Onko muita, joiden ammatti ymmärretään useimmiten väärin?

Mielenkiinnosta kysyn, sillä itse työskentelen nuorten työpajoilla ja lähes poikkeuksetta nuoret sanovat ettei ammatinvalintapsykologista ollut mitään hyötyä.

Mun näkökulmasta ammatinvalintapsykologilla käyminen on vaan nuorten pakkokierrätystä jotta on oikeutettu esim työkokeiluun (ainakin alle 17v) vaikka nuoren on todettu jo aikaisemmassa paikassa hyötyvän työkokeilusta.

Itse asiassa aika vähän osaan auttaa keskivertoa alle 17v pajalla olevaa nuorta: useimmiten heillä ei ole vielä juurikaan kokemusta tai näkemystä työelämästä, eikä persoonakaan ole vielä ihan valmiiksi kehittynyt. Työpaja ja kokeilut auttavat usein enemmän. Toki esim. jos koulu on mennyt huonosti, kykytestaus auttaa selvittämään onko ongelma lahjakkuudessa vai jossain muussa. Lakipykäliä ei voi kiertää, joten kokeilusopimukset on kirjoitettava meillä kun laki niin sanoo.

Nykyisin työskentelen aikuisten parissa, ja heille kuunteleminen ja keskustelu on usein hyödyksi. Keskustelemalla tai sen lisäksi myös testaamalla osoitan heille heidän hyviä puoliaan ja mahdollisia rajoitteita (kaikki eivät tule niitä ajatelleeksi ennen kuin joku hoksaa kysyä). Joskus täytyy selvittää jotain ihan yksinkertaistakin: esim. että hoitoalalla täytyy viihtyä ihmisten kanssa tai selkävaiva rajoittaa monia tehtäviä tms. Ohjaan myös tarvittaessa lääkäriin tai mielenterveyspalveluihin, opintoneuvojille jne. Ja tietenkin opastan tiedonhakuun: vaikka kaikki periaatteessa löytyy netistä, monet mieluummin tulee kysymään kuin hakee itse. Ammattinetti on muuten hyvä!

Projektipäällikölle vielä jos sattuu lukemaan: teollisuudessa työn kuva on varmaan samantyyppien alasta riippumatta, mutta esim. ESR-projektit ovat jo vähän erilaisia.

Kanssaihmiset luulee, että päiväni (tai yöni) ovat läpeensä jännittäviä ja tulvillaan huippusalaista toimintaa huipentuen vaarallisiin ja näyttäviin kiiniottoihin. Todellisuudessa kannan haisevia juoppoja pakkasesta suojaan, kuuntelen perheriitoja, lohdutan itkeviä, toimitan kännisiä murkkuja koteihinsa ja sokerina pohjalla kuulen itse haukkuja tekemästäni työstä. Hieno homma!

Kanssaihmiset luulee, että päiväni (tai yöni) ovat läpeensä jännittäviä ja tulvillaan huippusalaista toimintaa huipentuen vaarallisiin ja näyttäviin kiiniottoihin. Todellisuudessa kannan haisevia juoppoja pakkasesta suojaan, kuuntelen perheriitoja, lohdutan itkeviä, toimitan kännisiä murkkuja koteihinsa ja sokerina pohjalla kuulen itse haukkuja tekemästäni työstä. Hieno homma!

Siis en ole auktoriteettejä sokeasti totteleja, yhteiskuntaa kritiikittömästi tarkasteleva henkilö, mutta silti en ole koskaan inhonnut poliiseja. On heissäkin varmaan paljon kusipäitä,

mutta mä oon ainakin saanut poliiseilta apua, kun olen tarvinnut.

kuin poliisi!

Yleensä luullaan, että "vain" leikin työssäni päivät pitkät. Harvemmin ajatellaan, että suunnittelen (tiimini kanssa) yhden työviikon kerrallaan, lähes tunti tunnilta. Huomioin erikseen erilaiset lapset; monikultturiset (hyvinkin erilaiset kielitaidot omaavat lapset), tunne-elämälleen tukea tarvitsevat, ylivilkkaat jne. Lisäksi kirjoitan terveisiä lastenneuvolaan, lastensuojeluun, lastenpsykologille jne. teen lapsillemme 5-vuotistehtävistöt, käyn varhaiskasvatussuunnitelma -keskustelut vanhemapien kanssa. Lisäksi yritän ylläpitää ammattitaitoani erilaisissa lyhyissä koulutuksissa, esim: hätäensiaputaidot, liikuntaleikkikoulun ohjaaja jne. Kaikki edellämainittu (ja paljon muuta) siis työaikana lasten kanssa toimimisen ohella.

Lapsettomat kaverini ihmettelevät miten keksin tekemistä päivät pitkät, "kun olet vain kotona".

Tuon kaiken lisäksi on ihana kuunnella kun salin puolelta tullaan sanomaan, että pöytä numero 34 valittaa että ovat odottaneet jo tunnin ruokaansa. Sitten etsit sen pöydän bongilapun, huomaat että tilaus tehty vartti sitten ja sulla on ennen sitä 14ruokaa jotka saatava ulos. Ja kaikesta huolimatta ruoka on aina paskaa ja palvelu hidasta ja surkeaa. Tämä tietysti tapahtuu kiiresimpinä aikoina. Miksei suomalainen ihminen osaa ravintolaan tullessaan hahmottaa että kuinka täynnä se lafka on, ja tajua että siellä ravintolassa voi vähän kestää se ruoan saanti. Jos on kiire, mene heselle. Voimia kaikille aspa ihmisille. Ei meillä aina ole niin helppoa.

että asiakkaan pitäisi analysoida että palvelu on HUONOA vaan kun ihmiset ei tajua että jos ne tulee täyteen ravintolaan lauaantai iltapäivänä/illala että se niiden ruoka ei tule sillä sekunilla pöytään kun se tilataan. Tai että sitä edes sillä sekunilla aletaan valmistamaan kun se bongi keittiöön tulee. Ja varsinkin täällä lapissa, missä asun ja olen työskennellyt suositun hiihtokeskuksen erään ravintolan keittiössä pari vuotta, niin se on juuri tuota että, vartti odotettu ruokaa ja siiten huudetaan ja meuhkataan kuinka hidasta ja paskaa palvelu on. Niin tosiaan mulla on MUITAKIN TILAUKSIA!!!.

kun kysytään että kauanko arviolta menee.. joskus aikuisten oikeesti ollaan omasta mielestä jouduttu kohttuutomankin kauan odottaa ruokaa, vaikka salissa istuisi muuta muu meidän lisäksi..

"Ai, rääkkäättekö te eläimiä?"

Alasta tiedetään ilmeisen vähän ja ihmiset ovatkin vilpittömän kiinnostuneita siitä mitä teen työkseni. Tuo ensimmäinen lause on kuitenkin yleensä ihmisten ensimmäinen kysymys.



Alalle eivät hakeudu ihmiset, jotka eivät pidä eläimistä. Tämä tietysti johtaa siihen, että koe-eläinhoitajat haluavat että eläimillä on mahdollisimman hyvät oltavat. Pääosa työstä on normaalia hoitotyötä eli siivoamista (lattiat, katot, seinät ja kaikki eläinhuoneissa olevat tilpehöörit.) Sen lisäksi:

-vaihdetaan eläimille puhtaat aluset (2-3 krt/vko)

-ruokitaan

-vaihdetaan vesiä

-tarkastetaan kunto vähintään kerran päivässä

-siitostetaan

-kirjataan syntyneet

-vieroitetaan

-otetaan vastaan eläimiä ulkomailta

-lähetetään eläimiä ulkomaille

-lopetetaan vanhoja tai "tarpeettomia" eläimiä

-laskutetaan

-pidetään kirjanpitoa vaatteista, ruuista ja kaikesta mahdollisesta eläin- ja häkkimääristä huonelämpötiloihin - ja kosteuksiin (jotka kirjataan kerran päivässä)

-hoidetaan välinehuoltoa (pestään, steriloidaan, varastoidaan tai toimitetaan tarvitseville)

ja joskus myös avustetaan tutkijoita kokeissa, jos aikaa jää oman työn ohella.



Eläinrakkaana ihmisenä on hyvin motivoitunut siihen, ettei anna eläinten kärsiä. Jos toimenpiteitä tehdään, niin eläintenhoitaja on se joka valvoo, ettei eläimellä ole kipuja ja antaa lisälääkitystä tarpeen vaatiessa. Suomessa koe-eläimillä on paremmat olot kuin laki vaatisi. Häkkikoot ovat isommat ja virikkeitä käytetään.



Olen ollut myös tuotantoeläinten kanssa töissä (6 vuotta), ennen kuin muutin rakkauden perässä pääkaupunkiseudulle. Jos eläinten oloja pitäisi Suomessa parantaa, niin aloittaisin sikaloista ja kanaloista. Toinen mitä vanhempien pitäisi valvoa on se, miten niitä pikkujyrsijöitä ja kaneja hoidetaan kotona.

Useimmille tämä ei tuo mitään mielikuvia.



Työni on hyvin samantyyppistä kuin toimittajien (joka onkin perusammattini): tiedonhankintaa haastattelemalla ja lukemalla sekä kirjoittamista. Siinä, missä lehden toimittajan palkka tulee lehden tilaajilta ja ilmoittajilta, minun palkkani maksaa viime kädessä asiakas, joka on yleensä jokin isohko suomalainen yritys. Tekstini ilmestyvät henkilöstö-, asiakas- ja jäsenlehdissä sekä netissä. Lisäksi niitä lähetetään toimittajille lehdistötiedotteina.



Välillä myös oikeasti konsultoin eli neuvottelen asiakkaan kanssa siitä, miten heidän kannattaisi hoitaa jokin viestintätilanne. Saatan myös valmentaa heitä haastatteluja tai tiedotustilaisuuksia varten. Tätä on kuitenkin vähemmän kuin kirjoittamista.

olen pääsihteeri, monet luulee minua sihteeriksi.



Olen siis yhdityksessä töissä, työntekijöiden ylin esimies, aika sama toimenkuva kuin toiminnanjohtajalla. Ja toki hoidan hallituksen kokouksissa sihteerin tehtäviä.

Meillä on kyllä kaikilla sama työaika, opettajilla ja hoitajilla.

Opettaja on kyllä meillä vastuussa esim. 5-vuotistehtävistön teettämisestä ja tavallaan tiimin "vetäjä". Arvostan kyllä todellakin tiimini hoitajien työtä, mutta kyllä meillä selvästi näkyy opettajan erilainen työnkuva.

Olen tutkija liiketalouden alalla yliopistossa ja eräs tuttavani kysyi pokkana että käytetäänkö me työssämme sellaisia valkoisia suojatakkeja :D



Onpa työkaverilleni joskus lohkaistu että tutkijan työ kuulostaa tylsälle "kun sää vaan katsot kun ne kasvit kasvaa"...



Myös sellainen harhaluulo työhöni liittyy, että ihmiset kuvittelevat tutkijoiden olevan epäsosiaalisia nörttejä työkammioissaan. Lisäksi jotkut kuvittelevat tutkijoiden olevan jotenkin poikkeuksellisen älykkäitä. Toki osa onkin, mutta harva tässäkään työssä mikään luonnonlahjakkuus on.



Toimenkuvaani kuuluu siis todellisuudessa mm. tutkimushaastattelujen suunnittelua, toteutusta ja purkamista nauhoilta, teorioihin perehtymistä, analysointia, raportointia ja tulosten esittelyä.

Moni ei tajua psykologin tekevän laajoja tutkimuksia ja työllistyvän monelle eri sektorille.



Lähinnä kai ajatellaan, että psykologi antaa terapiaa eli keskustelee ja siinä se. Eikä ymmärretä, että työ on erittäin laaja-alaista ja työpaikka voi olla psykiatrisessä työssä, rekrytoinnissa, työkkärissä, kuntoutuksessa ym. Eli sanoisin, että suppea käsitys monilla alasta. Toisaalta esim. elokuvat tuovat esille lähinnä terapiatyön tai profiloijan työn.



Mutta juhlissa saa kyllä hyvin paljon keskustella ihmisten kanssa, jotenkin erittäin kiehtova ammatti kaiken kaikkiaan tuntuu olevan. Ihmiset oikein liimautuu kylkeen ja kaverit mielellään mainostaa kaikille, että "mun kaveri on psykologi". Varsinkin tykkäävät kertoa tuon sen jälkeen, kun olen tehnyt jotain "typerää". Ihan hauskaa :-)

ja kaikki tällä palstalla aiemmin vierailleet kyllä tietävät mikä on yleinen mielipide meistä... Eli rääkätään lapsia, syötetään eineksiä ja ollaan muuten vaan mulkkuja.

Minusta perhepäivähoitajat tekee tosi arvokasta työtä ja perhetyyppinen hoito on ehkä paras pienelle lapselle.



Syy miksi en halunnut omia lapsiani perhepäivähoitoon on, että perhepäivähoitajat on kunnan riistotyövoimaa enkä halunnut tukea sellaista toimintaa. Mutta siis vika ei mielestäni ole perhepäivähoitajissa vaan heidän työehdoissaan ja siinä kuinka kunnat käyttävät heitä halpatyövoimana.



i]ja kaikki tällä palstalla aiemmin vierailleet kyllä tietävät mikä on yleinen mielipide meistä... Eli rääkätään lapsia, syötetään eineksiä ja ollaan muuten vaan mulkkuja.

[/quote]

Eikö tuo mambojambojargonin höpöttäminen jus ole sitä sun työtäs?

En ole opiskellut yliopistossa viittä vuotta ja sen päälle vielä erikoispsykologin koulutusta, jotta voisin lätistä mitä sylki suuhun tuo.

Kuntoutan ja diagnosoin neurologisista vammoista ja häiriöistä kärsiviä lapsia, esim. ADHD-, Asperger jne. lapsia ja niitä, jotka ovat saaneet esim. aivovamman. Lisäksi työhöni kuuluu nykyään aika paljon konsultointia.

ap

Neuropsykologit rulettaa!!!

Terveisin adhd:n mutsi, joka sai psykologilta vain arvion, että "ihana lapsi" ja "koti on suuri voimanlähde" ja neurologilta pelkän diagnoosin... ja vasta neuropsykologi oikeasti arvioi missä mättää ja miten kouluvalmiuksia voitaisiin petrata (lapseni suurimmat ongelmat impulssikontrollin heikkous ja poikkeava kuulomuisti). Kertoipa vielä ihanan maanläheisesti lääkityksestäkin.

Jos sanon työskenteleväni mainosalalla, ihmiset luulevat minun ilman muuta työskentelevän mainostoimistossa.

Vaikka selitän, että työni on tuotantopuolella, ikäänkuin kameran takana - se ei auta - kohta samat ihmiset kysyvät: "niin sä oot vielä siellä mainostoimistossa töissä".



No, en ole, enkä ole koskaan ollutkaan. Mutta mikäs siinä, sinänsä ihan sama:)

Olen siis käynyt suun hoidon syventävät opinnot eli olen ihan yhtä pätevä kuin vanhan hammashoitajan koulutuksen saaneetkin.



Ei, en ole hammaslääkäri. Ihmiset eivät aina ymmärrä hammaslääkärin ja hoitajan koulutuksen eroa.



Ei, emme juoruile ja tupeksi huviksemme potilaskäyntien välissä. Desinfioin pinnat ja kaikki edellisellä potilaalla käyttämämme paikkausaineet yms. ja vaihdan puhtaat instrumentit tilalle. Hammaslääkäri kirjaa käynnin koneelle. Sen jälkeen tulen kyllä pyytämään sinut huoneeseen.

ja yli 10 v työssäolon aikana olen muutamaan kertaan kuullut valituksia, kun suosittelin Kanarian kohdetta, mutta siellä satoi.

Tai ehdotin Lufthansalla lentoja, mutta kone olikin myöhässä jne.



Voin kertoa että en ole eläessään seisonut yhdelläkään kiitoradalla ja estänyt koneen lentämistä.



Tai että mulla olis niin hyvät välit yläkerran kanssa, että voisin tilata ei-mukaville asiakkaille vesisadetta tulevaisuuteen.



Tähän törmään aina matkamessuilla, kun ihmiset luulevat että olen käynyt joka paikassa. Olenkin paljon matkustanut, mutta että joka mantereella, maassa, hotellissa viimeisen 2 vkon aikana.

Joo, näin on.

itse toimin IT-alalla, raporttikehittäjänä (nimike BI-specialist) ja siitähän saa jutun juurta pitemmästikin... siis ensinnäkin kun pitää selittää mitä se raporttikehtitys on ja että ei se ei ole lukujen kirjoittamista johonkin Excel-raporttiin...

Ja toinen olettamus on että kun toimin IT-alalla, tiedän kaiken tietokoneista.

Minullekin on paiskattu englanninkielinen titteli, joten sen kun kertoo, varsinkin vanhempi väki menee hiljaiseksi eikä ilmeisestikään oleta työstäni yhtään mitään. Mutta myös varsinkin kotipuolessa pienellä paikkakunnalla ihmiset vaikenevat eivätkä kysy mitään lisää.

Yleensä yritän hieman kertoa firman tuotteista, se valaisee.

Helpoimmalla pääsen kun sanon olevani it-myyjä.

Mutta yleisesti ottaen it-työ on mukavaa tämän keskustelun kannalta, siinä ei ole mitään vääriä historiallisia olettamuksia ihmisillä, toisin kuin vaikkapa ap:n kuvaamalla psykologian alalla.