Lue keskustelun säännöt.
Huostaanotto / sos.viranomaiset
25.12.2009 |
Meillä oli riita mieheni kanssa raskaana ollessani - kesän lopulla mieheni löi/läpsäisi minua, olin sairaalassa, jossa vammat kuvatttiin - minulta tuli verta suusta - posken sisäpuolelta.
No meillä on mennyt sen jälkeen tosi hyvin, mies on rakastava isä, joka pyrkii tekemään lapsensa eteen kaiken ja minä vauvaani palvova äiti, olemme onnellinen perhe.
Muutama vko sitten meillä oli riita ja mieheni käski puhelimessa kiukuissaan minun muuttaa muualle ja sanoi, että aikoo viedä vauvankin minulta hyvien asianajajien avustuksella mikäli ero tulee.
Oli myöhäinen ilta .. Minulla ei ole sukulaisia pk--seudulla, menin paniikkiin puh.loputtua, kun muistin sen raskausajan karmean yhden episodin ja soitin sos.viranom. ja sovin meneväni vauvan kanssa hotelliin siksi yöksi ja seuraavana päivänä vanhempieni luokse.
Mieheni tuli kotiin ja oli pahoillaan sanomisistaan. Sovimme sanallisen riitamme.
Nyt sen jälkeen minulle on soiteltu sos.viranom.taholta tosi usein. Sinä samana iltana jo monta kertaa ja useita kertoja sen jälkeen.
Ehdottivat mm. kirkon terapiaa (?) ja sanoivat, ettei väkivalta jää monestikaan siihen yhteen kertaan - ymmärrän kyllä itsekin, enkä sietäisi enää ikinä toista sellaista episodia.
Mm.viime vkolla soitettiin monta kertaa, enkä ole päässyt puh, sillä pidän sitä äänettömällä kun vauva nukkuu ja kun olen soittanut myöhemmin takaisin, se menee vastaajaan ja soittoaika on vain 9-10.
Meillä ei siis ole mitään ongelmaa, vauva on turvassa ja rakastettu, teemme kaikkemme hänen henkisen ja fyysisen hyvinvointinsa eteen, meillä on hyvä koti, taloudellinen tilanteemme on hyvä, meillä ei käytetä lainkaan alkoholia, eikä muitakaan päihteitä.
Yritän taas pyhien jälkeen soitella sinne päin, että mitä asiaa on ollut..
Kun luin tuota toista ketjua huostaanotoista, minulle iski kauhea olo..
Voidaanko meidänkin vauva huostaanottaa sen takia, että minä tymä menin soittamaan sinne vain koska pelästyin turhaan, eikä mitään pahaa ole tapahtunut??
En kestäisi sitä, eikä miehenikään - vauva on meille kaikki kaikessa!
Kommentit (51)
se ei tarkoita, että aina olisi niin. Useimmiten asiat kyllä hoituvat ihan niin kuin pitääkin. Minäkään en ole saanut koskaan vastausta kysymykseen, miksi sosiaalityöntekijät tahallaan kiusaisivat ihmisiä. Mikä on heidän intressinsä ja miten voi olla mahdollista, että jokainen järjestään haluaisi vaan pahaa ihmisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asiat, jopa niinkin vaikeat kuin huostaanotot, sujuvat hyvin yhteistyössä vanhempien ja sosiaalityöntekijöiden kanssa. Valitettavasti vaitiolovelvollisuus estää tällaiset kertomukset.
Mutta minulla on minun kokemukset, minä puhun niistä, ja jos näistä kokemuksista ei kukaan koskaan puhu, vaan aina vähättelee omia kurjia kokemuksiaan, ei asioille koskaan tapahdu mitään. Vaati myös rohkeutta puhua asioista juuri niin kuin ne ovat olleet. Ne, joilla on hyviä kokemuksia, voi myös yhtälailla kertoa niistä. Niistä vain ei ole kukaan tullut kertomaan.
sieltä Pirkkalasta ja Helsingistä. Tosin kyse ei ole ollut mistään huostaanotosta yms, vaan lapsen tapaamiseen (valvotusti) liittyen, ja tapaajan taustojen (salattujen) selvittämiseen. Mutta minulla on myös (näiden lisäksi) erittäin huono kokemus Tampereelta, ja siitä nimenoman haluan herättää keskutelua, koska sitä mielestäni tarvittaisiin yhteiskunnassamme paljon enemmän. Muuten ei asioille koskaan tapahdu mitään, ja lapsen parastahan minä ajattelen sillä, etten siedä huoltajana sitä että lasta mm revitään ja haukutaan, puhumattakaan niistä muista asioista, joita en jaksa kaikkia listata.
eivät juttujesi takia ottaa yhteyttä viranomaisiin. Sinulla on yksittäinen kokemus, jonka perusteella et voi yleistää. Minäkin olen saanut joskus lääkärissä erittäin ala-arvoista kohtelua, mutta en kuitenkaan sanoisi kenellekkään näin: Älä vaan mene lääkäriin. Kaikki lääkärit ovat ilkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voivat tarrata mm. siihen, että mainitsin että minulla on _myös_ hyviä kokemuksia, jopa useammasta paikasta, ja huonoja vain yhdestä? Mutta haluan myös herättää ajatuksia siitä, että kaikkea ei tarvitse purematta niellä, sosiaaliviranomainen ei ole absoluuttinen totuus. Ja sos.työntekijät tekevät myös halla mm. syyllistämällä uhrin (esim juuri Tampereella), jolla _voi_ olla hyvinkin huonot seuraukset.
En nyt jaksanut koko viestiä lukea, vaan vastaan aloittajalle.
Kirjoituksesi on kuin minun tarinani, tosin minä valitettavasti annoin tilanteen mennä liian pitkälle useamman kerran...
Meillä on ollut tilanne, että mies on käynyt kimppuuni selvin päin. Sitä tapahtui noin 3 kertaa ja uhkaavia tilanteita on ollut myös. Pakkasin kamani ja lasten kamat lopulta ja soitin turvakotiin. Tein siis asiasta julkisen. (Olin turvakodissa pari yötä, sain keskusteluapua ja miettimisaikaa.)
Kun pahoinpitely tulee julki, asiasta menee AUTOMAATTISESTI ilmoitus lastensuojeluun, vaikka lapset eivät olisikaan olleet väkivallan kohteena. Meille tuli kutsu keskustelemaan aiheesta lastensuojeluviranomaisten toimesta ja johon vastasimme ja menimme paikan päälle keskustelemaan.
Meille ehdotettiin myös seurakunnan perhetyöntekijää, aivan normaali käytäntö sekin, vaikka en edes kuulu kirkkoon. Meillä lähin perheneuvola (muu kuin kirkon) on naapurikunnassa.
Soita ihmeessä takaisin, minäkin mietin kaikkea synkkyyksiä, kävi mielessä kaikki vaihtoehdot, mutta käyntimme jälkeen meille tuli lappu jossa luki, ettei lapsemme tilanne on ok, ei tarvetta toimenpiteisiin. Sosiaalityöntekijä vaan lupasi soittaa minulle kuukauden sisällä, että olen varmasti soittanut perheneuvolaan :D
Mieheni käy kerran kuussa ryhmäterapiassa, ja mielestäni se on auttanut. Tsemppiä teille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on olemassa naisten turvatalo! pääset sinne jorvin kriisikeskuksen kautta! minä lähtisin vetämään kyl sen äijän luota heti pois! oot itserakas kun et ajattele vauvaasi vaan omaa alapäätäsi!
ajattele jos se rupee lasta hakkaa??? ja ei sulta oteta lasta kunhan älyäisit oikeesti ite lähteä!
jos huolta ei ole, kerro se sossuille. Heidänkään ei enää tarvitse miettiä, tarvitsetteko jotain ennaltaehkäisevää toimintaa, terapiaa, huolenpitoa ylipäätään.
Jos huolta on, älä tee kynnystä siihen suuntaan. He ovat ammattiauttajia ja myös ihmisiä, jopa Tampereella tai missä tahansa. Lastensuojelu on monesti myös äitien suojelua, ja jos nyt isä sattuu olemaan täyspäinen, koko perheen hoitoa kriisitilanteessa. Joskus isä joka lyö kerran, voi tehdä sen vain ainoan kerran. On sekin tiedossa, ihmiset ovat yksilöitä ja perheet erilaisia. Joillakin taipumus väkivaltaan voi toistua, joku uskoo kerrasta, säikähtää oman nyrkkinsä voimansa. Toivon sydämestäni, ap, että sinä kuulut niihin, joille käy hyvin. Yksin et ole missään tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksesta/vastauksista,
Meillä tosiaan oli ainoa väkivalta-tapaus silloin kun olin raskaana.
Kun vauva oli vielä syntymätön, ei lastensuojeluun mennyt ilmoitusta, niin minulle sanottiin sairaalassa.
Meillä on kaikki ollut tosiaan hyvin syntymän jälkeen ja mies on aivan unelma-isä.
Nyt kun meillä muutamia vkoja sitten oli se riita, ylireagoin itse (ja soitin sos.työntek.päivystykseen), johtuen juuri siitä raskausajan kauhu-kokemuksesta.
Kun hän tuli kotiin, hän oli syvästi pahoillaan sanallisesta riidastamme (ei tiennyt, että olin minnekään soittanut), mitään uhkaa/ väkivallan pelkoa ei ollut.
Mieheni ei IKINÄ tekisi mitään vauvallemme, eikä minullekaan!
Hän aidosti katuu sitä mitä silloin raskausaikana tapahtui.
Hän on itse sanonut miten suuri asia lapsemme on, ilman häntä meillä ei olisi mitään, vaikka kaikki muutkin asiat elämässä ovat hyvin.
Olemme ehkä liikaakin hyysäämässä vauvaamme, vauva ei ole hetkeäkään yksin vaan aina sylissä / viekussa.
Olen myös nähnyt ura-ohjus miehestäni puolia, joita en olisi ikinä uskonut näkeväni; hän konttaa lattialla, kurisee & jokeltelee, ja laulaa vauva-lauluja pikkuisellemme :)
Vauvan syntymä todellakin muuttaa miestä & suhdetta ja meillä parempaan suuntaan.
asioiden PITÄISI olla. Juuri noin niiden PITÄISI olla, mutta kun totuus on ihan toista...