Lue keskustelun säännöt.
Meidän avioliitto ei kestä lomia!
23.12.2009 |
Eka päivä takana eikä kumpikaan enää puhu toisilleen :( Viikonloputkin on nykyisin jo liikaa, viimeistään lauantai-iltana alkaa pinna kiristyä. Toisaalta arkena menee ihan hyvin kun nähdään vaan muutama tunti töiden jälkeen. Mutta on tää aika plääh!
Kommentit (20)
jos viettää yhteistä aikaa perheen kanssa. Hänelle on pakopaikkana se työhuone johon ei ole lapsilla tai minulla asiaa. Sielä hän askaroi töiden parissa tai istuu nahkasohvallaan sikaria ja konjakkia maistellen. Tulee ulos huoneestaan kun on valmis mutta ei tosiaan päivää kykene perhensä kanssa viettämään.
Hän on sellainen perinteinen konservatiivi isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen nysväsimme neljän seinän sisällä sillä arki oli vauhdikasta muutenkin- kukaan ei kuitenkaan aidosti viihtynyt. Ympäristön paine "laatuaikaan kotona" oli liikaa, siksi siihen kököttämiseen rupesimme alunperin...loppu sille tuli kun yksi viikonloppu mies sai raivarit, sitten poika ja lopuksi minä. Itkettiin jne. Sen jälkeen ollaan tehty mitä huvittaa, isä ja poika yleensä ovat joko kylässä ystäväperheen luona tai sitten kävelevät ulkona jossain. Tämä toimii meillä!
tapellaan lomalla enemmän, välillä vähemmän.
kurjaahan se on, jos yhteiselo menee vain tappeluksi.
miksi on pakko jäädä neljän seinän sisälle tuon viihtymättömyyttä aiheuttavan henkilön kanssa. Etkö voisi lähteä itse omalle tahollesi joulun viettoon taikka pienelle lomalle. Jos ukon naama alkaa tympimään, lähtisin viimeistään välipäivinä omille teilleni.
Oletus on kyllä se, että pitäisi pystyä tulemaan toimeen, eli minä en ainakaan ole luovuttanut. Ei jouluvalmisteluja voi hoitaa olemalla yksin matkoilla tms :D. Toisaalta toiveena molemmilla on kuitenkin mukava yhdessäolo koko perheen kesken. Se ei vain aina luonnistu ihan helposti.
Suhteen alkuaikoina ei niissäkään ollut mitään haastetta, eihän me mitään muuta niin ihanaa tiedettykään kuin roikkua toisissamme ympäri vuorokauden. Nyt avioliittoa on takana viisi vuotta, ja lapsia kaksi, ja arki on tietyllä lailla asettunut omiin tuttuihin uomiinsa. Ne uomat vaan ovat aika erilaiset miehellä, joka käy töissä ja opiskelee, ja mulla, joka olen 24/7 kotona lasten kanssa. Mies asennoituu etenkin lomiin, myös pitkiin viikonloppuihin, niin, että ne ovat LOMAA, kun mä taas odotan saavani arjen pyöritykseen helpotusta, että mies osallistuisi siihen, tavallaan siis lomaa itsekin. Sitten kun erehdyn ekana vapaapäivänä kysymään, josko mies voisi tiskata, syöttää vauvan tai vaihtaa vaipan, tai lähteä esikoisen kanssa ulkoilemaan, tai käydä kaupassa, niin johan alkaa sota - hän kun luuli olevansa lomalla eikä millään natsien työleirillä, kuulemma. Mä taas hermostun tästä, ja tiuskaisen takaisin, etten tiennytkään olevani juutalainen, mutta ilmeisesti olenkin, kun kerran Auschwitzissä asun. Ja siinähän ne lomafiilikset menikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos viettää yhteistä aikaa perheen kanssa. Hänelle on pakopaikkana se työhuone johon ei ole lapsilla tai minulla asiaa. Sielä hän askaroi töiden parissa tai istuu nahkasohvallaan sikaria ja konjakkia maistellen. Tulee ulos huoneestaan kun on valmis mutta ei tosiaan päivää kykene perhensä kanssa viettämään.
Hän on sellainen perinteinen konservatiivi isä.
Me ollaan oltu ihan nuoresta asti yhdessä, lähes parikymmentä vuotta ja odotetaan aina sitä yhteistä aikaa. Parasta on kahdenkeskinen aika jota on liian harvoin, mutta kyllä muutenkin yhteinen kiireetön aika on luksusta. Arkikin menettelee, silloin esim. työpäivän jälkeen, kun on saatu lapset ruokittua ja syötyä mennään sylittelemään toisiamme, kun lapset katsoo lastenohjelmia. Teillä on varmaan väärä ihminen vierellä, jos tuolta tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin usein pinna kiristyy lomalla. Varmaan johtuu jonkinlaisesta ylirasituksesta lapsiperheessä. Pitää vain muistaa, että tämäkin aika menee jossain vaiheessa ohi! Kaikki ihmiset ovat väsyneinä huonotuulisia.
Me olemme olleet yhdessä jo melkein 20 vuotta. Välillä menee lomalla ja viikonloppuisin hyvin, parhaiten silloin kun on rentoa ja kiireetöntä, mutta stressaantuneena pinna kiristyy.
Me ollaan oltu vasta 3 vuotta ja tunnelmat on ihan samat. Jotenkin tuntuu, että olisi enemmän toivoa jos kiireinen arki olisi se joka saisi pinnan kiristymään eikä nämä ah niin leppoisat lomapäivät.
Puistattaa ajatellakin jotain eläkepäiviä. Voisikohan tähän ajan kanssa tottua, ja sitten istuskellaankin oikein sopuisasti yhdessä siellä vanhainkodissa ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulevat joka vuosi ilmoittautumaan vapaaehtoisiksi töissä jouluna oleviksi.
ja erityisesti loma-aikoina. Ihanko totta? No onpa hienoa, ja mahtavaa tietää, että niinkin voi olla! Minä kun luulin, että tämä kaava toistuu JOKA IKISESSÄ PERHEESSÄ! Not.
Tosiasia nyt vain sattuu olemaan, että meitä ap:n kuvailemia pariskuntia on paljon ja totta vitussa se on juuri sitä itseään, että niin on. En kerskaile, enkä halua myöskään kuulla, että hei! ei meillä vaan tapella! No olkaahan onnellisia, kai se nyt on itsestäänselvää! Mutta näinhän se on, että on yleistä, että juuri lomalla pinna kiristyy, kun yhtäkkiä ollaankin arjen aherruksen jälkeen naamat vastakkain koko ajan. Mikään ei toimi, kaikesta on sanomista ja kumpaakin kyrsii.
Minkäs tälle voi? Koittaa parhaansa itse ja epäonnistua jälleen kerran tai erota. Meillä tilanne kuitenkin yleensä paranee loman edetessä, eli suurin kriisi on yleensä se, kun mies yhtäkkiä jääkin lomalle (itse parhaillaan kotona lasten kanssa). On h-vetin vaikeaa välttää yhteentörmäyksiä, kun asiat menevätkin eri tahtiin kuin 95% päivistä.
Eli tsemppiä teille muille samassa tilanteessa oleville!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että lomaan asetetaan hirveästi odotuksia "tämä on vuoden ainut loma ja nyt nautitaan" -tyyliin. Pari ekaa päivää menee monesti ihan vaan väsymykseen, eikä pidäkään ajatella, että nyt pitäis olla jotain mahtavaa laatuaikaa. Kyllä meillä ainakin sen jälkeen lomailu sujuu jo ihan leppoisasti..
Kivaa joulua teille, toivottavasti se menee leppoisasti!
olisikin pitänyt kummankin eri kohteisiin lomailemaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...ollaan sovussa niin niin kauan kun pysytään poissa toisen tieltä...
...ollaan sovussa niin niin kauan kun pysytään poissa toisen tieltä...
Ennen aamenta pitäisi käydä pitkällä lomamatkalla tai tehdä joku iso projekti yhdessä niin selviää vasta onko tulevaisuutta.
Siitä vaan naikkoset lappiin pariksi viikoksi vaeltamaan uuden mielitietyn kanssa niin johan selkiää jaksaisiko tuota tuijottaa lopun elämänsä.
Kyllä sitä silloin nuorena ja "rakastuneena" jaksoi katsella. Mutta nyt kun vitutus on kasvanut aika monessa potenssissa niin saisi hävitä koko äijä :(
t. 17 vuotta naimisissa
meille lomat on parasta aikaa. Enemmän stressiä ja pinnan kireyttä on havaittavissa arkipäivän kiireissä kuin lomalla.
mutta viikonloput ja erityisesti lomat ovat ihania, kun saadaan olla rauhassa yhdessä. Yhteistä eloa takana nyt 12 v.
meille lomat on parasta aikaa. Enemmän stressiä ja pinnan kireyttä on havaittavissa arkipäivän kiireissä kuin lomalla.
miksi on pakko jäädä neljän seinän sisälle tuon viihtymättömyyttä aiheuttavan henkilön kanssa. Etkö voisi lähteä itse omalle tahollesi joulun viettoon taikka pienelle lomalle. Jos ukon naama alkaa tympimään, lähtisin viimeistään välipäivinä omille teilleni.