2-vuotiaan nukkumaanmeno muuttunut täys hulinaksi. Apua!

Meillä on juuri 2 vuotta täyttänyt tyttö, joka on aina ollut helppo nukutettava. Tai käytännössä häntä ei ole koskaan tarvinnut edes nukuttaa. Iltaisin olemme hoitaneet iltapesut ja -pusut ja peitelleet hänet sänkyynsä, jonne hän on jäänyt mukisematta ja nukahtanut itsekseen varsin pian. Usein yöllä hän kuitenkin jossakin vaiheessa herää ja töpsöttelee meidän makkariin ja kömpii väliimme nukkumaan. Olemme sen toki sallineet.



Nyt illat ovat muuttuneet aivan tolkuttomiksi. Hän ei jäisi millään omaan sänkyynsä ja mieluiten tarrautuu vain vanhempiensa syliin. Eilen hän ei nukkunut päiväuniakaan ja oli illalla aivan yliväsynyt. Silti koko ilta oli itkua ja hän nukahtikin vasta viimein (puoliltaöin!) olohuoneen sohvalle. Sitä ennen ehdimme kantaa hänet varmaan kymmenen kertaa omaan sänkyyn, jossa silittelimme ja luimme iltasatuja jne. Ainoat asiat, joihin emme suostuneet, olivat vanhempien sänkyyn tai syliin nukahtaminen.



Miten meidän kannattaisi toimia, että illat järkevöityisivät edes vähän? Teemme aivan ilmeisesti jotakin oleellista väärin, mutta emme itse huomaa, mikä se jokin on.



Tämä asia on melko kiireellinen siksikin, että meille syntyy kohta toinen lapsi ja silloin ei varmaankaan ole paras aika esikoisen unikoululle...