vinkkejä mitä voisi tehdä etukäteen helpottaakseen arkea kun kakkonen (ikäeroa 2v) syntyy?

esikoinen ei tarvitse vaippoja, osaa syödä itse siististi, osaa pukea ja riisua myös ulkovaatteet päälle (ei tietty vetoketjuja jne.), tuttia ei ole käytössä, isommalla siis, isä ei tee kovin pitkää päivää töissä, sinulla on jokin oma harrastus...

Näin äkkiseltään ajateltuna.

helpottavat, mutta valtaosalla kaksivuotiaita on vaipat, he eivät syö siististi ja etenkin vauvan synnyttyä voivat taantua ihan syötettäviksi, samoin myös pukemisen kanssa...

isosisarukselle oma nukke ja hoitovälineet joilla leikkii ja matkii kun hoidat vauvaa



soiva lelu jolla vauvaa viihdytetään (ei toimi vastasyntyneelle tietty) kun on tehtävä jotain välittömästi isommalle (esim. käytävä pyyhkimässä pylly) ja vauva huutaa...



joku pussukka millä isomman saa tutkimaan niitä kun imetät, ettei mene tekemään tuhmuuksiaan.. jotain kiinnostavia tavaroita siis pussiin ja silloin vaan saa katsoa? tosin kaikilla ei tätä kiusailmiötä ees tuu.. meil ei tullu...



dvdt isommalle jos vauvalla sattuu oleen itkuputki

Nukkumalla varastoon. :D

kuin yhden vauvan kanssa.



2v ei ollut vaippoja, tutti oli mutta se ei arkea hankaloittanut, muuten kuin että otimme sen liian lähellä vauvan syntymää pois ja oli pakko antaa takaisin. Oma harrastus ei arkea helpottanut vaan hankaloitti kun oli kellon sidottu.



Arkea helpottaa kun vauvantilauslomakkeeseen kirjoittaa helppohoitoinen vauva, syö 3h välein ja nukkuu 6h yössä 1kk ikäisestä, hereillä olleessaan on tyytyväinen, ja ei koliikkivauvaa, kiitos.

Hyvä parisuhde, se, että molemmat osallistuu? Minusta se arki muotoutuu itsekseen. En tykkää siitä, että isommalta aletaan vaatia hirveästi valmiuksia, kun on ihan pieni. Kun lapset ovat 2 vuoden ikäerolla, sinulla on kaksi pientä lasta. Kyllä sinä pärjäät hyvin, kun yhdenkin kanssa pärjäsit. Moni asia, joita pelkäsin etukäteen, on osoittutunut turhiksi peloiksi.



Olen hyvin omistautuva äiti ja lapst eivät ole paljoakaan hoidossa, saavat rakkautta ja haleja paljon. Ehkä siksi mustasukkaisuuden kanssa ei ole tarvinnut taistella. Tai sitten se on luonnekysymys.

mulla on nyt 1kk ikäinen vauva ja esikoinen täyttää viikon päästä 2v eli aikalailla sama tilanne. Ainakin sen olen nyt tän kuukauden aikana huomannut että babybjörnin sitteri on ihan korvaamaton apu, siinä vauva viihtyy (toisin kuin toisessa sitterissä) ja saan hoidettua kotitöitä. Suihkussakin käyn niin että esikoinen on omassa ammeessaan kylpemässä ja vauva sitterissä mukana kylpyhuoneessa.



Kantoliinakin tms voi olla iso apu jos vauva on sellainen että haluaisi olla kokoajan sylissä

Valmiit ruoka-annokset pakastimessa tosiaan helpottaa myös jos ei aina jaksa kokkailla.

kerran syliä aina kun vauva ei sitä tarvitse. Omat ja parisuhteen tarpeet hetkeksi sivuun, kunnes perheen rytmi löytyy. Mies hoitamaan vauvaa välillä, niin voit antaa jakamatonta huomiota myös vanhemmalle lapselle. Kaikki verkostot käyttöön ja muista myös miestäsi välillä ja yritä löytää väsymyksen takaa myös naiseutesi ja pitää sitä yllä esim. hyvällä seksillä silloin tällöin.



Stemppiä!

ja kerran neljä vuotta. Niin näin esimerkiksi...

---1. ota sellainen asenne, että ihan rauhassa kaikki sujuu kyllä vaikka joku siivoaminen tai muu väkertäminen jää vähän huikeasti myöhemmäksi. Sen verran vaadit itseltäsi, kun hyvältä tuntuu. Huoma asiat, joista voit mennä siitä missä aita on matalin, jos haluat. Makaa lattialla vauveli ja taapero kaikussa ja nauti.

---2. Luo heti alussa selkeä päivärytmi ja pysy siinä. Meillä se on ollut näin:

n.7 noustaan ylös ja aamupuurolle, siivoan aamiaisen jäljet ja valmistelen päivällisen, laitan lapset ja itseni päiväkuntoon, luen lehteä, lapset puuhaavat omiaan

n.9 perhekerhoon, puistoon, pihalle, kauppaan, kirjastoon, asioille, minne milloinkin

n.11 kotiin, lounas lämmitän eilistä päivällisruokaa

n.12 lapset päiväunille (meillä on tähän aikaan jokaisella ikään katsomatta hiljainen päivälepohetki kirjojen kanssa ja tästä tavasta on ollut hyötyä ja iloa paljon) luen lapsille, 2 v jaksaa katsella pikkusadun jo hyvinkin, luen runoja tai laulan muutaman laulun. Kun lapset sängyissään teen maksimissaan puolituntia ihan pikapikaa kotitöitä, jotain siivoushommaa tsm mitä milloinkin, sitten yleensä otan päikkärit itsekin tai luen, juon kahvit ja katselen päivän postia

n. 15 lapset heräilevät, välipala, viimeistelen aamulla aloittamani päivällisen ja aika usein laitan sen uuniin, leikin lasten kanssa lattialla rallattelen ja laulelen, rakennamme dubloilla, värityskirjoja tai muovailuvahaa tsm, joskus harvoin menemme ulos vähäksi aikaa

n.17 mies kotiin, päivällinen jota niin runsaasti että loput huomenna lounaaksi, lastenohjelmat tai muuta iltapuuhaa

n.19 lelut kasaan, yöpaidat, iltapala ja iltapesut

n. 20.00, vuoteisiin, iltasatu/runo/laulu, lapset saavat pari unikaveria tai kirjaa vuoteisiin itsekseen katseltaviksi.

Kolme vinkkiä mitkä meillä ovat olleet parhaimmat.

1. Kantoliina

2. Päivärutiinit

3. Esikoinen mukaan mahdollisimman paljon kaikkeen mahdolliseen.



Jos vauva viihtyy kantoliinassa niin voit antaa samaan aikaan vauvalle läheisyyttä ja esikoiselle hänen kaipaamaa huomiota.

Toisekseen normaalit entiset päivärutiinit, minkä noudataminen helpottaa esikoisen sopeutumista uuteen tilanteeseen. Koko elämä ei muuttu vauvan tultua taloon.

Kolmantena esikoinen kaikkeen mukaan. 2-vuotias on innokas avustaja kotitöissä ja vauvan hoidossa, paljon kehuja ja paljon huomiota, niillä pääsee pitkälle.

Hirmuisen hyviä vinkkejä.

Meillä ikäeroa on 3v, hankittiin vaunuihin seisomalauta. Monilla näyttää olevan kaksosrattaita/sisarusrattaita jos ikäeroa vähemmän.



Meidän perheessä on myös helpotettu arkea (ja viikonloppuja) siivousavulla 2 kertaa kk; kotitalousvähennys on 60% joten maksettavaksi jää jotain 12-15 euroa per tunti, riippuen tietty siivoojan hinnoista. Enkä koe tästä mitään syyllisyyttä, päinvastoin.

Minä sain 2 kk sitten kolmannen lapseni, vanhemmat ovat 5- ja 3-vuotiaat. Olipa ihanaa kun oli ruokia ja leivonnaisia pakkanen pullollaan, enemmänkin olisin voinut tehdä.



Sitten annat hyvällä omallatunnolla isomman katsoa telkkarista lastenohjelmia ja elokuvia dvd:ltä.

Itsellä oli hirveä stressi kuivaksi opettelusta ja siinä sitten roikuin potalta karkailevan 2-vuotiaan ja tissiä imevän vauvan välillä...

- Ihan turhaan kyllä se lapsi oppi jossain vaiheessa kuivaksi , mutta turhaan hötkyilin asiasta liian aikaisin.

esikoinen ei tarvitse vaippoja, osaa syödä itse siististi, osaa pukea ja riisua myös ulkovaatteet päälle (ei tietty vetoketjuja jne.), tuttia ei ole käytössä, isommalla siis, isä ei tee kovin pitkää päivää töissä, sinulla on jokin oma harrastus...

Näin äkkiseltään ajateltuna.

Itellä ei tuu kovin montaa ruokaa mieleen, joka maistuisi hyvältä pakkasesta lämmitettynä. Joku lihakastike, lihapullat..? Mutta niihinkin pitää kuitenkin kuoria ja keittää potut. (Toki helpompi homma yksistään.)



Auttakaapa uusavutonta.

Hyviltä nuo vinkit kuulostaa, mutta minulla ne eivät oikeastaan toimineet. Esikoiseni oli tasan puolitoistavuotias, kun kuopus syntyi. Kiitän onneani, että hän oli nuorena oppinut kävelemään, söi hyvin, ei juonut enää pullosta ym. Mutta silti, hän käytti vielä vaippaa ja söi tuttia, eikä osannut vielä itse syödä kunnolla ruokaa. Kuopus kun ei sitten oppinut imemään tissiä, niin hänelle pumppailin joka kolmas tunti(aluksi useammin) maitoa jääkaappiin. Se oli oikeasti todella vaikeaa, kun aina jompi kumpi huusi jotakin, eikä mihinkään päässyt siitä lypsykoneelta. Kuopus ei myöskään suostunut olemaan kantoliinassa tms, mutta muutoin oli aika kiltti vauva. Sekin oli onni, koska esikoinen oli todella vaikea koliikkitapaus.



Meillä oikeastaan päivät meni sillä tavalla, että aamulla herättiin ja tehtiin aamuhommat, sitten vauva meni nukkumaan ulos (saattoi nukkua neljäkin tuntia. Vanhemman kanssa hetken vietin aikaa ja laitoin myös nukkumaan (nukkui puolitoista tuntia). Se oli todella hyvä keino, että toinen ulkona, toinen sisällä niin eivät herättäneet toisiaan. Siinä sitten esikoisen herätessä sai hänen kanssaan laatuaikaa ennen kuin vauva heräsi. Hyvällä säkällä ehti itsekin syödä ja syöttää vanhemman lapsen sekä pumpata siinä ennen kuin kuopus heräsi. Vaikka hän nukkui pitkän ajan aina, niin silti sai yleensä tosi usein käydä ulkona heiluttamassa vaunua. Se olikin ihanaa kesken pumppauksen. :)



Sen muistan, että molemmilla oli aina yhtä aikaa kakka, ja aina yhtä aikaa nälkä. Aina toinen joutui odottamaan. Se oli kurjaa. Näin jälkeenpäin olen kuitenki iloinen, kun tuli noin pienellä ikäerolla toinen lapsi. Nyt on ihanaa aikaa.



En voisi tosin kuvitella kolmatta tähän millään. Kuopus on nyt 1v 10kk ja aina vain juo iltavellin ja on täysin vaipoissa. Tuttia ei tosin ole koskaan käyttänyt.

Suosittelen noita samoin!



Lisäksi:

- jos 2-vuotiaan pitäisi tehdä jotakin muutoksia elämäänsä vauvan myötä, tee ne NYT, paljon ennen kuin vauva syntyy: esim. omaan huoneeseen nukkumaan, päivärytmin muutos, tms.

- tuo on oikeasti hyvä tuo ed.päivän päivällinen lounaaksi

- rautainen päivärytmi, josta ei lipsuta. Kuulostaa natsimeiningiltä, mutta oikeasti auttaa jaksamaan

- joka aamu ulos. Esikko saa purettua energiansa, syö ja nukkuu päikkärit paremmin. Me opetimme vauvan ihan vastasyntyneestä nukkumaan pitkän päiväunet vaunuissa aamupäivisin, niin esikko sai äidistä leikkikaverin ulkona. Helpottaa myös äidin jaksamista, kun joka päivä tulee lähdettyä ulos

- mahdollisimman nopsaan päiväunien tahdistus samaan aikaan. Me aluksi myöhästimme esikon päikkäreitä ja aikaistimme vauvan toisia unia, jolloin usein nukkuivat esim. 14-15 yhtä aikaa. Ja sitä aikaa ei käytetä kotitöihin, vaan omiin päikkäreihin, lehden lukuun tms.

juuri päinvastaiset asiat kuin jollain aikaisemmalla vastaajalla.



Eli ei orjallista päivärutiinia, vaan aluksi vauvantahtisuus, joka sopi hyvin myös 2-veelle. Ei missään tapauksessa aamupäivällä ulos, vaan ihana rauhallinen aamu. Noita ihania aamuja kaipaamme koko perhe nyt kun kotiäitivuodet ovat historiaa.



Esikoinen oli jättänyt vaipat ennen kuopuksen syntymää, mutta esim. ulkoilu ja kaupassakäynti olisi ollut helpompaa jos hänellä olisi ollut vaipat, eikä olisi tarvinnut ryntäillä vessaan kesken kauppareissun tai puskaan toppahaalarissa kakalle.



Ykköshelpotus kuitenkin oli kantoliina. Siinä kuopus vietti melkein koko ekan vuotensa. Oli todellinen sylityttö.

Menin aika pitkään 2 vuotiaan rytmin mukaan ja pienempien rytmi muotoutui helposti samaksi.

Päikkärit samaan aikaan jne. Se helpotti.

Ja vaipoista en ottanut paineita, koska niinkuin joku jo mainitsi, kaupoissa ja matkoilla kolmen pienen kanssa vessan etsiminen kiireessä ei ole herkkua. Eli antaa mennä omalla painollaan ja muistaa nauttia niistä pienistä!

Turha yrittäminen ja suoriutuminen pois.

noin vuodeksi. Ja esikoinen ulkoili joka päivä puistotädillä aamupäivisin.