Montako puhelua saat ystäviltäsi viikossa?

Ehkä 1-2 puhelua ennen, itse en soitellut juurikaan. Nykyisin en saa puheluita senkään vertaa.



Aika paljon tekstarit, facebook, sähköposti, mese ja näkeminen on korvannut soittelua. Tähän asti siis.

Muut mediat korvaa puheluita ja toisaalta kaikki eletään ruuhkavuosia omalla tavallamme. :/ Tuntuu, että olen itsekin jotenkin vieraantunut puhelimesta. En osaa jutella niitä näitä puhelimessa, hoidan vain asioita.

muilta ehkä yhden kuukaudessa. Eikä aina sitäkään.

1 puhelu kuukaudessa. Välillä ystävä soittaa, välillä minä.

mullekin ehkä kerran kuussa joku soittaa. yleensä se sama, jolle mäkin aina silloin tällöin soitan. ihana ihminen. :)

5 kertaa viikossa, vuorotellen soitellaan. Toisen ystävän kanssa keskimäärin 3 kertaa viikossa, vuorotellen myös. Kolmas ystävä jonka kanssa ehkä pari kertaa viikossa yhteydessä. Tekstareita vaihdellaan myös tiheään. Miehen kanssa soitellaan päivittäin, yleensä jotain kuulumisia mitä ehtii päivän aikana tapahtua vaikka saman katon alla asutaankin :) Muutamia muita frendejä joiden kanssa soitellaan pari kertaa vuodessa, ja sitten muutama sukulainen joiden kanssa soitellaan.

pari kaveria päivittäin soittelee. Miten te noin vähän puhutte ystävienne kanssa??

ihmeessä puhutte noin vähän?

Itse joka päivä varmaan sen 5-10 puhelua saan ja soitan itsekin useamman.

Ja iltaisin silti puhutaan facebookissa/mesessä kavereiden kanssa.

Ja meillä on 3 lasta ja ilman ystäviä ja heidän ystävyyttä ei tulisi mitään :) Kiitos siis rakkaat ystävät.

Mulla onkin ehkä yksi ystäväksi luokiteltava...

ei tule paljoa soiteltua ystävien kanssa, näen ehkä kerran kuussa. Ennen olin paljon tekemisissä, nyt jäänyt.

Hyvä jos kerran kuussa kukaan soittaa. Mun kavereilla ei kenelläkään ole lapsia ja elämä on erilaista. Käyvät töissä ja viikonloput dokaavat ja viihtyvät ravintoloissa. Itseä ei enää niin ravintoloissa käynti nappaa. Ehkä rupeavat pitämään enemmän yhteyttä kun rupeavat lisääntymään mutta mitä ystävyyttä se semmonen on? En väitä että itsekään aloitteita yhteydenpitoon sen enempää tekisin, tuntuu ettei ole enää mitään yhteistä puhuttavaa ja ystävät/kaverit varmaan pitävät mua vaan tylsänä koti-äitinä nykyään. Facebookissa vaihdetaan kuulumisia, muuten nähdään ehkä kerran 2 kuukaudessa jos lähden ravintolaan. Ikää mulla 26v.

Hyvin harvoin kenenkään kanssa soittelen, joskus tekstailen. Ei mulla kyllä paljon taida olla ystäviäkään, kavereita ja työkavereita riittää

Mulle soittaa vain mies ja oma äiti.

Tää sopii just tyypilliseen av-mamman stereotypiaan... Kotona ollaan ainakin 3 vuotta lapsen syntymän jälkeen eikä minkäänlaista sosiaalista elämää. SÄÄLITTÄVÄÄ! Itsen käyn töissä, mulla kaksi pientä lasta ja olen yli 3-kymmpinen ja silti soittelen ystävieni kanssa lähes päivittäin. Mutta en taida ollakaan ihan perus av-mamma... onneks :)

Eli tulee vaihdettua kuulumiset siskojen ja ystävien kanssa facebokin kautta. Sen myötä yhteydenpito on lisääntynyt huimasti esim. siskojeni kanssa.

Miten teillä ei ole YSTÄVIÄ???

Miten vähäinen soittelu ja ystävättömyys liittyvät toisiinsa?

Saan puheluja 0-2 viikossa ystäviltäni. Aiheena on esim. "Myöhästyin bussista, voitko ottaa kyytiin?" Jos ystävä ei olisi myöhästynyt (mitä hän tekee usein) näkisimme hetken päästä töissä. Mitäpä sitä turhaan soittelemaan kun voimme jutella naamatusten. Iltaisin usein chattaillaan ystävien kanssa ja sovitaan niin tapaaminen.

Eivät soittele koskaan. Jos käyn kylässä, niin sovimme tekstarilla asian. Joo, olen hiukan erakko :-( Miesystäväni soittaa noin kerran päivässä, muita puheluja ei tule.

Eivät soittele koskaan. Jos käyn kylässä, niin sovimme tekstarilla asian. Joo, olen hiukan erakko :-( Miesystäväni soittaa noin kerran päivässä, muita puheluja ei tule.

Mitä, jos sun ukkos joku kaunis päivä ottaa ja lähtee jonkun vähän kauniimman ja sosiaalisemman tapauksen matkaan? Aikas yksin taidat jäädä...

Mitä, jos sun ukkos joku kaunis päivä ottaa ja lähtee jonkun vähän kauniimman ja sosiaalisemman tapauksen matkaan? Aikas yksin taidat jäädä...

Elääkö joku oikeasti elämäänsä sen mukaan, ettei mies varmasti saa syytä lähteä jonkun toisen naisen mukaan? SE vasta onkin säälittävää!

mutta on mulla ystäviä. Todella läheisiä sydänystäviä on kuutisen kappaletta ja kavereita ja tuttuja varmaan aika normaali määrä. Mä en vaan jaksa roikkua puhelimessa, eikä jaksa kaveritkaan. Aikataulut on hyvin erilaisia ja elämässä kaikenlaista menoa ja hässäkkää. Siksi on paljon helpompi pitää yhteyttä FB:ssa ja sähköpostilla. Sekä tietysti kyläillessä puolin ja toisin.

Tää sopii just tyypilliseen av-mamman stereotypiaan... Kotona ollaan ainakin 3 vuotta lapsen syntymän jälkeen eikä minkäänlaista sosiaalista elämää. SÄÄLITTÄVÄÄ! Itsen käyn töissä, mulla kaksi pientä lasta ja olen yli 3-kymmpinen ja silti soittelen ystävieni kanssa lähes päivittäin. Mutta en taida ollakaan ihan perus av-mamma... onneks :)