Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ette ymmärrä kaksosten vanhempia?
27.05.2008 |
No enpä itsekkään aikaisemmin ymmärtänyt, kunnes itse ne itselleni sain.
Mutta monet kuvittelevat että raskaus, imetys, heräämiset+ muu oleminen on ihan samaa kuin 1 vauvan saaneilla.
Itse olen aikoinaan saanut vain 1 vauvan ja nyt todella tunnen sen eron mikä näissä raskauksissa ja väsymyksissä, hoitamisissa on eroja. Ihmetyttää vain kuinka muut vetoavat aina
-niin meilläkin on valvottu ja olen väsynyt yms. mutta ei tajuta kuinka paljon rankempaa se on kaksosten perheessä. Ei tajuta kuinka hankalaa on liikkuminen tai se kun molemmille tulee yhtäaikaa nälkä jossain kauppakeskuksessa ja sitten ihmetellään, -en minä voisi huudattaa koskaan vauvaani noin, no se kun on vain odotettava omaa vuoroaan vaipanvaihdossa ym. Sitten tulee niitä ihania neuvoja, joita ei todellakaan voi toteuttaa kaksosilla, se ei vain toimi, mutta miksei jokaisen kaksosten tutut voisi käydä lukemassa vaikka netissä, mitä se eläminen todella kaksosten perheessä on varsinkin kun on niitä muitakin huollettavia lapsia. Niin eivät tulisi sitten neuvomaan ja moralisoimaan kaksosten vanhempia sellaisista asioista mistä eivät todellakaan mitään tiedä.
Kommentit (47)
tosin olen kyllä enemmän saanut osakseni ihastelua ja lässytystä :) tosin mä olen kokenu paljon helpommaksi hoitaa näita kaksosia, kun ovat toinen ja kolmas lapsi. ekan kanssa oli ihan stressaantunu ja paniikissa koko ajan, nyt ei jaksa ressata pienistä. niin ja meidän kaksoset on nyt 4kk
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on myös kaksoset ja kyllä sen huomaa että ei kaikki ymmärrä millaista on kahden pienen kanssa. Mutta niinhän se on muissakin asioissa, ei ymmärretä ennen kuin ollaan itse samassa tilanteessa.
Mä taas ajattelen, että oonko kaksosten vanh. tavatessani liikaa, että "voi että, miten te jaksatte?", koska en voi kuvitellakaan miten rankaa on kahden kanssa, kun yhdenkin kanssa on jo ihan voipunut.
Onko siis ok "päivitellä" rankkuutta ja olla empaattinen, vaikka itsellä ei ole kaksosia?
Mutta lähipiirissä on yksi täysin kädetön äiti joka ei muka pysty tekemään yhtään MITÄÄN, koska hänellä on kaksoset.
Esim. ei käy pihalla lasten kanssa koska "ei pysty" lähtemään kahden lapsen kanssa ulos, on liian hankalaa. Todellisuudessa äiti on vain patalaiska ja kaksosiin on vain helppo vedota.
Ja tämä mielipide EI KOSKE kaikkia kaksosten äitejä. Suurimmalle osalle nostan hattua että selviävät vauva- ja taaperovuosista. Mutta tämä yksi äiti ei varmaan lähtisi yhdenkään lapsen kanssa ulos kun joutuisi pukemaan ihan päivävaatteet ja ulkovaatteet lapselle...
Yhden vauvan (usein vielä sen ikäisen, joka nukkuu melkein koko ajan) äidit joiden mielestä lasten kanssa voi ja pitääkin tehdä kaikkea niin kuin aiemminkin. Matkustella äkki lähdöillä ja kiertää milloin missäkin kissan ristiäisissä (mahdollisimman usein), kyläillä monta kertaa viikossa jne.
Sitten he ihmettelevät, miksei se sujuisi kolmen lapsen kanssa siinä missä yhdenkin!
Ja onnistuuhan se, mutta suunnitellusti. Muttei sitä enää kahden uhmaikäisen ja vaikeaa vaihetta elävän 6-7 vuotiaan kanssa jaksa joka päivä jossain juosta. Eri asia se on pienen vauvan kanssa, joka nukkuu kiltisti vaunuissa. Lisäksi vauvan jäljiltä kotona ei todellakaan ole yhtä paljon siivoamista, ruoka showta, iltatoimia, eikä mitään muutakaan, niin kuin hieman isompien (ja useamman) lapsen kanssa. Eipä tule niille äideille mieleen, että ehkäpä jo niissä puuttuvissa kotitöissä säästyy fyysisiä voimia, puhumattakaan henkisistä voimista verrattuna vauvaa ja kahta uhmista!
Kerran jopa sanoin päin naamaa yhdelle äidille: Odotahan sinäkin vain se pari vuotta, tai mielummin pari lasta ja tule sitten sen jälkeen neuvomaan miten lasten kanssa liikutaan. =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oikein hyvin päästään liikkeelle. Päästään hitaammilla ja nopeammilla lähdöillä. Että eiköhän tämä ole enemmän ihmisestä kuin lapsiluvusta kiinni.
Enkä ole ystäväpiirissäni ainoa laatuaan, on muitakin paljon liikkeellä olevia kolmen lapsen äitejä.
T: 5-v, 2,5-v ja vauvan äiti.
Yhden vauvan (usein vielä sen ikäisen, joka nukkuu melkein koko ajan) äidit joiden mielestä lasten kanssa voi ja pitääkin tehdä kaikkea niin kuin aiemminkin. Matkustella äkki lähdöillä ja kiertää milloin missäkin kissan ristiäisissä (mahdollisimman usein), kyläillä monta kertaa viikossa jne.
Sitten he ihmettelevät, miksei se sujuisi kolmen lapsen kanssa siinä missä yhdenkin!
Ja onnistuuhan se, mutta suunnitellusti. Muttei sitä enää kahden uhmaikäisen ja vaikeaa vaihetta elävän 6-7 vuotiaan kanssa jaksa joka päivä jossain juosta. Eri asia se on pienen vauvan kanssa, joka nukkuu kiltisti vaunuissa. Lisäksi vauvan jäljiltä kotona ei todellakaan ole yhtä paljon siivoamista, ruoka showta, iltatoimia, eikä mitään muutakaan, niin kuin hieman isompien (ja useamman) lapsen kanssa. Eipä tule niille äideille mieleen, että ehkäpä jo niissä puuttuvissa kotitöissä säästyy fyysisiä voimia, puhumattakaan henkisistä voimista verrattuna vauvaa ja kahta uhmista!
Kerran jopa sanoin päin naamaa yhdelle äidille: Odotahan sinäkin vain se pari vuotta, tai mielummin pari lasta ja tule sitten sen jälkeen neuvomaan miten lasten kanssa liikutaan. =)
että miksi jaksat märistä? Pitäisikö sulle ihan oikeasti tulla antamaan joku mitali, kun olet NIIIN urhea? Eikö kukaan muu saa enää valittaa mistään, kun sulla on ne huiii -kaksoset?
Oletko ihan varma, että just SÄ olet nyt se, jolla on kaikkein vaikeinta? Toisaalta, jos ei elämässä ole muuta millä päteä, niin voihan sitä sitten päteä tolla -että on niin perkeleen raskasta ja märi märi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä tapanani ole neuvoa muita äitejä. Itse tunnen kolme perhettä joissa kaksoset, eivätkä he ole ruikuttaneet että kaksosten kanssa on rankkaa. Useilla varmasti silti on.
mutten jaksa joka ilta (tai edes joka viikonloppu) mihinkään kissan ristiäisiin tai kylään mennä. Kyläilemme kyllä usein useammankin kerran viikossa lasten mummon, tädin tai monilapsisen ystävä perheen luona.
Meillä on lapsilla jonkun verran allergioita, joiden takia pitää etukäteen tarkastaa oikeiden ruokien saatavuus, niin kotimaassa, kuin ulkomaillakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ylipäänsä valittaa lastenhoidosta vähemmän kuin yhden lapsen tai kahden eri-ikäisen äidit. Sitä tekee vähän enemmän liukuhihnameiningillä eikä stressaa turhista. Mutta sitä jotkut ihmettelee, ku ei pysty joka liikettä tarkkailemaan kun on kolme ihan pientä. Eli vaikka miten vahtii, ni joku ehtii pölläyttää hiekkaa puistossa jonkun päälle tms... Onhan tää välillä hermoja koettelevaa, mutta sitten taas tuntuu, ku joku lapsista ( 4) on pois, että yhden tai kahden kanssa oleminen ( tai pelkkien taaperokaksosten kanssa oleminen) on kuin olisi lomalla. Siis ihan naurettavan helppoa. Eli kaikki on suhteellista. Mun mielestä taas ajatus jostain vammaisesta lapsesta olisi paljon raskaampi kuin tällainen elämä. Mutta kai siihenkin sitten tottuis. Elämä tuppaa opettamaan ja sitä tottuu kulloinkin vallitsevaan tilanteeseen.
ymmärrystä.
Lapsia on 2, okei.
Monella muullakin on 2 lasta, et voi tietää millaista heillä on.
2 lasta pienellä ikäerolla saattaa olla ihan yhtä uuvuttavaa, molemmat saattavat heräillä öisin ja olla muutenkin vaativia. Molemmat saatavat olla vaipoissa ja joutuvat odottamaan vuoroaan vaipanvaihtoon.
Tai vauva joutuu odottamaan itkuisena, kun äiti on pyyhkimässä isomman kakkapyllyä vessassa.
Miksi muuten et syötä vauvoja niin, että nälkä ei yllätä kauppakeskuksessa?
Miksi et voi syöttää vauvoja ajoissa, että heille ei ehdi tulla nälkähuutoa?
Itse olen aina ennakoinut nälän ja jos edellisestä syötöstä on kulunut jo aikaa, käyn syöttämässä vauvan ennen aikaa vieviä ruokaostoksia tms
Typerää vertailla, kun et tiedä millaista muilla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei voi vähätellä toisen tuntemuksia, vaikka itse kokisi asian toisin. Tämä koskee niin väsymystä, uupumista, taakkaa, tuskaa, kipua, iloa, helppoutta ja keveyttä.
Niin yhden, kahden kun kuudenkin lapsen äitien tunteita.
Opetelkaa kuuntelmaan mitä toinen todella tuntee ja olkaa myötätuntoisia.
Kysymyshän ei ollut mistään pätemisestä, vaan siitä että tullaan neuvomaan niitä joksiinkin järjettömiä juttuja, kun ei ole yhtään tietoa asiasta.
Itselläni on kaksosten lisäksi myös 2 vanhempaa lasta, joten tiedän että heidän ollessa vauvoja/pieniä oli myös rankkaa, mutta ei sitä voi verrata tähän milläänlailla ja kaikki ne opitut tavat eivät nyt sitten pädekkään enää kaksosten kanssa, toki apuahan siitä on.
-Lähinnä tarkoitin viestissäni sitä että ei tarvitse neuvoa, jos ei ole kokemusta, sillä kyllä minullakin on kokemusta vauvoista, joten tiedän kuinka niitä hoidetaan.
Mutta tälläisiä ajattelijoita kun sinä olet niin näitä en juuri ymmärrä....
Onko se sitten katkeruutta, kateutta tai mitä..
että miksi jaksat märistä? Pitäisikö sulle ihan oikeasti tulla antamaan joku mitali, kun olet NIIIN urhea? Eikö kukaan muu saa enää valittaa mistään, kun sulla on ne huiii -kaksoset?
Oletko ihan varma, että just SÄ olet nyt se, jolla on kaikkein vaikeinta? Toisaalta, jos ei elämässä ole muuta millä päteä, niin voihan sitä sitten päteä tolla -että on niin perkeleen raskasta ja märi märi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on keskosina syntyneet kaksoset. Sinulla tuskin molemmat lapsesi syntyivät keskosina tai olivat sitä yhtä aikaa. Siinä on iso ero, onko lapsi terve ja elinvoimainen ja vietätkö ensimmäisen vuoden kahden vauvan kanssa sairaalareissuineen ja tutkimuksineen.
Sitä paitsi - sinulla on ollut mahdollisuus valita, millä ikäerolla teet lapsesi. Monikkovanhemmilla tätä mahdollisuutta ei ole, ellei sitten päädy aborttiin.
No, joka tapauksessa, olen ikionnellinen lapsistani, enkä koskaan vaihtaisi heitä kahteen eri ikäiseen.
kun itsekin sanot heti kättelyssä että et itsekään ymmärtänyt ennen kaksosia?
Muistele siis sitä miksi et ymmärtänyt niin varmaan sitten myöskin ymmärrät miksi muutkaan ei nyt ymmärrä sua. Aika helppoa eikös?!:)
päästiin taas keskosiin...
Ja ap:lle. Et voi tietää millaista arkesi olisi, jos sinulla olisi 4 lasta, eikä olisi yhtään kaksosia.
Ikä, lasten lukumäärä ja iät, parisuhde ja muut tekijät vaikuttavat jokaisen tilanteeseen erilailla. Voi olla, että sinulla olisi ihan yhtä rankkaa 4 lapsen kanssa vaikka teillä ei keskosia olisikaan?
Minulla on siis kaksosten lisäksi kaksi lasta, jotka ovat ikäerolla 1,4v, ovat nyt jo 4-5v, joten tiedän kyllä kuinka rankkaa on myös kun ikäeroa on vähän ja niinhän osa vanhemmista kuvittelee että kun on pieni ikäero lapsilla 1-2v, niin että sehän on sama kuin kaksoset... mutta asiahan ei todellakaan näin ole.
Ostosreissulle kun lähden olenkin lapset tankannut hyvin ja yleensä nukkuvat suurimman osan ajasta, mutta sitten kun heräävät, niin he haluavat ruokaa ja HETI.
Ja nyt kun on kaksi vauvaa ja uhmaikäinen, sitä miettii kuinka helppoa oli yhden kanssa tai kuinka helppoa olisi jos olisi vain yksi vauva ja uhmaikäinen...
Mutta enpä ole kahden vauvan kanssa yksin lähtenyt kaupungille kahville niin kuin esikoisen kanssa tuli käytyä. Vauvat kun saattaa herätä yhtäaikaa kiukkuamaan...
Paljon hankalampaa on normi arkikin, mutta kummasti sitä oppii pärjäämään:)
muut vetoavat aina -niin meilläkin on valvottu ja olen väsynyt yms. mutta ei tajuta kuinka paljon rankempaa se on kaksosten perheessä.
Mutta sitä en ymmärrä että jos juttelee kaksosten äidin kanssa joka kertoo olevansa väsynyt ja valvonut, niin siihen ei saisi kertoa olevansa myös itse väsynyt ja valvonut - saako vauva-ajan ei-niin-täydellisistä puolista puhua kaksosten äidin kanssa VAIN jos on itselläkin kaksoset? Jos on vaikka vain se yksi koliikkivauva eikä edes muita lapsia, niin pitääkö teeskennellä että yöt nukutaan hyvin ja kaikki on tosi leppoisaa?
Alue: Aihe vapaa
Aika yksinkertainen saa olla ettei tajua, että on rankkaa. Monilla ystävilläni on kaksoset, minulla ei, mutta eipä tule heille viisasteltua.