Ero ja lasten jäänti isälle, kokemuksia?

olen ollut 6- vuotta etä-äiti ja sen sanon että pidä sydän lämpimänä ja pää kylmänä. Joudut puolustelemaan ja perustelemaan paljon päätöstäsi, sitä kyseenalaistetaan ja äitiyttäsi arvostellaan. Olet loppuelämäsi leimattu ihminen. Näin se on. On onneksi poikkeuksia, itsekkin olen löytänyt muutaman helmen, kasannut itseni ja kestänyt paljon pahoja sanoja... loukkauksia. Virallisilta tahoilta, kuten lv en ole koskaan saanut pahaa kommenttia, eikä kouluista jne.



Kovasti voimia, sitä täältä sinulle lähettää etä-äiti.

eli omien sanojensa mukaan kykenemätön pitämään avioliittoaan kasassa.



Ja tämän hän aikoo tuoda esille myös lapsilleen...

...varmaan todellakin teidän tapauksessa oletkin isää parempi huoltaja! Se tosin kertoo enemmän isästä kuin sinusta....

Normaalitapauksessa isän hermot kestävät siinä missä äidinkin ja isä lapsistaan tietenkin osaa huolehtia yhtä lailla. Sääli, että miehelläsi ei ole vanhemmuuden perusasiat kunnossa.

Isä

olevani lapsilleni parempi huoltaja, kuin isänsä. Isä on ihan ok, ja leikkii lastensa kanssa, mutta hermonsa eivät kestäisi jatkuvaa huoltoa. Mies on myös oppinut kotonaan siihen, että lapset juoksevat missä tykkäävät, ilman minkäänlaista ohjausta ja huolehtimista, siksen lapsia anoppilaan päästäkään.

Ja kaikki tapaamiset on hyviä, mitään välitapaamisia ei ole olemassakaan. ;o)

Onnea ap elämääsi, helppoa ei takuulla tule olemaan, mutta lasten on parempi olla, kun vanhemmat edes eroaa sovussa.

Kun olet näköjään tamän asian huippuasiantuntija, niin kerro miten ihmeessä adoptioisyys voi ikinä onnistua? Siinä täyttyvät kaikki muut isyyden osa-alueet paitsi biologinen isyys. Jopa niin radikaalisti että lapsi on ihan eri rotuakin kuin isä. Vai onko sekin ihan tuhoon tuomittua? Esittämäsi perusteella pitäisi olla.

kasvatustieteiden tohtori Jouko Huttusen kirja ”Isänä olemisen uudet suunnat”, jossa hän pohtinut isyyttä muun muassa biologisesta, psykologisesta ja sosiaalisesta näkökulmasta. Ihan sivistyksen vuoksi. Pelkällä mutulla esitetyt noinkin voimakkaat mielipiteet ovat ikäviä ja harhaan johtavia.

yleensä täällä tuomitaan jo äidin töihinmeno. Itse en tuolle miehelle uskaltaisi nuorimpia jättää, eihän se niitä kerkiä hoitamaan. Mutta onneksi on ne vanhemmat sisarukset.



Aika heppoisilta nuo eroperusteetkin kuulostavat.

Pitäiskö ap:n sinusta jatkaa liittoa ja olla kynnysmattona? Eihän se pettäminen vaikuta millään lailla siihen, ettei voisi olla hyvä isä. Ja jos nyt sattuis niin käymään, ettei isä lapsiaan hoitais, niin varmasti isommat sen kertovat ja tilanne voidaan harkita uudelleen.

yleensä täällä tuomitaan jo äidin töihinmeno. Itse en tuolle miehelle uskaltaisi nuorimpia jättää, eihän se niitä kerkiä hoitamaan. Mutta onneksi on ne vanhemmat sisarukset.

Aika heppoisilta nuo eroperusteetkin kuulostavat.

Aika heppoisilta nuo eroperusteetkin kuulostavat.

Jos joku saa lähteä surkeaan hellahuoneeseen, niin kyllä se on se "hyvä isä". Tulkoon sinne taloon sun reissujen ajaksi tai jotain, mutta sun lähtösi olisi todellista kynnysmattoilua.

Näyttää sama meininki jatkuvan vastausten suhteen. Minä joku aika sitten kyselin, että miten todennäköistä, että mies esittelee heti uuden naisensa lapsille ja sain kyllä tuota samaa arvostelua niskaani miten hylkään lapseni jne.



Nyt olemme muuttaneet erillemme ja arvostelu jatkuu lähipiirissäni, vaikka eron syy on miehessä eikä minussa, mutta silti ihmiset ajattelevat, että olen hylännyt lapseni.

Että äiti hylkää lapset erossa, mutta isä ku lähtee niin se saa mennä ihan rauhassa.....OUTOO

Jos joku saa lähteä surkeaan hellahuoneeseen, niin kyllä se on se "hyvä isä". Tulkoon sinne taloon sun reissujen ajaksi tai jotain, mutta sun lähtösi olisi todellista kynnysmattoilua.

vuokrakämpästä?



Oikeesti mä en tajua, kuinka voitte hymistellä miehen hyvää isyyttä, kun toinen on vuosikausia kulkenut paneskelemassa vieraita naisia. Onhan se aika jostain pois, eli mistä???

Eikä mieheni ole vuosikausia käynyt vieraissa, ensimmäinen pitkä suhde, josta mies kertoi nuorimman ollessa 1,5v niin oli kestänyt reilun vuoden ja toinen oli vain yks kerta.

ap

vuokrakämpästä?

Oikeesti mä en tajua, kuinka voitte hymistellä miehen hyvää isyyttä, kun toinen on vuosikausia kulkenut paneskelemassa vieraita naisia. Onhan se aika jostain pois, eli mistä???

eli omien sanojensa mukaan kykenemätön pitämään avioliittoaan kasassa. Ja tämän hän aikoo tuoda esille myös lapsilleen...

Juuri siksi käytin omaa ajatusta ennen lasten hankintaa ja päätöstä avioliitosta sen asian suhteen, että onko mieheni / lasteni isä riittävän vahva kannattelemaan tätä meidän liittoa myös yli niiden karikoiden, sillä tiedän, että itselläni tätä perusluottamusta avioliittoon / pitkään parisuhteeseen ei ole. En usko, että kenelläkään rikkoutuneesta kodista lähtöisin olevalla aikuisella sitä perusluottamusta on, harva vain uhraa tälle asialle (tai ylipäätään itsetutkiskelulle!) yhtäkään ajatusta - ajelehditaan vain suhteesta toiseen ajatellen, että aina syyt ovat jossakin muualla kuin itsessä.

Ja kyllä; olen puhunut tästä asiasta (useasti) myös miehelleni ja lapsilleni (heille enemmän sitten, kun ovat sen ikäisiä, että alkavat enemmän miettimään tälläisiä parisuhteisiin liittyviä asioita).

t. Nro 40

Kun olet näköjään tamän asian huippuasiantuntija, niin kerro miten ihmeessä adoptioisyys voi ikinä onnistua? Siinä täyttyvät kaikki muut isyyden osa-alueet paitsi biologinen isyys. Jopa niin radikaalisti että lapsi on ihan eri rotuakin kuin isä. Vai onko sekin ihan tuhoon tuomittua? Esittämäsi perusteella pitäisi olla.

Arvasin, että joku vetää tähän "soppaan" nyt mukaan adoptiovanhemmuuden / -isyyden. Mielestäni se ei olekaan mikään ns. "ihanne"tilanne vanhemmuudelle - etenkään lapsen kannalta, joka ei saa kasvaa omien bio-vanhempiensa kanssa aikuisuuteen; aikuisethan monesti astuvat adoptiovanhemmuuteen asiaa ensin pitkään ja vakaasti joka puolelta harkiten - kuinka moni astuu isä- / äitipuoleksi asiaa vakaasti harkiten ja monelle eri taholle perustellen, nimenomaan lapsen näkökulmaa miettien ja hänen parastaan ajatellen? Kyllä siinä useimmiten taitaa olla kysymys ihan silkasta intohimosta aikuisten välillä, ja menneiden suhteiden lapset ovat jotakin sellaista "siinä välissä / sivussa", joita siedetään, kun on pakko.

t. Nro 40

kasvatustieteiden tohtori Jouko Huttusen kirja ”Isänä olemisen uudet suunnat”, jossa hän pohtinut isyyttä muun muassa biologisesta, psykologisesta ja sosiaalisesta näkökulmasta. Ihan sivistyksen vuoksi. Pelkällä mutulla esitetyt noinkin voimakkaat mielipiteet ovat ikäviä ja harhaan johtavia.

Laitan korvan taakse, kirja kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta. Tosin aina pitää pitää mielessä, että myöskin tieteelliset teoriat ovat paikkaansa pitäviä vain siihen saakka kunnes ne toisella teorialla / entisen teoriaan asiaa lisäämällä kumotaan - ei siis mikään aukoton-ylin-totuus ole varmasti kyseessä tässäkään.

t. Nro 40

Vaihtuvat "puolivanhemmat" ovat muokanneet ajatuksesi juuri tuollaisiksi. Sinulla ei ole kokemusta, etkä näin ollen pysty ymmärtämään että joku voi ajatella toisin. Joku isä/äitipuoli voi kyetä harkitsemaan vakaasti suhteen aloittamista ja yhteenmuuttamista myös tämän vanhemmusasian kannalta. Ja lapsen parasta ajatellen.



Ikävää että olet jäänyt ilman tätä kokemusta.

kasvatustieteiden tohtori Jouko Huttusen kirja ”Isänä olemisen uudet suunnat”, jossa hän pohtinut isyyttä muun muassa biologisesta, psykologisesta ja sosiaalisesta näkökulmasta. Ihan sivistyksen vuoksi. Pelkällä mutulla esitetyt noinkin voimakkaat mielipiteet ovat ikäviä ja harhaan johtavia.

Laitan korvan taakse, kirja kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta. Tosin aina pitää pitää mielessä, että myöskin tieteelliset teoriat ovat paikkaansa pitäviä vain siihen saakka kunnes ne toisella teorialla / entisen teoriaan asiaa lisäämällä kumotaan - ei siis mikään aukoton-ylin-totuus ole varmasti kyseessä tässäkään.

t. Nro 40

Perheessäni todistetaan sosiaalisen ja psykologisen isyyden merkitystä todeksi ihan elämällä.