Miksi ette ymmärrä kaksosten vanhempia?

Sitten pitäisi varmaankin olla todella onnellinen siitä että menetimme toisen vauvamme synnytyksessä. Miten kehtaat valittaa kun mä tekisin mitä tahansa että saisin poikani takaisin.

Ymmrrän, että on aivan hirveää, että olet menettänyt toisen kaksosistasi, mutta ei ap sanonut, että kaksosten kanssa olisi kurjaa. Hän vain toivoi, etteivät asiasta mitään tietämättömät tulisi neuvomaan kaksosten hoidossa.

Taas marttyyrit kehissä. Eihän kukaan tietenkään ap. voi tietää millaista sinun elämäsi on, me elämme omaamme, sinä omaasi. Ja jokaisella on omat ristinsä kannettavanaan, sinulla kaksi lasta, jollain toisella vaikka 1 lapsi ja sairas mies. Hohhoijaa.

jos ei ole omaa kokemusta asiasta. Sama pätee mihin tahansa asiaan. Kaksosten vanhemmuuteen, sairaan tai vammaisen lapsen vanhemmuuteen jne. Ihmisillä on taipumus arvioida asioita vain omaan kokemuspohjaansa nojaten. Harvassa ovat ne, jotka osaavat asettua ns. toisen saappaisiin. Mutta mitäpäs siitä, nautitaan me omista tuplistamme ja siitä ainutlaatuisesta kunniasta joka meitä on kohdannut, kun he ovat meidät vanhemmikseen valinneet :-)

Ihan sama onko 1 tai 2 lasta tai kaksoset, joillain on aina jotain "hyviä" neuvoja annettavana. Tuskin se johtuu mitenkään siitä, että ap:lla on kaksoset.

t. kolmen äiti

vauva herää niin se ei halua ruokaa heti, mutta jos kaksosvauva herää niin se haluaa ruokaa HETI.

Onko ap:llä muuten vauvanhoito rankkaa senkin takia, kun lapsia on nyt neljä kun taas viimeksi kun tuli vauva, lapsia oli vain kaksi?

Minulla on siis kaksosten lisäksi kaksi lasta, jotka ovat ikäerolla 1,4v, ovat nyt jo 4-5v, joten tiedän kyllä kuinka rankkaa on myös kun ikäeroa on vähän ja niinhän osa vanhemmista kuvittelee että kun on pieni ikäero lapsilla 1-2v, niin että sehän on sama kuin kaksoset... mutta asiahan ei todellakaan näin ole.

Ostosreissulle kun lähden olenkin lapset tankannut hyvin ja yleensä nukkuvat suurimman osan ajasta, mutta sitten kun heräävät, niin he haluavat ruokaa ja HETI.

mutta mitäpä jos joskus niistä tulisikin joku "helmi" vastaan mistä olisi apua tai helpotusta johonkin arjen toimintaan tms...

Voisiko semmosen ottaa vastaan vai eikö kelpaa kun ei ole oma keksimä?





Tuntuu aika turhalta vertailla kuinka monta ja minkä ikäistä lasta on, vaikka tilanteet näyttäis kuinka samanlaisilta, joka ikinen kokee asiat täysin omalla tavalla, omalla kokemus pohjalla . Toiselle joku asia on paljon rankempi kuin toiselle, ja samaan aikaan jonkun toisen asian kokeminen taas päinvastoin sille toiselle rankempi kuin toiselle.

Ap ei ole tajunnut ennen kaksosien saamista millaista elämä on kaksosten kanssa, mutta kuitenkin vaatii / naukuu miksei kaksosettomat vanhemmat tajua millaista on elämä kaksosten kanssa.



Hoh hoijaa! Älä ap vaadi muilta paljon enempää kuin itseltäsi vaadit.

joten ihan hyvin yhden terveen lapsen äiti voi uupua siinä missä suurperheen äiti kokee vointinsa ja voimansa mitä parhaimmiksi. Ihmisillä saattaa olla myös muita kuin lapsista johtuvia voimavaroja kuluttavia, kuormittavia asioita elämässään.



Toki ymmärrän, että kahden vauvan hoito on takuulla monella tapaa hankalampaa kuin yhden - esimerkiksi unirytmien kanssa. Etenkin jos vauvoilla on pieniä sisaruksia. Toisaalta yhden huonosti nukkuneen lapsen äitinä tiedän, että myös yksi lapsi voi väsyttää, etenkin jos elämään pitää mahtua muutakin kuin lapsen hoitoa.



Myös ulkopuolisen tuen määrä vaihtelee perheittäin - jollain on paljon auttajia, joillakin ei yhtään.



Jaksamista kaikille äideille ja isille, lapsilukuun katsomatta!

miksi ihmeessä se on niin tärkeetä lähtä sen lapsikatraan kanssa kotoa mihinkään? Saahan ne virikkeitä sielläkin kun voivat leikkiä keskenään, kai niillä leluja sentään on? Itse joudun joskus menemään kauppaan kolmen pikkulapsen kanssa ja voi sitä marinaa, ei tulis mieleenkään lähtä mihinkään varta vasten virikkeitä saamaan. Max kerran kahdessa viikossa voidaan käydä kylässä jossain.

helposti sitä menee neuvomaan toisia omien kokemustensa pohjalta, eikä ota huomioon, että toisten ihmisten kokemus- ja elämismaailma eroaa omasta.

Eiköhän se ole aika inhimillistä, vaikka välillä rasittavaa.

Muistan itse kun tuntui ettei ulos päästä talvella mitenkään.

Kun ensin vuorotellen syötät lapset ja vaihdat kuiviin, sitten puet kahta yhtäaikaa, ettei ehdi tulla hiki ja kun viimein molemmat ovat ulkovaatteissa alkaa haista kakka eli kaikki alusta. Kun ulos lopulta pääsi, niin kohta saikin mennä takaisin sisälle, kun alkoi olla ruoka-aika taas.

Mutta lähipiirissä on yksi täysin kädetön äiti joka ei muka pysty tekemään yhtään MITÄÄN, koska hänellä on kaksoset.

Esim. ei käy pihalla lasten kanssa koska "ei pysty" lähtemään kahden lapsen kanssa ulos, on liian hankalaa. Todellisuudessa äiti on vain patalaiska ja kaksosiin on vain helppo vedota.

Ja tämä mielipide EI KOSKE kaikkia kaksosten äitejä. Suurimmalle osalle nostan hattua että selviävät vauva- ja taaperovuosista. Mutta tämä yksi äiti ei varmaan lähtisi yhdenkään lapsen kanssa ulos kun joutuisi pukemaan ihan päivävaatteet ja ulkovaatteet lapselle...

Ei ihmiset yleensä mitään pahaa tarkoita sanomisillaan, mutta stressaantuneena tulkitsee sanomiset arvosteluna.



Mun mielestä muuten kaksosten kanssa ei ole ollenkaan rankkaa, ja rasittaa kun kaikki päivittelee että on tuossa hommaa. Päinvastoin on ihana kun lapsia on kaksi!



Joskus kylläkin "sirkusseurueena" olo rasittaa, kun kaksosvauvoja tullaan kurkkimaan ja kyselemään niiden identtisyydestä ja sukupuolista.

että meillä tuplien vanhempana on ollut jumalattoman rankkaa. Kaikenlaista mutkaa oli matkassa jo lasten vauva-aikana ja päiväkotiin meno 2 vuoden vanhana se vasta niitä mutkia toikin... Jatkuva korvatulehduskierre ja allergiat, ikuista aamu- ja iltarumbaa kiukutteluineen ja huutamisineen. Naapuritkin valitti metelistä, kun heillä itsellään oli vain yksi kiltti pieni tyttö. Eniten minua kuitenkin otti päähän toisten äitien suhtautuminen meihin, kun kävimme lasteni taaperoaikana asukaspuistoissa. Ne hienot kammatut ja meikatut äidit vauvoineen eivät voineet mitenkään ymmärtää minua, kun säntäilin välillä vasemmalle ja oikealle juostessani uteliaiden lasteni perässä.



Mutta summa summarum: Olen ihan mielettömän ylpeä tuplistani ja he ovat minulle rakkaimmat ihmiset maailmassa. En koskaan vaihtaisi osaani kenenkään toisen kanssa, vaikka lasten isän kanssa tulikin ero ja pojalla on oppimisvaikeuksia... Elämä on ihanaa!

Ja oikeasti, kahden lapsen pukemiseen menee kaksi kertaa se aika mitä yhden lapsen pukemisessa menisi...

Muistan itse kun tuntui ettei ulos päästä talvella mitenkään.

Kun ensin vuorotellen syötät lapset ja vaihdat kuiviin, sitten puet kahta yhtäaikaa, ettei ehdi tulla hiki ja kun viimein molemmat ovat ulkovaatteissa alkaa haista kakka eli kaikki alusta. Kun ulos lopulta pääsi, niin kohta saikin mennä takaisin sisälle, kun alkoi olla ruoka-aika taas.

Kyllä mäkin olen sen verran läheltä nähnyt kaksoperheitten elämää, että ei tulisi mieleenkään kadehtia. Oikein tyytyväinen olen kolmen lapsen äitinä, kun lapsillani on sen verran ikäeroa, että kaikki kamppeet ja vaatteet voi kierrättää, mutta silti ovat mitä mainiointa seuraa toisilleen.

Mutta joo, näin yötä viisaampana voin todeta, että mua ehkä kävi ärsyttämään jo toi sun otsikointisi: miksi ette ymmärrä kaksosperheitä, vai miten se nyt olikaan.

Kyllä mä ymmärrän. Naapurissani asui hyvä ystäväni, jolla on kaksoset ja sen lisäksi vielä vaikeasti vammainen esikoinen ja kaksosia 1,5 vuotta vanhempi isoveli. Onneksi aika on kulunut ja pienimmät ovat jo sen verran isompia, että vanhemmilla on jo vähän helpompaa.

Mutta veikkaan että suurin osa ymmärtää kuitenkin sen, että totta kai kahden vauvan hoitaminen on rankempaa kuinyhden, ja ennen kaikkea erilaista.. Siksi ärsyttää tuollainen " kukaan ei ymmärrä minua"-tyyppinen valitus, jossa tehdään taas ongelmasta elämää suurempi. Muutenkin mua kävi eilen risomaan tää yleinen naisten valituskulttuuri. Mikä siinä onkaan, että suurin osa keskustelusta, varsinkin jossian hiekkalaatikoilla sun muualla on silkkaa märinää ja valitusta?

Ei siinä mitään, totta kai saa valittaa jos on välillä rankkaa, mutta jonkinlaisen inflaation se kokee, jos 90% kaikesta keskustelusta on vain sitä samaa märinää kun joku valvoo ja toinen itkee ja kolmannella on korvatulehdus...

Kysymyshän ei ollut mistään pätemisestä, vaan siitä että tullaan neuvomaan niitä joksiinkin järjettömiä juttuja, kun ei ole yhtään tietoa asiasta.

Itselläni on kaksosten lisäksi myös 2 vanhempaa lasta, joten tiedän että heidän ollessa vauvoja/pieniä oli myös rankkaa, mutta ei sitä voi verrata tähän milläänlailla ja kaikki ne opitut tavat eivät nyt sitten pädekkään enää kaksosten kanssa, toki apuahan siitä on.

-Lähinnä tarkoitin viestissäni sitä että ei tarvitse neuvoa, jos ei ole kokemusta, sillä kyllä minullakin on kokemusta vauvoista, joten tiedän kuinka niitä hoidetaan.

Mutta tälläisiä ajattelijoita kun sinä olet niin näitä en juuri ymmärrä....

Onko se sitten katkeruutta, kateutta tai mitä..

että miksi jaksat märistä? Pitäisikö sulle ihan oikeasti tulla antamaan joku mitali, kun olet NIIIN urhea? Eikö kukaan muu saa enää valittaa mistään, kun sulla on ne huiii -kaksoset?

Oletko ihan varma, että just SÄ olet nyt se, jolla on kaikkein vaikeinta? Toisaalta, jos ei elämässä ole muuta millä päteä, niin voihan sitä sitten päteä tolla -että on niin perkeleen raskasta ja märi märi.

Ihan sama onko kaksoset tai ei.

Meillä vauva, 2-v ja 4-v ja elämä on juuri tuollaista. Vai onko nyt tosiaan niin, että koska minulla ei ole kaksosia, en tiedä mistään mitään?

Muistan itse kun tuntui ettei ulos päästä talvella mitenkään.

Kun ensin vuorotellen syötät lapset ja vaihdat kuiviin, sitten puet kahta yhtäaikaa, ettei ehdi tulla hiki ja kun viimein molemmat ovat ulkovaatteissa alkaa haista kakka eli kaikki alusta. Kun ulos lopulta pääsi, niin kohta saikin mennä takaisin sisälle, kun alkoi olla ruoka-aika taas.

Mutta 2 lasta pienelläkin ikäerolla on eri asia kuin kaksoset;) Ei todellakaan millään pahalla. Meillä on 2 vanhinta 1,5v ikäerolla ja sitten 2 v väliä ja kaksoset. Ja kyllä 2 vauvaa on eri hoitaa ku vauva ja taapero. Mutta eipä sitä voi ymmärtää muu ku toinen kaksosten äiti, valitettavasti....



Enkä todellakaan pidä elämääni mitenkään rankkana ja me ulkoillaan ja siivoan ja teen ruokaa yms lasten kans, ja liikun paljon lasten kanssa.

Mutta kyllä nää tyypit on niin ihania, että nyt melkeen käy kateeksi ku joku sanoo odottavansa kaksosia.



42

Mutta ei välttämättä silti rankempaa tai vaikeampaa kuin jollain toisella.

Jokaisen oma kokemus on juuri sellainen millaisena sen itse kokee.

Sinä et voi tietää miten rankaa muilla on.



Et voi tietää edes sitä, millaisena itse kokisit arjen jos sinulla olisi 4 lasta pienillä ikäeroilla, ei kaksosia lainkaan.

Kaksosten syntyessä olet ollut vanhempi kuin esikoisen tai kakkosen synnyttyä ja sinulla on ollut isommissa lapsissakin työtä jo ihan tarpeeksi.

Voi olla, että ehkä olisitkin täysin eri mieltä jos olisit ensin saanut kaksoset ja sen jälkeen kaksi lasta pienellä ikäerolla? Ehkä kokisitkin kaksosten hoidon helpommaksi?



Kukaan ei voi tietää mitä mieltä olisit jos tilanne olisi toinen. Sen vuoksi on täysin naurettavaa edes vertailla tällaisia asioita.