha spekulointi.

Minut on kotihoidettu 5 -vuotiaaksi, enkä silti viihtynyt äitiyslomalla. Se eristyksissä olo ja yksinäisyys olivat karseita, kaipasin aikuisten seuraa, koska olen erittäin sosiaalinen ja ulospäinsuuntaunut. Eli kyse oli siis luontaisesta temperamentistäni, ei muusta.



Minäkin kannatan vakaasti kokonaisuuden tarkastelemista. Jos lapsella on hyvät kotiolot ja päiväkoti on ok (ei ylisuuria ryhmiä, kiusaamista, jne), tuskin kellekään mitään tarumoja sieltä tulee. Päinvastoin, voi tulla ihan positiivisiakin kokemuksia ja muistoja.

Hyvinkäällä on jo vuosia lähes kaikki hoitajat irtisanottu kesäksi, säästöä. Voit itse kuvitella, kun olet ollut 10 v duunissa jossain ja sitten säästösyistä sut irtisanotaan kesäksi ja sitten sut palkataan taas syksyllä uutena työntekijänä. Jos tulet sinä aikana raskaaksi, sua ei palkata, vaikka jäisit vaikka joulukuussa äitiyslomalle.

Jos teidän tarhassa on 10 hoitajaa ja 2 on kipeenä, mitä tehdään. Ei mitään. Hoitajia on liian vähän ryhmän lapsimäärään verrattuna, sijaisia ei saa palkata, kun ei ole varaa.



Tätä duuni on, vuodesta toiseen samanlaista. Lisäksi vanhemmat vaativat koko ajan enemmän, ottavat asioista selvää ilman että tajuavat yhtään mitään, tuovat ja varsinkin hakevat lapsia miten sattuu. Ei ole todellakaan mitenkään harvinaista jos tarha menee kiinni klo 17, vanhempi tulee jo 17.30. Siellä sitten odotellaan vaatteet päällä eteisessä, kännykkään ei vastata ja mietitään soitetaanko poliisit vai ei. Kun vihdoin tullaan hakemaan, ei edes pyydetä anteeksi, ei selitetä, ei mitään.

Ja saadaanko tästä ylityökorvauksia ? ei, koska työaika päättyy klo 17. Saatko soittaa talon puhelimella ? Et, koska toimiston ovi on mennyt kiinni jo klo 16. Kun soitat omalla kännykällä, myös tämä niin mukava vanhempi saa sun numeron ja sitten saa piinata sua, kun haluais keskustella lapsensa osaamisesta, vaikka siihen on varattu ihan oma aika ja paikka. Jos sanot jotain, saat huudot.



Ei sekään ole harvinaista, että kun raaka-aineet tuodaan, siellä onkin jauhelihaa, joka on mennyt eilen vanhaksi ja ruoka pitäis olla valmis 30 min päästä. Tai maidot ovat ihan lämpimiä, kun kylmäketju on katkennut. Soitat siitä sitten tuojalle ja toivot että saat uudet saman päivän aikana, koska huomiselle ei ole mitään. Pakkasesta saat vararavinnon.

Ruokailussa on sellaisia pöllöjä vanhempia, jotka päättävät että tänään meidän lapsi ei syö kurkkua, koska kurkku voi olla kemiallisesti käsitelty ja tilalle pitää saada kesäkurpitsaa.



Tämä on nykypäivää ja oikeesti, ihmettelen niitä sinisilmäisiä vanhempia, jotka tuovat lapsensa kunnalliseen hoitoon alle 2 vuotiaana. Lykätkää niitä lainoja parilla vuodella, säästyy lapsi monelta mielipahalta.

lapsi on hereillä 12 h päivässä ja 9 h pois kotoa. Hauskaa ?

vain hoitoon, ettei tuu masennusta.

Mää mielenterveyshoitajana tiedän paljon masentuneita, jotka on olleet päiväkodissa, että kotihoidossa.

tunnen pari masentunutta, elämästä tippunutta nuorta. Toinen on huumekoukussa, toinen välillä mieleisairaalassa ja tuetussa asunnossaan. Molemmilla äiti on ollut kotona lapsen kouluun menoon asti, ja kaikessa otettu lapsi huomioon. Eivät ole oikein koskaan uskaltaneet kotoa lähteä, maailma pelottaa liikaa.

Totta on.Vanhempien ja hoitajien tulisi puhua toisillee ihan oikeesti.Vanhemmilla on oikeus titää mitä päivähoidon arki pitää sisällään ja miten heidän lapsensa päivän aikana ovat pärjänneet. Miten hoitajat ovat lasta auttaneet ja tukeneet kun käytäntöön liittyvät hankaluudet ovat kaikkia stressannet jne.

Vanhemmat ja hoitajat ihan todella tarvitsevat toistensa apua lapsen tukemisessa.Kun vanhemmille annetaan epärealistinen ja usemmiten liian niukka kuva lapsen päivästä ei vanhemmilla ole mitenkään mahdollisuuksia ymmärtää sitä ahdinkoa ja sen vaikutuksia lapseen, joka niin monessa päiväkodissa on arkea.Miten ihmeessä vanhemmat edes pystyisivät arvioimaan onko päiväkoti heidän lapselleen oikea paikka kun heillä on niin vähän tietoa ja ymmärrystä todellisesta arjesta?

väkeä kuin mitä pph:t ovat. Ainakin meidän alueen päiväkodeissa tuntuu monessa ryhmässä olevan kaksi mukavaa ja jaksavaa hoitajaa ja yksi tympeä, lapsille tiuskiva tai muuten empatiakyvytön raakki.



21 lapsen ryhmässä hoitajat eivät tiedä, miten lapsi on syönyt tai nukkunut - tai ainakaan juuri se joka voisi tietää ei ole enää paikalla. LApsen päivästä saa tietää pääasiassa lapselta itseltään.



Onneksi pystyin pitämään lapsen kotihoidossa vähän päälle kolmivuotiaaksi, sillä oikeasti tämä suomen laadukas päivähoito ei täytä ainakaan omia kriteerejäni laadulle. Olkoot hoitajat ja opetttajat kuinka ammattitaitoisia tahansa, ei heistä riitä kaikkeen.

Uskon että apua olisi tilanteeseen jos vanhemmat selkeästi esittäisivät toiveita yhteistyön suhteen, esim. että haluavat jonkun tietyn nimetyn hoitajan jonka kanssa haluaa lapsensa asioista puhua että haluavat kuulla kaiken mahdollisen lapsen päivästä, että arvostavat sitä että saavat kuulla mahdollisimman paljon, ihan kaikesta. On tietenkin sitten eri asia miten se käytännössä pystytään toteuttamaan , mutta se onkin sitten päiväkodin asia.



Usein nimittäin myös hoitajat uskovat etteivät vanhemmat halua kuulla. Ja että hankalista tai surullisista asioista, etenkin äidin ikävästä, ei pidä vanhemmille kertoa koska heille tulisi paha mieli.Niin vanhemmat sitten ymmärrettävästi uskovat että taaperolla menee paremmin kuin mitä todellisuudessa tilanne on.