Ero ja lasten jäänti isälle, kokemuksia?

Vaihtuvat "puolivanhemmat" ovat muokanneet ajatuksesi juuri tuollaisiksi. Sinulla ei ole kokemusta, etkä näin ollen pysty ymmärtämään että joku voi ajatella toisin. Joku isä/äitipuoli voi kyetä harkitsemaan vakaasti suhteen aloittamista ja yhteenmuuttamista myös tämän vanhemmusasian kannalta. Ja lapsen parasta ajatellen. Ikävää että olet jäänyt ilman tätä kokemusta.

Ihana asia silloin, kun ja jos asia todella on noin :-), sittenhän ei ole mitään ongelmaa. Mutta mielestäni tälläinen ihanteellinen tilanne vaatii nimenomaan aikuisilta niin paljon kypsyyttä ja omaa, viisasta ajatusta, ettei (minun kokemukseni mukaan) kovin monesta ole siihen.

Mutta kuten sanottu, minulla onkin itselläni rikkonainen tausta, jonka kautta näitä asioita katselen - en väitä sen olevan suinkaan koko totuus.

t. Nro 40

naisen mielenterveyden niin miten voisi olla lasten parhaaksi elää sellaisen tunnevammaisen hullun kasvatettavana?

Meidän liittomme on ohi, se ei enää tule olemaan onnellinen ja JOS jatkaisimme yhdessä niin siinä lapset vasta kärsisivätkin ja minun mielenterveys pettäis ajan kanssa. Kiitän asiallisista vastauksista, ne vahvistivat päätöstäni, että lapset jäävät isälleen. Onneks on muutama ystävä, joka jaksaa muistuttaa itse sen unohtaessani, että teen tämän lasteni parhaaksi ja etten siksi ole huono äiti.

miettinyt missä mies on, mitä tekee, onko taas toinen nainen kuvioissa jne. Tämä ei vaikuta mitenkään lasten mielenterveyteen tai olisi vaikuttanut, jos liittomme olisi jatkunut, koska kyllä lapset huomaa, jos vanhemmilla ei kaikki ole hyvin.

ap

naisen mielenterveyden niin miten voisi olla lasten parhaaksi elää sellaisen tunnevammaisen hullun kasvatettavana?

Meidän liittomme on ohi, se ei enää tule olemaan onnellinen ja JOS jatkaisimme yhdessä niin siinä lapset vasta kärsisivätkin ja minun mielenterveys pettäis ajan kanssa. Kiitän asiallisista vastauksista, ne vahvistivat päätöstäni, että lapset jäävät isälleen. Onneks on muutama ystävä, joka jaksaa muistuttaa itse sen unohtaessani, että teen tämän lasteni parhaaksi ja etten siksi ole huono äiti.

jos ne joutuu miettimään missä isi on ja mitä se tekee ja koska on taas joku uusi äitiehdokas kuvioissa.

Ei se mies selibaattiin rupea siksi että eroatte.

miettinyt missä mies on, mitä tekee, onko taas toinen nainen kuvioissa jne. Tämä ei vaikuta mitenkään lasten mielenterveyteen tai olisi vaikuttanut, jos liittomme olisi jatkunut, koska kyllä lapset huomaa, jos vanhemmilla ei kaikki ole hyvin. ap

naisen mielenterveyden niin miten voisi olla lasten parhaaksi elää sellaisen tunnevammaisen hullun kasvatettavana?

Meidän liittomme on ohi, se ei enää tule olemaan onnellinen ja JOS jatkaisimme yhdessä niin siinä lapset vasta kärsisivätkin ja minun mielenterveys pettäis ajan kanssa. Kiitän asiallisista vastauksista, ne vahvistivat päätöstäni, että lapset jäävät isälleen. Onneks on muutama ystävä, joka jaksaa muistuttaa itse sen unohtaessani, että teen tämän lasteni parhaaksi ja etten siksi ole huono äiti.

mutta uskoisin, että teet (tai siis teette) ihan hyvän ratkaisun, koska selkeästi olette pohdiskelleet niin hyöty- kuin haittapuolia.

Muutamalle kommentoijalle lisäkommentteja:

Tapaamisjärjestely kuulostaa ihan järkevältä, me sovimme aikoinaan että lapset asuvat pääosin äidin luona, mutta ovat isällään joka toinen viikonloppu ja lisäksi viikolla tiistaina ja torstaina tullen illalla kotiin, lisäksi kesällä useamman viikon isällään. Vuorojouluin toisen luona, sekä isänpäivänä isällä, äitienpäivänä äidillä. Sujuvasti ollaan voitu vaihdella viikonloppuja jos on ollut jotain menoa, jolloin on halunnut lapsen mukaan/ ei mukaan.

Lapsuuteni vietin ydinperheessä, meidän lasten hartain toive oli, että vanhemmat eroaisivat. Eivät ne eronneet, hartaista toiveista huolimatta.

Omat lapseni ovat joutuneet tottumaan yhteen isän uuteen puolisoon ja yhteen äidin uuteen puolisoon. Tuntuvat pitävän kovasti molemmista.

Jos miehellä on tapana tehdä jotain katoamistemppuja niin sille ei missään tapauksessa pidä antaa mitään vastuuta lapsista. Lasten huoltajan on oltava paikalla luotettavasti.

Kyllä minäkin ap:n tilanteessa miettisin jatkossa, että missä mies on, jos ei ole kotona. Siis kun takana on pitkä salasuhde ja sen lisäks yks syrjähyppy. En vaan vois enää luottaa. Mutta ei tuo pettäminen lapsiin vaikuta, ihan varmasti ap:n mies tietää, että jos ei hoida lapsia niin kun kuuluu niin he menevät äidilleen. Ja ap:n lapset on sen ikäisiä, että osaavat kyllä kertoa, jos isänsä luona jokin ei ole niin kun kuuluu.

Voimia vaan ap:lle, varmasti kohtaat jatkossakin arvostelua päätöksestäsi, kaikki ei tajua, että joskus se isälle jäänti on lapsille parempi kun että koko elämä revitään riekaleiksi.

Jos miehellä on tapana tehdä jotain katoamistemppuja niin sille ei missään tapauksessa pidä antaa mitään vastuuta lapsista. Lasten huoltajan on oltava paikalla luotettavasti.

Päätöstäni tai sitä, että edes harkitsen jättää lapset isälle on arvosteltu, kukaan ei tunnu ymmärtävän, että ajattelen lasten parasta, siis ettei heidän elämänsä muuttuis kertaheitolla ja että edes suurin osa pysyisi samana.

Se, että olisit valmis jättämään lapset isälleen asumaan, kertoo jo sen että isä on hyvä vanhempi joka varmasti pitää huolen. Hieno juttu että laitat lasten edun ykköseksi.

Monet isätkin jättää lapsensa äidille asumaan vaikka äiti on täys hulttio.

Se, että olisit valmis jättämään lapset isälleen asumaan, kertoo jo sen että isä on hyvä vanhempi joka varmasti pitää huolen. Hieno juttu että laitat lasten edun ykköseksi.

En minäkään ap:n sijassa liittoa jatkais, mutta jos mies on aiemmin ollut hyvä isä niin uskoisin ja luottaisin, että on sitä jatkossakin. Siihen en uskoisi/luottaisi, ettei enää pettäisi.

Jos ihmiseen ei voi luottaa, sille ei voi antaa lapsiaan.

Itsekäs olet.

mitä haittaa siitä lapselle on jos lähivanhempi on oma isä? Ap varmaan tekee päätöksen parhaaksi katsomallaan tavalla.

Eikä ratkaisu varmaankaan ole missään mielessä helppo, voimia sinne jatkoon.

Mitä teidän perheen asiat ulkopuolisille kuuluvat? Jos et ole ulkomaille muuttamassa, niin minusta tuossa ei ole mitään väärää.

No jos isot jäis isälleen ja pienet sulle ??

kun heti syyllistetään.



Ainakin murrosikäiset voivat hyvin jäädä isälleen, jos muussa tapauksessa he joutuisivat vaihtamaan täysin elinympäristöään. Pienempien lasten kohdalla punnitsisin asian tarkkaan, mutta kaikessa tulisi ajatella lapsen parasta. Joskus se vaatii uhrauksia ja suurin rakkauden osoitus lastaan kohtaan saattaa joskus olla luopuminen... Ei se äiti häviä elämästä, vaikka muuttaakin pois!



Itse elän onnellisessa parisuhteessa ja koen, että sekä minä että mieheni olemme lapsillemme yhtä tärkeitä -hyvä niin. Jos joskus meille tulisi ero, miettisin myös tarkkaan mikä lapselleni olisi paras ratkaisu, en itsekkäästi.



Lähipiirissäni on tapahtunut ero, jossa kaksi n. 10 vuotiasta lasta jäivät isälleen ja mielestäni kyseisessä tilanteessa se oli paras mahdollinen ratkaisu!

tulisi ero niin lapset jäisivät isälle.

En yksinkertaisesti pystyisi pitämään yksin isoa taloa. Mies pystyisi.



Toivoisin, että lapset saisivat pitää tutun kodin ja kaverit, eivätkä joutuisi kanssani muutamaan pieneen vuokrakämppään. Meillä on siis avioehto ja jos lähtisin, en saisi matkaani mitään muuta kuin oman omaisuuteni ja sitä ei olisi paljon.



Tosiaan joskus on suurinta rakkautta luopua. Sen saa sitten takaisin isommalla kauhalla.

kuka sanoo että isä on itsekäs kun jättää erotilanteessa lapset äidille, järki käteen, äiti ja isä ovat ihan saman arvoisia!

Itsekäs olet.

ehkä ajattelet eniten omaa parastasi, pääset helpolla kun lapset on isällään.



Sorry, en voisi kuvitella moista tilannetta että jättäisin 7- ja 5-vuotiaat leikki-ikäiset.