Lue keskustelun säännöt.
Miten pitkään olit sairaslomalla lapsesi kuoleman jälkeen?
22.12.2009 |
Vanhin lapseni (9v) kuoli noin kuukausi sitten, nuorimmat ovat 3,5v ja 1v 9kk. Sain ensin pari viikkoa sairaslomaa ja sen jälkeenkään en kokenut olevani työkykyinen ja sain taas pari viikkoa saikkua enkä vielä kuukaudenkaan jälkeen kokenut olevani työkykyinen ja nyt sain vain viikon sairaslomaa ja lääkäri vaikutti selvästi siltä, että minun pitäis olla jo työkuntoinen. Sen sijaan pomoni on ollut todella ymmärtäväinen tällä kertaa.
Oman huonon jaksamiseni takia lapset on jatkaneet hoidossa niin, että ovat 1-3päivää ja 4-6tuntia päivässä. Toivon kuitenkin olevani työkykyinen tässä lähitulevaisuudessa. Yh:na en pysty jäämään kotiin lasten kanssa, vaikka niin haluaisinkin.
Kommentit (50)
suru poikii ahdistusta ja masennusta, jotka taas on ihan virallisia sairasloman syitä. Sureva ihminen on oikeasti työkyvytön ja oireet on pitkälti samat kuin masennuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti saat sairaslomaa niin pitkäksi aikaa kuin sitä tarvitset!
työskentelen kuitenkin ammatissa, jossa ei saa yhtäkään virhettä tehdä, se voi olla kohtalokas ja jos tässä kunnossa menen töihin niin siitä ei hyvää seuraa. Masennuksen oireita minulta löytyy ja testin mukaan olen masentunut. Saatan myös jäädä esim. katselemaan kaukaisuuteen ja havahtua siitä pitkän ajan päästä.
Tiedän, etten ole työkykyinen vielä ja jos tuo oma lääkärini ei enää saikkua kirjoita tämän viikon jälkeen niin vaihdan luultavasti lääkäriä. Palkattomalle en voi jäädä enkä vaarantaa muita kun en ole työkykyinen.
ap
Mielestäni lääkärikään ei voi sanoa, että nyt sinun pitää mennä töihin. Toki lääkäri voi herätellä ajatusta siitä, että normaali arki on hyvä aloittaa, onhan niitä pieniä siinä sinulla ja he elävät elämää eteen päin suuresta menetyksestä huolimatta.
Ehkä lääkäri ajattelee että työelämään paluu voisi palauttaa mahdollisimman normaalin elämän takaisin.
Eihän menetystä voi mikään korvata ja surra täytyy mutta surulle täytyy jossain vaiheessa tehdä jonkulainen heitto ja siirtyä takaisin siihen arkeen. Luulen, että lääkäri ajattelee tätä.
Ajatus tuntuu varmasti pahalta, eikä nyt ehkä ole oikea hetki sitä tehdä.Ystäväni olivat 2 viikkoa sairauslomalla lapsen kuoleman jälkeen. Heille oli hyvä ratkaisu lähteä töihin.
Jos työssä ei tule mitään siitä työn teosta niin miksi sinne sitten menisi, onko siinäkään mitään hyvää? Jos ajatus tuntuu raskaalta, ei sinne sitten voi mennä. Tämä täytyy vain käydä lääkärin kanssa läpi. Voihan sitä lääkäriäkin vaihtaa jos ei ajatukset tämän kanssa kohtaa.
Voimia sinulle ja valoa tulevaan vuoteen.
Vaihda lääkäriä, työterveyslääkärisi ei selvästikään ymmärrä mistä on kyse. Hakeudu kriisikeskukseen mistä saat lähetteen eteenpäin, pyydä työterveydestä lähete psykologille tai psykiatrille joka osaa arvioida tilanteesi ja kirjoittaa sairaslomaa. Tai hakeudu yksityiselle, jos mahdollista. Jos et itse jaksa, pyydä ystävää auttamaan. Voimia sinulle. Itse sain ammattiavusta voimaa jaksaa pahimman yli.
Vaihda lääkäriä ja sano, että et pysty syömään, nukkumaan, keskittymään, itket päivittäin ja näet vain mustaa ja kuljet kuin sumussa. Ja että tätä on jatkunut jo viikkoja/kuuukausia.
Ammattitaitoinen lääkäri olisi kirjoittanut sinulle jo masennuksen perusteella pitkän sairasloman. Suru ei ole diagnoosi, mutta myötätuntoinen lääkäri ymmärtää säätää diagnoosia masennukseksi, että lapsensa menettänyt saa toipua menetyksestään rauhassa mikäli näin toivoo.
Muutenkin kehoitan hakemaan ammattiapua, suru on surua ja voi muuttua masennukseksi. Toivon sinulle voimia ja siunausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaatia juuri työterveyslääkärin lausunnon asiasta ja silloin ei lääkärin vaihto auta asiaa.
Vaihda lääkäriä tai selitä nykyiselle lääkärille tilanne perin pohjin. Työpaikka saattaa tosiaan vaatia sen työterveyslääkärin lausunnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sen jälkeen pääsi sairaseläkkeelle. masennuslääkkeitä söi muutaman vuoden ja keskusteluapua myös sai muutaman vuoden. unilääkkeet jäivät loppuiäksi käyttöön.
eli ehdottomasti vaihdat lääkäriä ja heti.
huonolla menestyksellä ja vasta 1,5v lapseni kuoleman jälkeen olin työkykyinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos pitäisi palata töihin alle vuosi lapsen kuolemasta. Olen aina luullut, että automaattisesti saisi ainakin jotain 1,5v vapaata? minä varmaan irtisanoutuisin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
psykiatri arvioi tilani. Kuitenkin minulle tuli halu päästä töihin, tekemään jotain muuta kuin neljän seinän sisällä kyyhöttäminen. Oli jo vaarana eristäytyä kokonaan normaalista elämästä. Välillä oli vaikeaa mutta ratkaisu sopi minulle.
työkuntoinen! Onneks pomosi oli järkevämpi, ei sitä oman lapsen kuolemasta (varsinkin jos ei ole ollut odotettavissa kuten esim. syöpä) selviä kuukaudessa tai parissa työkuntoiseksi. Voimia sinulle ja paljon!
Ap meni töihin 5vko saikun jälkeen kun lääkäri oli sitä mieltä, että olen jo ihan työkuntoinen. No, töistä ei tullut mitään ja aamupäivän jälkeen pomo kyllästyi katselemaan saamattomuuttani ja sanoi, että mennään yhdessä lääkärin luo. Aamulla siis kerroin pomolleni, etten saanut enempää saikkua ja palkattomalle en voi jäädä. Pomoni kertoi lääkärille, ettei työnteostani tule mitään eli en siis ole vielä työkuntoinen. Sain nyt sitten (masennuksen perusteella) kuukauden lisää sairaslomaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ymmärtävät tilanteen ja saat saikkua.
Eli siinä mielessä kyllä siivekäs on väärässä.
Monet joutuvat aloittamaan ihan makaronilaatikon teon alusta asti, koska toimintakyky menee, keskittymiskyky menee, ajatus on täysin sekava.
Hakisn siis masennuksen takia sairaslomaa ja masennuksen on aiheuttanut oman lapsen kuolema.
Mitä siellä töissä tekee, jos ei töitä pysty tekemään.
sinällään ei riitä sairasloman syyksi. Masennus on eri asia. Mutta masennus voi olla se syy vasta myöhemmin. Aluksi sairasloman syyksi voidaan laittaa akuutti kriisireaktio, mutta sillä syyllä ei voi paria viikkoa kauempaa olla töistä pois. Ja tuokin syy riippuu ihan lääkäristä.
mutta 25 vuotiaana menetin äkillisesti kihlattuni ja tämän jälkeen olin työkyvytön vuoden ja risat. Ensimmäinen puoli vuotta meni täysin kaoottisessa mielentilassa ja jatkuvasti itsemurhaa pohtien. Mutta vielä lähes vuoden jälkeenkin olin henkisesti liian huonossa kunnossa vaativaan työhöni. Eli romahdin täydellisesti. Minusta pari viikkoa tai kuukauttakin on kyllä aika pieni aika työkyvyn takaisin hankkimiseen. Mutta tietysti riippuu paljon ihmisestä. Jotkut kokevat töihin paluun myös eheyttävänä ja tarvitsevat sitä. Toivottavasti lääkärisi osaisi kuunnella juuri sinun tarpeitasi!
työntekoa ja hakea uudestaan sairauslomaa, mikäli työnteko ei onnistu. Työ ja muut velvoitteet pitävät kuitenkin elämässä ja arjessa kiinni. Kannattaa muistaa myös se, että oman lapsen kuolemasta ei toivu koskaan, eikä sitä pidäkään odottaa. Surun kanssa voi kuitenkin oppia elämään ja tuleva elämä voi olla ihan hyvää elämää.
kun lääkäri oli sitä mieltä, että olen jo ihan työkuntoinen. No, töistä ei tullut mitään ja aamupäivän jälkeen pomo kyllästyi katselemaan saamattomuuttani ja sanoi, että mennään yhdessä lääkärin luo. Aamulla siis kerroin pomolleni, etten saanut enempää saikkua ja palkattomalle en voi jäädä. Pomoni kertoi lääkärille, ettei työnteostani tule mitään eli en siis ole vielä työkuntoinen. Sain nyt sitten (masennuksen perusteella) kuukauden lisää sairaslomaa.
ap
Suru ei kuulu tähän luokitukseen, eikä sen takia lääkäri oikeastaan edes saisi kirjoittaa sairauslomaa. Kela seuraa noita lääkärien kirjoittamia lomia ja huomauttaa mikäli tietyn koodin mukaisesta sairaudesta on annettu liikaa sairauslomaa tai jos on annettu lomaa sellaisesta, joka ei ole sairaus ollenkaan. Lääkäri joutuu siis oikeastaan valehtelemaan laittaessaan jonkin muun syyn todistukseen surun sijasta. Kuka tahansahan voisi mennä lääkäriin kertomaan olevansa työkyvytön, mutta asiat eivät suju ihan sillä tavalla. Jos lääkäri ei pysty toteamaan työkyvyttömyyttä, henkilön on vain mentävä sinne työpaikalle kokeilemaan miten pärjää.