Mihin perustuu se, että koulussa kiusataan kilttejä, hiljaisia ja arkoja lapsia?

Typerät kiusaajat ovat vaan niin mammareita, että tietysti valitsevat helpoimmat uhrit. Siitä on kyse.



Hyvistä kotioloista tulee ihan yhtä lailla kilttejä ja hiljaisia lapsia. Se on ihan luonnekysymyskin.



Minun kokemuksen mukaan nuo kiusaajat tulee usein huonoista kotioloista. Pitää sitten koulussa päteä kiusaamalla muita, kun kotona on kurjaa.

kiusaamiselle.

Jos kiusaajalla olisi vähänkin 'kunnianhimoa', valitsisi vähän haastavamman kohteen.



Kiusaajat nyt vaan on häiriintyneitä luusereita.

Puolensapitämiskyky voi olla hukassa väliaikaisesti esim. jonkun ikävän tapahtuman (ehkä kotona) takia tai sitten lapsi on vaan sellainen, ettei osaa tai uskalla pitää puoliaan.



Minä olin lapsena ujo, arka ja hiljainen, mutta ei minua kukaan kiusannut (osasin jo silloin pitää puoleni).



Kaikki kiusaaminen on tyhmää ja epäreilua.

Vielä ujoja ja hiljaisiakin useammin kiusatuksi joutuvat juuri tulisieluiset räjähtelijät. Onhan se nyt palkitsevampaa kiusata sellaista, josta saa jonkin reaktionkin ulos. Ja jos lapsi sitten sattuu olemaan sekä ujo että tulisieluinen, niin koulutaipaleesta tulee herkästi yhtä kärsimysnäytelmää. Surkeaa, mutta valitettavan totta.

Pienin kiusatuksitulemisen riski on lapsilla, joilla on hyvät sosiaaliset taidot ja ovat sen lisäksi melko ulospäinsuunatutuneita ja reippaita ja osaavat nauraa itselleen. Tällaisesta lapsesta kiusaajan on hyvin vaikea saada otetta ellei sitten olosuhteissa ole jotain todella isoa riskitekijää (tulee esim. kesken kaiken mukaan ryhmään.)

Ketään ei kuitenkaan saisi kiusata ja kukaan ei todellakaan ansaitse kiusatuksi (tai kiusaajaksi) joutumista, joten huomio pitäisi kiinnittää ryhmäytymiseen ja ryhmädynamiikkaan ja siihen, että ongelmatilanteet havaitaan ja sovitellaan jo ennen kuin ne ehtivät muuttua varsinaiseksi kiusaamiseksi ja lapsille opetetaan taitoja, joilla he ristiriitatilanteista selviävät. Yhdenkään lapsen ei pitäisi antaa ajautua sen enempää kiusatuksi kuin kiusaajaksikaan. Kumpikaan ei ole hyvä rooli lapsen olla ja kehittyä.

Usein joku "räjähtäminen" saa tilanteen voimasuhteet tasapainoon. En nyt kehoittaisi ketään suoranaisesti hajottamaan mitään, mutta siihen tyyliin... :)

Toi samahan toteutuu aikuisillakin, esim. työpaikoilla...Mitä kiltimpi ihminen, sitä varmempi kiusaamiskohde, jollain tasolla.

Toteutuu myös asiakaspalvelussa, kivoja ja hiljaisia tyyppejä asiakkaat kiusaa eniten ja heittää lokaa päälle.

ei kiusatun.



Ainakin omina kouluaikoina kiusaajat olivat niitä typeryksiä, jotka eivät ikinä pysähtyneet miettimään tekojensa seurauksia tai muita ihmisiä. Typerykset eivät myöskään ymmärrä pitää suutaan ikinä kiinni, vaan päästävät sieltä ulos kaikki sammakot.



Empaattiset, kiltit lapset taas ajattelevat asioita toistenkin kannalta ja ajattelevat ennen kuin puhuvat, mikä on tyhmien mölyapinoiden tyrannisoimassa koulumaailmassa haitta. Olisi ihan hyvä, että kilttikin lapsi tietäisi oman arvonsa ja osaisi panna vastaan tarvittaessa. :/

"Höpöt kotioloille minäkin sanon. Typerät kiusaajat ovat vaan niin mammareita, että tietysti valitsevat helpoimmat uhrit. Siitä on kyse. Hyvistä kotioloista tulee ihan yhtä lailla kilttejä ja hiljaisia lapsia. Se on ihan luonnekysymyskin. Minun kokemuksen mukaan nuo kiusaajat tulee usein huonoista kotioloista. Pitää sitten koulussa päteä kiusaamalla muita, kun kotona on kurjaa."



Mä olen tietysti vain yksi tapaus, mutta tuskin ainut tällainen. Minun kiusaajani olivat hyvistä kotioloista. Vanhemmat arvostetuissa töissä, korkeasti koulutettuja, lapsilla hyvät vaatteet ja mahdollisuus harrastuksiin jne. Kiusaajani ovat nykyisin korkeakoulutettuja ja työelämässä hyväpalkkaisissa töissä.



Minä olin yksinhuoltajan lapsi. Äitini oli väkivaltainen. Minulla ei ollut harrastuksia ja vaatteet oli huonot. Nykyisin ei työtä eikä ammattia. Koulut jäi kesken. En pystynyt enää opiskelemaan. Mt-ongelma löytyy.

empaattiset ja kivat lapset tajuaisi kiusaamista kuitenkaan kuten aikuiset. Lapsilta kuitenkin pienenä puuttuu vielä se kyky aidosti eläytyä toisen tunteisiin, vaikka muuten olisivat kuinka empaattisia lasten mittakaavalla. oma lapseni on tosi kiltti ja empaattinen, mutta niinpä jäi 6-vuotiaana kiinni syrjintäjengistä eskarissa. Meni vaan toisten mukana ja monet kerrat on selitetty asiaa ja toivottavasti oppinut. Oikeastaan paras opetus oli, kun tämä jengi jossain vaiheessa ajoi tämän meidän lapsen ulos ja juoksivat vaan karkuun. Sitten sitä itki kotona ja puhuttiin juuri tästä, miltä "maijasta tuntui, kun te juoksette karkuun ja te ette ota leikkeihin". Pikkuhiljaa pitää kantapään kautta oppia nämäkin asiat.

tylsiä, huumorintajuttomia ja ylimielisiä kiusataan.

Kiusaaminenhan ei ole pelkästään lasten hupia, vaan sitä tekevät kaikenikäiset.



Kiusaajat ovat sadisteja ja nauttivat ilkeilystä. No, olisiko helppo uhri kiusaamiselle kovaääninen, rohkea ja uhkaava ihminen? Eipä olisi, voisi kiusaaja jäädä pian itse jalkoihin.

Lapset tosin eivät ole aina niin kovettuneita ja paatuneita, heillä tietyntasoista kiusaamista saattaa aiheuttaa lähes pelkästään sisäisesti onneton olo



Kiusatuksi tulee se, joka vaikuttaa helpoimmalta uhrilta, ja joka kenties antaa vähiten vastusta.

Esim. narsistiaikuiset ovat tällaisia. Etsivät uhreikseen niitä kilteimpiä ja lempeimpiä ihmisiä, jotka uskovat toisista hyvää ja haluavat kenties olla mieliksi. Mikäs sen nautinnollisempaa henkisesti sairaalle, kuin pompottaa tuollaista? Nautinto suorastaan tuplaantuu, kun tietää kärsimyksenkin olevan suurta.

Näitä paskiaisia vituttaa kun toisilla on hyvät kotiolot ja heidät on hyvin kasvatettu ja koulu menee hyvin.

Kateus siitä, että omassa kodissa olot on ihan paskat.



Yleensä kiusaaja on nelosen oppilas, kenellä itsellä on kotiolot kamalat. Tai vanhemmat juntteja ja ei kovin suurilla älynlahjoilla varustettuja.



Jos kiusaaja paremmista oloista niin taustalla yleensä piilotettu alkoholiongelma ja kotiväkivaltaa yms.

Minua yritettiin kiusata, mutta en reagoinut siihen. Mutta hoisin homman niin, että kiusaajat alkoivat jossain vaiheessa ihmetellä, että miten heillä nousee seinä pystyyn vähän joka paikassa.



Saman olen tehnyt lasteni kiusaajille. Seinä nousee eteen ja he eivät edes tajua, mistä se johtuu. Kiva katsoa kun nämä kiusaajat rimpuilevat hämähäkinverkossa, eivätkä tajua,missä se hämähäkki vaanii.

tai sitä itseään, eli edellisess viestissäni mainitsemaani sadismia keksiä, että kiusaajan uhriksi joutuneet tulisivat VIALLISISTA KOTIOLOISTA! Todella sairasta ja empatiakyvytöntä, tai sitten vain tiedon puutetta ajatella näin. Ajatelkaa sen sijaan itsenne kiusaajan asemaan, eli jotain pitäisi alkaa kiusata. Mutta ketä? No tietenkin sitä, joka näyttäisi olevan helpoin uhri.



Pitäisikö aikuistenkin ymmärtää jo siinä vaiheessa kun ovat itse vanhempia, että kaikki lapset ovat synnynnäisesti erilaisia. Temperamentti määrää lapsen luonteenpiirteitä, ulospäinsuuntautumisen, ujouden jne. Ei ketään tarvitse rikkoa kotona, että hänestä tulisi koulussa tai myöhemmin elämässään kiusaamisen uhri! Olen itse nähnyt juuri sellaisia tapauksia, että onnellisen ja rakastavan kodin kasvatti nujerretaan koulussa paskahousuidioottien toimesta. Pudotetaan ikäänkuin maanpinnalle onnellisuuden tilastaan, vain siksi, että syystä tai toisesta kiusaaja haluaa alkaa juuri häntä piinata. Ehkäpä kiusaajaa vaivaa myös silloin tällöin kateus, ja siihen yhdistettynä rauhallinen ja rauhaarakastava luonne riittävät kiusatuksi joutumiseen.



Kiusaaja on AINA se, jonka kotona on menty pieleen tavalla tai toisella. Jos vanhemmat ovat sitä mieltä, että meillä on kaikki hyvin jne. on varmaan unohtunut "vain" rakkaus ja tervehenkinen kasvatus!

Näitä paskiaisia vituttaa kun toisilla on hyvät kotiolot ja heidät on hyvin kasvatettu ja koulu menee hyvin.

Kateus siitä, että omassa kodissa olot on ihan paskat.

Yleensä kiusaaja on nelosen oppilas, kenellä itsellä on kotiolot kamalat. Tai vanhemmat juntteja ja ei kovin suurilla älynlahjoilla varustettuja.

Jos kiusaaja paremmista oloista niin taustalla yleensä piilotettu alkoholiongelma ja kotiväkivaltaa yms.

Jos kotona on asiat hyvin, kukaan ei kiusaa!

Tämä pätee kaikkiin tuntemiini kiusaajiin. Niin aikuisiin kuin lapsiinkin. Pilattu lapsuus aiheuttaa kiusaamisentarvetta.

Suurin osa av. mammoistakin näkyy olevan sitä mieltä, että syy on kiusatussa.



Teillä on sitten kamala hätä, ettei oma lapsi joudu kiusatuksi ja siksi suositte heidän hyökkäävää käytöstä ja ette opeta heille empaattisuutta.



Aikuiset tuntuvat oikein ihailevan kiusaajia kun ne on niin reippaita ja suorasanaisia. Haluavat oman lapsensakin sellaiseksi.

joissa kiusattu on onnellisen perheen aiemmin tasapainoinen lapsi. Hiljainen ja ujo ehkä, mutta ne ovat ystävät hyvät synnynnäisiä ominaisuuksia, eivät vikoja!



En tunne ketään, joka olisi onnettomista kotioloista joutunut kiusatuksi.

lapsi, joka ei halua, viitsi olla ilkeä toisille, kun ymmärtää, kuinka pahalta se voi toisesta tuntua.



Mutta siitäkös häiriintynyt kiusaajapiru seuraajaleegioineen jotain ymmärtää. Raamatussakin sanotaan, ettei sioille pidä antaa helmiä.



Että siksi idiootit kiusaavat kilttejä ja hiljaisia.

Oikeastihan kyse on kiusaajan persoonasta,

ei kiusatun.

perheeni muutti usein lapsuudessani ja siitä syystä jouduin usein vaihtamaan koulua.

Vaikka olin ujo ja hiljainen, kiusattiin minua vain yhdessä maalaiskoulussa. Kaikissa muissa kouluissa sain rauhassa olla ujo ja hiljainen. Kavereitakin sain kaikissa muissa koulussa paitsi siinä yhdessä maalaiskoulussa.

Arvaattekos miksi en halua muuttaa maalle..

Meidänkin rajusti kiusatuksi joutunut lapsi ei ollut erityisen empaattinen ja osasi kyllä olla ilkeäkin. Oli sitä paitsi aiemmin toisessa koulussa ennen meille muuttoa kiusannut itse muita (mutta sitä eivät nämä hänen kiusaajansa tietenkään tienneet, että turha puhua kostosta.)

Eivätkä kiusaajatkaan olleet mitään paholaisen kätyreitä, sadisteja, narsisteja, häiriintyneitä tai mitään muutakaan vastaavaa, vaan ihan tavallisia alakouluikäisiä poikia ja tyttöjä. Ja kiusaaminen oli kuitenkin aika rajua ja väkivaltaistakin. Silti kun asiaan kunnolla puututtiin ja sitä selvitettiin ilman, että ketään leimattiin miksikään piruiksi tai martyyriuhreiksi, niin tilanne korjaantui ja osasta näistä aiemmista kiusaajista tuli jopa meidän pojumme kavereita.

lapsi, joka ei halua, viitsi olla ilkeä toisille, kun ymmärtää, kuinka pahalta se voi toisesta tuntua.

Mutta siitäkös häiriintynyt kiusaajapiru seuraajaleegioineen jotain ymmärtää. Raamatussakin sanotaan, ettei sioille pidä antaa helmiä.

Että siksi idiootit kiusaavat kilttejä ja hiljaisia.

alkeellisia ääliöitä siltä osin, että heiltä puuttuu ainakin empatiakykyä, toimiva omatunto ja ylipäätään kunnioitus muita kohtaan. Ovat sadistisia ja häiriintyneitä ihmisen kuoria.