Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten pitkään olit sairaslomalla lapsesi kuoleman jälkeen?
22.12.2009 |
Vanhin lapseni (9v) kuoli noin kuukausi sitten, nuorimmat ovat 3,5v ja 1v 9kk. Sain ensin pari viikkoa sairaslomaa ja sen jälkeenkään en kokenut olevani työkykyinen ja sain taas pari viikkoa saikkua enkä vielä kuukaudenkaan jälkeen kokenut olevani työkykyinen ja nyt sain vain viikon sairaslomaa ja lääkäri vaikutti selvästi siltä, että minun pitäis olla jo työkuntoinen. Sen sijaan pomoni on ollut todella ymmärtäväinen tällä kertaa.
Oman huonon jaksamiseni takia lapset on jatkaneet hoidossa niin, että ovat 1-3päivää ja 4-6tuntia päivässä. Toivon kuitenkin olevani työkykyinen tässä lähitulevaisuudessa. Yh:na en pysty jäämään kotiin lasten kanssa, vaikka niin haluaisinkin.
Kommentit (50)
Kukaan ei taatusti toivu lapsensa kuolemasta parissa kuukaudessa, saati sitten parissa viikossa. Laakarilla taytyy olla laaketieteellinen peruste antaa sairaslomaa. Suru ei riita, mutta jos sanot esim. etta karsit unettomuudesta etka pysty nukkumaan kun asia pyorii mielessasi, niin arvelisin sen olevan peruste sairaslomalle. Mene toiselle laakarille, vaikka yksityiselle. Ota vaikka joku ystava mukaan laakarikaynnille jos tuntuu ettet jaksa itse taistella sairasloman puolesta.
Voimia sinulle!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pätkissä siksi, että haluavat tavata potilaan.
Hautasin kesäkuussa pienen tyttövauvani. Olin 4 kk äitiysvapaalla, mutta sen päätyttyä minulla ei ollut enää oikeutta vanhempainvapaaseen. Ennen töihin paluuta kävin työpsykologin vastaanotolla kerran viikossa ja hän ehdotti, että palaisin töihin tekemällä lyhennettyä työviikkoa.
Kävin myös juttelemassa psykiatrin kanssa ja hänestä oli kovasti apua. Psykiatri pystyy kirjoittamaan pitempiä sairaslomia kuin työterveyslääkäri. Hän ymmärtää myös surun ja sen aiheuttaman stressin paljon paremmin kuin "rivilääkäri".
Itse en jäänyt 4 kk:n äitiysloman jälkeen sairaslomalle vaan palasin 80%:esti töihin. Minulle tämä oli hyvä ratkaisu, mutta todellakin tarvitsin ne 4 kk selvitäkseni pahimman surun yli. Kuukausi vauvani kuoleman jälkeen en olisi jaksanut. Silloin itkin ja huusin ja kärsin!
Jos et koe olevasi työkykyinen, suosittelen, ettei kannata palata. Ainakin minulta työ vie edelleen kaikki mehut. Itken ja suren edelleen vauvaani ja vaativa sekä hektinen työ todellakin vie loputkin voimavarat. Silti olen tyytyväinen siihen, että saan päivisin ajatukset muualle.
Voimia sinulle!
En pysty keskittymään mihinkään, jään katselemaan kaukaisuuteen, josta havahdun pitkän ajan päästä, en ole yhtään yötä nukkunut esikoiseni kuoleman jälkeen tai nukkunut olen, mutta vain tunnin tai kaks ja kaikki tekeminen vaatii todella paljon voimisteluja ja kaikki ilo on kadonnut elämästä, vaikka nuorimmatkin lapset on minulle rakkaita.
Ens viikolla luultavasti äitini tulee myös tuon lääkärin vastaanotolle, hän on ollut kanssani paljon esikoisen kuoleman jälkeen ja pystyy kertomaan, etten todellakaan ole työkykyinen, mutta tiedän, ettei minusta välttämättä ole taistelemaan lääkärin kanssa. Viimeks lääkäri tosiaan sanoi, että minun pitäis jo pikkuhiljaa alkaa palata töihin, tuohon en sitten kyennyt sanomaan juuri mitään, tuntui niin pahalta, ettei edes lääkäri ymmärrä, ettei minusta ole tekemään töitä vielä.
Luultavasti kun töihin palaan niin teen lyhennettyä päivää, mutta vielä en ole työkuntoinen.
ap
Hautasin kesäkuussa pienen tyttövauvani. Olin 4 kk äitiysvapaalla, mutta sen päätyttyä minulla ei ollut enää oikeutta vanhempainvapaaseen. Ennen töihin paluuta kävin työpsykologin vastaanotolla kerran viikossa ja hän ehdotti, että palaisin töihin tekemällä lyhennettyä työviikkoa.
Kävin myös juttelemassa psykiatrin kanssa ja hänestä oli kovasti apua. Psykiatri pystyy kirjoittamaan pitempiä sairaslomia kuin työterveyslääkäri. Hän ymmärtää myös surun ja sen aiheuttaman stressin paljon paremmin kuin "rivilääkäri".
Itse en jäänyt 4 kk:n äitiysloman jälkeen sairaslomalle vaan palasin 80%:esti töihin. Minulle tämä oli hyvä ratkaisu, mutta todellakin tarvitsin ne 4 kk selvitäkseni pahimman surun yli. Kuukausi vauvani kuoleman jälkeen en olisi jaksanut. Silloin itkin ja huusin ja kärsin!
Jos et koe olevasi työkykyinen, suosittelen, ettei kannata palata. Ainakin minulta työ vie edelleen kaikki mehut. Itken ja suren edelleen vauvaani ja vaativa sekä hektinen työ todellakin vie loputkin voimavarat. Silti olen tyytyväinen siihen, että saan päivisin ajatukset muualle.
Voimia sinulle!
Olen todella pahoillani suuren menetyksesi johdosta! Meidän vauva kuoli viikko sitten kohtuun ja sain äitiysloman kolme kuukautta ja minulle sanottiin, että jos en sen jälkeen pysty työhön saan sairaslomaa. Tuntuu oudolta että saat noin vähän sairaslomaa, ei tuossa ajassa ehdi toipumaan millään lailla. Voimia sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkaverini oli 3 kk sairaslomalla vauvansa kuoleman jälkeen.
Aivan käsittämätön on lääkärisi, kannattaa varmaan vaihtaa. Jos jaksaa.
Voimia.
Kertakaikkiaan en pysrynyt tekemään töitä koska saatoin jäädä vaan tuijottamaan tyhjyyteen ihan muissa maailmoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja viimeiset 3kk sitten kuukausi kerrallaan. Missään vaiheessa lääkäri ei kuitenkaan sanonut/ihmetellyt, että miksi en vieläkään ole työkuntoinen
En tarkoita tätä pahalla enkä arvosteluna, mutta missä lasten isä on? Mietin vaan, että voisiko hän auttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhä syö mm. masennuslääkkeitä, ilman niitä ei pärjää enää.
On ymmärrettävää, että oman lapsen kuoleman jälkeen työkyky ei ole ihan kohdallaan. Valitettavasti vaan edes tällaista surua ei katsota sairaudeksi, eikä lääkäri välttämättä anna yhtään päivää sairaslomaa. Jos sairasloma annetaan, siihen täytyy laittaa syyksi esim äkillinen stressireaktio. Sellaisella koodilla taas ei voi kovin pitkää lomaa antaa. Yleensä läheisen kuoleman jälkeen täytyykin poissaolo sopia työnantajan kanssa, jolloin se usein on palkatonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
työhön, vasta kun tunnet olevasi valmis siihen. Voimia ihan hirveästi sinulle!
Ja jos ei lapsen menetyksestä masennu niin mistä sitten. Saat varmasti sairaslomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitkillä sairaslomilla ja nyt on palkattomalla vapaalla. Emme muut osastolla tiedä, miten kauan, en tiedä tietääkö esimieskään. Uutta jatkoa aina myönnetään, eli on paikka odottamassa, kun tulee takaisin.
Hän kyllä kovasti valmisti itseään tapahtumaan (lapsella oli syöpä), mutta ei siihen varmaan pysty valmistautumaan.
Mutta normaali suru ei ole masennusta ja on vähän vaikea katsoa, missä vaiheessa on kyse mistäkin. Masennusdiagnoosikin vaatii tietyt kriteerit. Jatkoa ja yleensäkään sairaslomaa omaisen kuoleman takia ei todellakaan aina saa ja se on kyllä epäkohta. Automaattisesti pitäisi saada ainakin parin viikon palkallinen loma omaisen kuoleman jälkeen.
Mielestäni lääkärikään ei voi sanoa, että nyt sinun pitää mennä töihin. Toki lääkäri voi herätellä ajatusta siitä, että normaali arki on hyvä aloittaa, onhan niitä pieniä siinä sinulla ja he elävät elämää eteen päin suuresta menetyksestä huolimatta.
Ehkä lääkäri ajattelee että työelämään paluu voisi palauttaa mahdollisimman normaalin elämän takaisin.
Eihän menetystä voi mikään korvata ja surra täytyy mutta surulle täytyy jossain vaiheessa tehdä jonkulainen heitto ja siirtyä takaisin siihen arkeen. Luulen, että lääkäri ajattelee tätä.
Ajatus tuntuu varmasti pahalta, eikä nyt ehkä ole oikea hetki sitä tehdä.
Ystäväni olivat 2 viikkoa sairauslomalla lapsen kuoleman jälkeen. Heille oli hyvä ratkaisu lähteä töihin.
Jos työssä ei tule mitään siitä työn teosta niin miksi sinne sitten menisi, onko siinäkään mitään hyvää? Jos ajatus tuntuu raskaalta, ei sinne sitten voi mennä. Tämä täytyy vain käydä lääkärin kanssa läpi. Voihan sitä lääkäriäkin vaihtaa jos ei ajatukset tämän kanssa kohtaa.
Voimia sinulle ja valoa tulevaan vuoteen.
Tosin oli koko sairausajan jo kotona, kun vauva syntyi sairaana ja kuolema oli tiedossa koko ajan. Kuoli niihin aikoihin, kun vanhempainvapaa loppui ja töihin tuli 4kk myöhemmin.
ja hän meni töihin heti seuraavalla viikolla (oli juuri ennen joulua). Koki voivansa paremmin töissä. Mutta jokainen vointinsa mukaan - ansaitset enemmän lomaa!
vaihda lääkäriä eihän kukaan parissa viikossa voi toipua
Alue: Aihe vapaa
hänen kuolemansa vei elämältä pohjan. Olen kiitollinen nuoremmista lapsista, mutta kukaan ei voi korvata esikoistani. Esikoiseni kuoli tapaturmassa, ei siis voinut varautua mitenkään etukäteen, mutta näin jälkikäteen on tullut monesti syytettyä itseäni, vaikken sille olisi voinut mitään.
Olen saanut myös keskusteluapua eli sen suhteen ei ole ongelmaa, mutta päivät on menneet esikoisen kuoleman jälkeen kun sumussa. Nuoremmat on lyhyitä päiviä hoidossa ja kun ovat kotona niin sillonkin melkein aina on joku tuttu seuranani, koska en vaan pysty arkea pyörittämään yksin. Onnekseni, vaikka vanhempani ovat vielä nuoria ja työelämässä niin pystyvät aika hyvin auttamaan ja myös läheisimmät ystävät, jotka eivät ole kadonneet niin auttavat minkä pystyvät. Tuntuu pahalta kun sitä itse haluaisi hoitaa lapsensa ja siihenkään ei pysty.
ap