Miksi ette ymmärrä kaksosten vanhempia?

ensimmäisestä yhdestä vauvasta.. Eivät voi käsittää että yhdenkin vauvan

saanut voi olla väsynyt. Ja miksi pitää vähätellä aina toisen väsymystä..



Mutta kun meillä on kaksi, tietäisitpä vain.... no yhden perusteella myös tiedän jotain

allekirjoitan omalta osaltani tämän täysin! joskus on tosi turhattavaa tehdä tämä rumba vain siksi että ehditään edes puoleksi tunniksi ulos... -kolmen alle 3v. äiti-

Ei löydy kahta ihmistä joiden elämäntilanne ja subjektiivinen kokemus siitä olisi identtinen. Siksi kukaan ei voi todella koskaan täysin ymmärtää miltä toisesta tuntuu ja mitä hän kokee. Kaikilla on erilaiset voimavarat ja suhtautumistapa asioihin. Siinä missä toinen kokee vauvan, oli niitä yksi tai useampi, hoitamisen olevan helppoa, toinen on ihan poikki. Ei kukaan voi sanoa tälle väsyeelle, että "kuule et sä voi olla yhtään väsynyt, en mäkään ole ja mulla on sentään rankempaa kun sulla". Miksi hemmetissä sillä pitää kilpailla kenellä on rankinta elämässä ja vähätellä toisten kokemuksia? Miksi ei voisi yrittää kuunnella ja olla tukena ja auttaa jos vain kykenee??

allekirjoitan omalta osaltani tämän täysin! joskus on tosi turhattavaa tehdä tämä rumba vain siksi että ehditään edes puoleksi tunniksi ulos... -kolmen alle 3v. äiti-

Toki kaikki kokevat asiat eri tavalla ja toiselle joku asia voi olla tosi hankala vaikka toisella se menee siinä sivussa, mutta eiköhän kakki oo kuitenkin valinnu äitiyden ihan itse, Mutta kaksosten äiti ei oo todellakaan voinut vaikuttaa siihen lasten ikäeroon itse.



Miksi tuntuu, että se äiti on paras jolla on kaikkein rankinta? Ja se jolla on aluksi lapsia pienillä ikäeroilla ja sitte kaksoset ei voi tietää minkälaista elämä olis jos oliski ekaksi ne kaksoset ja sitte pienillä väleillä muita. No en voi tietää joo minkälaista olis nyt... Oon kyllä tosi onnellinen, että kaksoset ei ollu ensimmäiset, oli kuitenkin kokemusta jo vauvan hoidosta ja se perushoito sujui rutiinilla. Mutta nyt voiski olla helpompaa jos olis 2x4,5v, 3v ja 1v. Niin että eri tilanteissa se on erilaista. Jees, ja mun elämä ei siis oo rankkaa vaikka meillä on 1v kaksoset, eli mut voi pyyhkiä yli siitä kilpailusta.

KAKSOSTEN äiti!

Pitääkö tulla valittamaan elämän rankkudella ja sillä, että kukaan ei ymmärrä.

Jos avaa sanallisen arkkunsa täällä niin tarkoitus lienee saada vastauksia?

Toki kaikki kokevat asiat eri tavalla ja toiselle joku asia voi olla tosi hankala vaikka toisella se menee siinä sivussa, mutta eiköhän kakki oo kuitenkin valinnu äitiyden ihan itse, Mutta kaksosten äiti ei oo todellakaan voinut vaikuttaa siihen lasten ikäeroon itse.

Miksi tuntuu, että se äiti on paras jolla on kaikkein rankinta? Ja se jolla on aluksi lapsia pienillä ikäeroilla ja sitte kaksoset ei voi tietää minkälaista elämä olis jos oliski ekaksi ne kaksoset ja sitte pienillä väleillä muita. No en voi tietää joo minkälaista olis nyt... Oon kyllä tosi onnellinen, että kaksoset ei ollu ensimmäiset, oli kuitenkin kokemusta jo vauvan hoidosta ja se perushoito sujui rutiinilla. Mutta nyt voiski olla helpompaa jos olis 2x4,5v, 3v ja 1v. Niin että eri tilanteissa se on erilaista. Jees, ja mun elämä ei siis oo rankkaa vaikka meillä on 1v kaksoset, eli mut voi pyyhkiä yli siitä kilpailusta.

Kaksosten vauva-aika ei ollut rankkaa. Kun ne riiviöt lähti liikkeelle, siitä se sitten alkoi! Onnekseni kaksoset olivat esikoiset, ei ollut tietoa paremmasta, eikä pahemmasta. Kateellisena kuuntelin yhden taaperon äitien juttuja askarteluista, maalaamisesta, leikeistä ja retkistä. Meillä kaikki uusi ja erilainen päättyi aina huutoon, toinen haluaa juuri sen värin mikä toisella on, toinen haluaa juuri sen lelun mikä toisella on, toinen haluaa nyt äidin syliin ja toinenkin haluaa mutta ei voi tulla samaan aikaan kun se toinen on jo siinä. Ja taas huudetaan. Sitten "matti haluaa tämän" ja "maijakin haluaa tämän" -joo saatte, mut ensin on matin vuoro- "MUTTA KUN MAIJA HALUAA!!!!!!!" Ja taas huudetaan. Meillä eletään uhmaikää parhaimmillaan :). Rankkaa joo, mut vois olla rankempaakin. Sit meillä on vielä vauva. Voi jestas kuinka helppoa on hoitaa yhtä! Siitäkin huolimatta, että se huus ekat 3kk. Siitäkin huolimatta että kaikki 3 on sairastanu tosi paljon. Rankempaakin vois olla. Onneks neuvolassa voi puhua. Ja sen kautta saa jopa apua. Meillä kävi kotiapua kerran viikossa. Mä sain olla vauvan kanssa tai kaksosten kanssa tai vaikka lähteä koiran kanssa lenkille. Tai tehdä kerrankin rauhassa ruokaa :)!



Elämää pitäisi elää tilanteen mukaan, pitäisi olla empaattinen ja pitäisi ottaa muut huomioon. Pitäisi olla myös joskus itsekäs, silleen terveesti. Mut elämä ei aina mene silleen kun pitäis sillä elämä on täynnä yllätyksiä... tuplayllätyksiä, triplayllätyksiä ja vielä kerran yllätyksiä.



Jaksamista KAIKILLE äideille, äideiksi haluaville ja äideiksi tuleville! Ja vähän iseillekin ;)!