Pidän itseäni yksinkertaisena ja pelkään että muutkin pitävät

lahjakas? Vai oletko ollut aina akateemisesti eli kouluaineissa heikoilla?



Minulla on yksi ystävä, joka on vähän yksinkertainen ja ei ole pärjännyt esim koulussa ja sen seurauksena tekeekin nykyisin suorittavaa työtä. Lapsensa ovat samanlaisia.



Ajattelen hänestä, että miten hän jaksaakin. Itse en jaksaisi olla tuollaisilla aivoilla varustettu ja toivottavasti minun ei koskaan täydykään (esim aivovaurio). Hän pärjää arjessa ihan ok, mutta tahtoo jumittua aina samoihin rutiineihin. Käytös myös ok.

ja myöhemmin sitten valmistuin AMK:sta. Pidän itseäni sosiaalisesti yksinkertaisena, viihdyn hyvin omissa oloissani, ja sosiaalisten tilanteiden jälkeen pitkän aikaa pohdin että sanoinko jotain tyhmää tai olisiko pitänytkin sanoa jotain ym.



ap

Hei ap!



Nyt ryhdistäydy, jos joku pitää sinua yksinkertaisna, niin so what?? Itselläni on ollut kamala nuoruus, hirveät kasvukivut ja olin kamala teini, join viinaa kuin sieni jne. Koska asun pienessä kaupungissa, niin tiedän, että moni muistaa minut noilta ajoilta. Olen huomannut, että toiset vanhemmat eivät oikein osaa suhtautua minuun. Kun sitten alan puhumaan heidän kanssaan, niin olen iloinen siitä, että he ovat huomanneet, etten ole se sama teini vaan vastuullinen aikuinen. Olen ystävystynyt todella monen vanhemman kanssa ja mikä parasta hyvin käyttäytyvät lapseni ovat ns. "käyntikorttini". Ei se räkäteini olisi moiseen pystynyt.



Mutta siis, sinun pitää löytää itsestäsi ne parhaat puolet ja ymmärtää arvosi (tiedän, että on vaikeaa...). Tsemppiä sinulle ap!!!

Onko kokemusta asiasta? ap

oikeasti yksinkertainen ei mieti onko yksinkertainen ja mitä muut mahtaa ajatella.



Lähinähän kuulostat siltä, että on huono itsetunto ja nyt ulkoista sen lapsiinkin! Että hekään eivät voi pärjätä koska äiti on/itse ovat huonoja.



Jo lasten takia kannattaisi varmaan pyrkiä toisenlaiseen ajattelutapaan. Jos tuo ainoa ongelma, eli ei ns haittaa arkea ja toimintakykyä, niin tuskin sulle mitään terapioita kustantaa valtio, mutta omalla rahotuksella kannattaa tietty miettiä.



Äläkä nyt vaan rupea miettimään, että miten rupeaisit ympäristöäsi miellyttämään, vaan lähinnä sisäistä kasvua tässä lienet vailla. Omien ajattelumallien muutosta jne.



Itseopiskeluopuksia, omaa pohdintaa jne. ja miksei myös terapiaa. En mä nyt lääkitystä kellekään ekana tyrkkäis tollaseen ongelmaan (itse sellaista kerran syöneenä).



Keskitypä nyt itsees, itses tuntemiseen, omaan hyvinvointiin, itses kehittämiseen. Miksi sä muka oisit muita huonompi? AMK-tutkinto ja kaikki? Ethän sä nyt mikään vähä-älynen silloin ole, vaan oma ajatusmaailma vähän vinksallaan. Nyt kannattas opiskella ittensä arvostamista ekana.