Lue keskustelun säännöt.
Montako puhelua saat ystäviltäsi viikossa?
22.12.2009 |
Minä ehkä 1-2 jos sitäkään. En tosin itsekään soittele useammin.
Kommentit (26)
Enkä tosiaan ole epäsosiaalinen. Viihdyn hyvin ihmisten seurassa ja olen hyvinkin puhelias, kun niikseen tulee. En vain kaipaa ihmiskontakteja niin paljon. Kun löytäisin yhden hyvän hengenheimolaisen, niin olisi kiva.
19
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää sopii just tyypilliseen av-mamman stereotypiaan... Kotona ollaan ainakin 3 vuotta lapsen syntymän jälkeen eikä minkäänlaista sosiaalista elämää. SÄÄLITTÄVÄÄ! Itsen käyn töissä, mulla kaksi pientä lasta ja olen yli 3-kymmpinen ja silti soittelen ystävieni kanssa lähes päivittäin. Mutta en taida ollakaan ihan perus av-mamma... onneks :)
Mulla on kaksi lasta ja kavereiden kanssa soitellaan ehkä se kerta viikkoon. Ja tiedätkö mitä? Soittelin sen kerran viikkoon jo ennen kavereita, ennen kuin edes tapasin mieheni.
Juu, ei mulla kyllä ole mitään vilkasta sosiaalista elämää, mutta ei ole koskaan ollutkaan. Olen siis jatkanut lasteni syntymän jälkeen samalla linjalla, jolla olen aina ollutkin!
Mitä, jos sun ukkos joku kaunis päivä ottaa ja lähtee jonkun vähän kauniimman ja sosiaalisemman tapauksen matkaan? Aikas yksin taidat jäädä...
että sosiaalisemman tapauksen mies valitsikin minut :D
Nythän sitten piinaa uutta ukkoaan kaveripiirinsä kekkereillä ja tyttöjen maratonpuheluilla, onkin varmaan miehen mielestä TOSI kiinnostavaa :D :D :D
kun päivisin joudun sitä tekemään ihan tarpeeksi. Joten yhteydenpito tapahtuu paljolti tekstareilla, meilillä ja onneksi on naamakirja!
kavereita ja hyvänpäivän tuttuja sitäkin enemmän.
Mutta jos ei isää, äitiä ja isosiskoa lasketa (soitellaan heidän kanssa melkein päivittäin), niin yhden ystävän kanssa soittelemme noin kahden viikon välein ja toisen kanssa noin kuukauden välein.
Ja jos kysytään miksi, niin onpahan edes jotain kerrottavaa ja juteltavaa. Jos soittelisimme päivittäin niin ei meillä riittäisi asioita puhuttavaksi asti. =D
Asumme kaikki eri paikkakunnilla ja itse en ole enää mikään sosiaalinen tapaus.
Olen saanut puukosta niin monta kertaa selkääni että en halua enää nähdä vaivaa tutustumalla uusiin ihmisiin. Parempi näiden vanhojen kanssa on olla.
ettei ole ystäviä. Ihan terapiassakin olen vuosia käynyt setvimässä, että miksen pysty päästämään ihmisiä lähelleni. Ja tosiaan, ukkoahan minulla ei olekaan, joka voisi lähteä kauniimman perään. Aina yksinolo/yksinäisyys ei ole niin yksiselitteistä kuin päällepäin näyttää. Yksinäiseksi en oloani silti tunne, vaikka en puheluita saakaan montaa päivässä.
20