Lue keskustelun säännöt.
Miten pitkään olit sairaslomalla lapsesi kuoleman jälkeen?
22.12.2009 |
Vanhin lapseni (9v) kuoli noin kuukausi sitten, nuorimmat ovat 3,5v ja 1v 9kk. Sain ensin pari viikkoa sairaslomaa ja sen jälkeenkään en kokenut olevani työkykyinen ja sain taas pari viikkoa saikkua enkä vielä kuukaudenkaan jälkeen kokenut olevani työkykyinen ja nyt sain vain viikon sairaslomaa ja lääkäri vaikutti selvästi siltä, että minun pitäis olla jo työkuntoinen. Sen sijaan pomoni on ollut todella ymmärtäväinen tällä kertaa.
Oman huonon jaksamiseni takia lapset on jatkaneet hoidossa niin, että ovat 1-3päivää ja 4-6tuntia päivässä. Toivon kuitenkin olevani työkykyinen tässä lähitulevaisuudessa. Yh:na en pysty jäämään kotiin lasten kanssa, vaikka niin haluaisinkin.
Kommentit (50)
Olen itse suhteellisen tuore äiti ja tuli itku silmään, kun luin kuinka moni täällä on menettänyt lapsensa, en voi edes kuvitella miten pahalta tuntuu :(
Ilman muuta tarvitset sairaslomaa niin pitkälle, että olet omasta mielestäsi kykeneväinen töihin..
Suruhan ei varmasti haihdu koskaan, mutta sen kanssa kuulemma oppii elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
surun takia anneta päivääkään. Lääkäri joutuu valehtelemaan. jos haluaa antaa saikkua.
saamaan "saikkua" niin paljon kuin mahdollista...? kun tuollaisia kyselet.
saamaan "saikkua" niin paljon kuin mahdollista...? kun tuollaisia kyselet.
voi jessus sanon minä, mieti nyt vähän mitä kirjotat!!!
minun rakkaan tyttäreni kuolemasta tulee nyt jouluaattona 6 viikkoa, hän kuoli synnytyksessä istukan repeämisen vuoksi, minulla on äitiysloma nyt tammikuun puoliväliin ja en luultavastikkaan ala metsästää vielä töitä vaan jään kotihoidon tuelle nuoremman lapsen kanssa.
koita kerätä voimia siihen että menisit toisen lääkärin luokse, tiedän kyllä että on todella raskasta, mutta sitten jos toinen lääkäri kirjoittaa sairaslomaa lisää niin saat sitten olla huoletta siitä asiasta ja saat tilaa surullesi. paljon voimia sinullekkin ja muillekkin lapsensa menettäneille, varsinkin näin joulun aikaan.
Jos kattaa niin hakeudu sinne juttelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun kaltaisille idiooteille pitäis jonkun isokokoisen miehen antaa oikein kunnolla turpaan, pääsisit polille miettimään miltä nyt tuntuu kun sormet poikki, käsi sijoiltaan, nenä poskella ja kylkiluut murskana. Ehkä ruumissasi ymmärtäisit millaista tuskaa tuollainen kommentti LAPSENSA MENETTÄNEELLE äidille aiheuttaa.
En ymmärrä lääkäriäsi.
Mihin lapsi sitten kuoli? Jos sairaus ja oletettu kuolema edessä, muut odottaa sun olevan siihen valmis ja palamaan arkeen.
Vai jos onnettomuus?
Hetikö valmis arkeen,kuukauden kuluttua.
Voimia, älä kiirehdi töihin, vaihda lääkäriä-
Sure rauhassa, ota aikaa niin kauan kuin haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja teille muille lapsenne menettäneille. Niin surullista :(
Sairaslomaa pitäisiantaa ainakin vähintään vuosi.
Olen kokenut saman 5 vuotta sitten kun 7 v poikani kuoli syöpään. Vaikka et usko sitä nyt niin elämä voittaa. Suru häipyy taakse mutta ikävä ei koskaan katoa.
Menin kahden kuukauden jälkeen töihin. Minulla tietysti oli eri asia kun olin hoitanut kotona lastani ja olin virkavapaalla viimeiset kuukaudet ennen kuolemaa.
Mutta sen neuvon annan vaikka se tuntuu kohtuuttomalta varmaan sinun mielestäsi. Suruun ei saa jäädä makamaan. Se on nyt kokonaisvaltaista, kaiken täyttävää, mutta siitä on vaan noustava ylös tai et ole kunnossa vielä moneen vuoteen. Luulin etten jaksaisi mennä töihin vielä 2 kk jälkeen. Ja en todellakaan ollut mikään vuoden työntekijä ensimmäisinä kuukausina. Jäin tuijottamaan kaukaisuuteen ja unohtelin asioita. Kaikki piti kirjoittaa muistiin (olen ammatiltani asiakastukipäällikkö). Mutta pikkuhiljaa arki tuli takaisin elämään ja puolen vuoden jälkeen alkoi helpottamaan... Ikävä vaan ei koskaa häviä... pieni urhea taistelijani...