Yli 35 v.: Menisitkö kauneusleikkaukseen

nyt olen 33 ja toinen luomi jo raskaan oloinen, joten viimeistään 40 vuotiaana menen leikkauttamaan luomet.

Pikku operaatio mutta iso vaikutus. raskaat luomet saa ihmisen näyttämään väsyneeltä ja synkältä.



Lisäksi rinnat ajatellut korjauttaa kunhan imetys on ohi. Lisää lapsia kun ei ole enää luvassa. rinnat haluan korjauttaa täyteläisemmiksi, jotta pukeutuminen helpottuu. nyt vaikea löytää edes kauniita liivejä kun tyhjät säkit tisseinä.

ennen 50-vuotis päivää. Koska tulos on luonnollisempi pysyvämpi.



Ilme vain piristyy, jota sitten ihmetellään, että Niveaako käytät?



Taitava lääkäri näkee milloin on paras hetki tehdä jotain. Ei kuitenkaan liian myöhään.

ihmisen perustarve on olla hyväksytty ja rakastettu. Aidolla hyväksynnällä ja rakkaudella ei ole mitään tekemistä ryppyjen tai roikkuvien rintojen kanssa. Tämän allekirjoittavat varmasti useimmat kauneusleikkauksiin myönteisesti suhtautuvatkin, sinua ilmeisesti lukuunottamatta. Sinänsä kiinnostava keskustelu, koska olen aina ihmetellyt, mitä esimerkiksi Täydellinen muodonmuutos -ohjelman tms. osanottajien päässä liikkuu. Nyt ehkä ymmärrän paremmin. Minä teen työtä miesten parissa ja olen hyväpalkkainen ja korkeasti koulutettu. Entinen esimieheni, 50+ oli todellinen rautarouva, täyttä terästä, mutta kauneusleikkauksissa hän ei ollut kyllä käynyt. Hänellä oli kaikkien firman ja konsernin miesten täydellinen ihailu ja se ei kyllä ollut ulkonäöstä kiinni, vaikka hän näyttävä nainen olikin, ei kaunis. Uskottavuus ei todellakaan ole naamasta kiinni vaan siitä, mitä on siitä naamasta muutama sentti taaksepäin!

"alamaisilleen" kasvoihin laitetusta kohotusrasvasta, meikistä, parfyymistä, veitsen viilloista. Kaikki nämä kertovat siitä, että halutaan korostaa persoonallisuutta olla olemassa. Jopa ripsiväri kuuluu tähän katekoriaan. Kaikki perustuu siihen, että halutaan olla hyväksytty rakastettu. (hei minä tässä)Ja niin julmaa kuin se onkin sillä on hintansa. Maailmassa riittää päähän potkioita.

Ja kun otit puheeksi hyväksynnän ja rakkauden, niin vain pieni lapsi pystyy aitoon sellaiseen. Et edes sinä pysty. Sinulla on jo vaatimuksia...

Ymmärtkö näitä naisia jotka laittavat hiuksia meikkaavat, käyvät kasvohoidoissa. Tuhlaavat miljoonia nuorentaviin voiteisiin. Mikä siis on ero ja paheksuttavaa, kun ihminen päättä tehdä järemmän operaation?

Olet tuomitsemassa ja arvostelemassa ihmisiä ja kerrot, että tasapainoiset ihmiset eivät tarvitse nuorentavaa ehostusta-leikkausta, eli leimaat heidät hulluiksi. Entä jos he eivät halua tulla hulluiksi, vaan ennaltaehkäisevät psyykkistä sairautta. Vai ovatko ne ihmiset hulluja jotka ei tee ulkonäölleen yhtään mitään (eivät ymmärrä).

En halua tuomita ketään, enkä ole sanonut kauneusleikkauksiin meneviä hulluiksi, edes rivien välistä. Aina ei vain pysty tajuamaan ihmisiä, jotka ajattelevat aivan eri tavalla kuin itse.

Minulla raja kaunistautumisessa menee pysyvien muutosten tekemisesssä.

Niin, ja sen hyväksyttynä ja rakastettuna olemisen sinä itse otit tähän keskusteluun tuossa ylempänä. Yhdistit sen kauneusleikkauksiin.

Sinä teet omat valintasi ja sillä hyvä. :)

ja menisin nyt jo... Mies sanoi ettei lapsia tule enää, joten jos rahat järjestyisivät niin haluaisin "ikäiseni" rinnat näiden imettäneiden rukkasten tilalle. En mitään täyteen tungettuja silikonitissejä vaan vain vähän enemmän ryhtiä.



Ja kaksoisleuasta tahtoisin eroon.



Pääsisköhän raskausarvista eroon kirurgian avulla?



Ja pimppaa voisi kiristää....



En tahtoisi muokata mitään on nimenomaan itseäni, esim huulia tai nenää (paitsi se kaksoisleuka). Mutta mielelläni korjauttaisin raskauden, synnytyksen ja imetyksen tuomat nuupahdukset. Ja juuri sen takia että olen näin nuori. Naiset joihin minua verrataan eivät ei kiusanneet vartaloaan kuin kuntosalilla... Masentavaa olla porukan ainoa riipputissinen arpivatsa :(

Suvussani on ihosyöpiä, joten saattaa olla, että joudun leikkauttamaan luomia myös kasvoista. Muuten en koe mitään tarvetta muokkaukseen. Vartaloni on parempi kuin monen kymmeniä vuosia nuoremman (syy: geenit ja hikiliikunta). Kasvojen suhteen tilanne on vain parantunut vuosi vuodelta, sillä olin nuorena muihin verrattuna ruma. Kun kauniit ovat rupsahtaneet, olen minä päässyt heidän kanssaan jo lähes tasoihin.

ja silti he voivat olla hyväksyttyjä ja rakastettuja. Ja miksi aina ja kaikkialla pitäisi kerjätä hyväksyntää?!



Minulla on hyvä ystävä, jonka ulkomuoto ei ole kauneuskäsitysten mukainen johtuen synnynnäisestä sairaudesta. Hän on siis aina ollut "vajavainen". Silti hänellä on hyvä ura (ihan oikea sellainen), rakastava aviomies ja perhe. Muutama läheinen ystäväkin.

Nyt olen 34 v. ja yläluomet tuntuvat jotenkin jo tosi raskailta, sieltä voisi ottaa ylimääräistä pois. Silmät ovat muutenkin jotenkin valahtaneet ulkokulmista alaspäin ja kulmakarvojen välissä on sellaiset juonteet, että näytät koko ajan vihaiselta. Onneksi olen aika hymyileväinen ihminen, niin noita ei niin päälle päin näy, mutta "perusilmeeni" on jotenkin tosi apean ja vihaisen näköinen, enkä halua näyttää elämääni kyllästyneeltä.