Lue keskustelun säännöt.
Yli 35 v.: Menisitkö kauneusleikkaukseen
22.12.2009 |
jos ei olis rahasta kiinni?
Minä menisin. Ja olen siis jo lähes 40. Näytän edelleen kohtuuliselta, ennen olin kaunis.
Törkeän kallista vaan tuo touhu. Tästä on hyvä puhua ja moralisoidda silloin kun naama on kunnossa. Mutta kun se vääjäämättä alkaa valahtaa, kehitystä ei voi pysäyttää.. Seuraava päivä ei ikinä tule olemaan parempi, vain huonompi...
Kommentit (47)
mutta ehkä tärkein on se, että ihan oikeasti, ja voin sanoa käsi sydämellä; pidän niistä kevyistä juonteista, jotka ovat ilmaantuneet suun ympärille, tulee esiin parhaiten hymyillessa. Olen nauranut paljon elämässäni ja toivottavasti jatkuu sama, mutta näitä en vaihtaisi pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja menenkin jos siltä jossain vaiheessa tuntuu. Joku laittaa rahansa laukkuihin, vaatteisiin, tupakkaan ym "turhaan" niin miksi sitä ei voisi laittaa naamaansa?
Perusteluni? Koska noilla Hollywoodstaroilla on varaa palkata maailman parhaat ja silti ne on hirveän muovisen näköisiä. Ja lisäksi terveydelliset riskit. En kyllä menis.
Ensinnäkin olen edelleen ihan hyvän näköinen. Toisekseen en missään tapauksessa antaisi jonkun kirurgin leikellä itseäni. Minulle ihmisruumis on pyhä ja jos ihminen on terve, hänellä on syytä olla onnellinen. Kauneusleikkauksiin menevät ovat niitä, jotka eivät ole koskaan sairastuneet kunnolla. Käykää vaikka syöpäosastolla katsomassa ihmisiä, niin ehkä olette sen jälkeen ihan tyytyväisiä kehoonne. Minusta oikeasti ihmisen sisin olemus peilautuu kasvoista. Jos ihminen on vireä, iloinen ja tyytyväinen elämäänsä, se näkyy ulospäin. Siinä kirurgin kädenjälki vain huonontaa tilannetta, vääristää sitä, mikä on aitoa ja todellista ihmistä. Kirurgi voi tehdä kasvoista kaavamaiset, rypyttömät normikasvot, niin että ihmisen elämänjälki ja oma olemus peittyvät. Tärkeintä on olla sinut itsensä kanssa. Se riittää.
Syöpökin voi vääristää kasvot ja tarvitaan korjaavaa leikkausta.
Vastuunsa tunteva kirurgi ei syyllisty karmeuksiin. Kasvoista ei tehdä normikasovoja, vaan kasvoihin jätetään yksilölle kuuluvat pirteet luonollisessa muodossa.Lääkäri ei siis suostu kaikkeen mitä häneltä vaaditaan.
Itsestään huolehtiva ja välittävä ihminen pitää ulkokuorensa kunnossa myöskin siitä syystä, että se ei aina heijasta sitä sisintä mitä sinä väität.
Kasvoissa tapahtuvat muutokset tekevät ihmisestä apean näköisen, vaikka ei sitä olisikaan. Suupielet menevät alas, luomet roikkuvat, otsa laskeutuu...kommentit ja utelut väsymyksestä alakulosta lisääntyvät kun "naama" alkaa roikkua. Sisäinen ja ulkoinen ei ole balansissa.
Varsinkin nainen yli 50 menettää statustaan työ- ja yritysmaailmassa. Se on fakta. Onkin sitten eriasia kotiäidin kohdalla, koska lapset vähää välittävät siitä miltä äiti näyttää. Äiti on rakas. Tosin murkkuikä tekee pokkeuksen "mutsi" on kalkkis ja vanha.
Siis jos haluat olla pirteän ja reippaan näköinen 50 vuotiaana, kasvoille on tehtävä korjausleikkaus noin 40 vuoden iässä. Tulos on luonnollinen ja mitä parasta vanhenet kasvoista todella hitaasti jälkeen 5-kymmenen. Mummous on katoava ilmiö älykkäiden naisten keskuudesta.
Ensinnäkin olen edelleen ihan hyvän näköinen. Toisekseen en missään tapauksessa antaisi jonkun kirurgin leikellä itseäni. Minulle ihmisruumis on pyhä ja jos ihminen on terve, hänellä on syytä olla onnellinen. Kauneusleikkauksiin menevät ovat niitä, jotka eivät ole koskaan sairastuneet kunnolla. Käykää vaikka syöpäosastolla katsomassa ihmisiä, niin ehkä olette sen jälkeen ihan tyytyväisiä kehoonne. Minusta oikeasti ihmisen sisin olemus peilautuu kasvoista. Jos ihminen on vireä, iloinen ja tyytyväinen elämäänsä, se näkyy ulospäin. Siinä kirurgin kädenjälki vain huonontaa tilannetta, vääristää sitä, mikä on aitoa ja todellista ihmistä. Kirurgi voi tehdä kasvoista kaavamaiset, rypyttömät normikasvot, niin että ihmisen elämänjälki ja oma olemus peittyvät. Tärkeintä on olla sinut itsensä kanssa. Se riittää.
Syöpökin voi vääristää kasvot ja tarvitaan korjaavaa leikkausta.
No joo, mutta se pointtini onkin, että silloin se voikin olla paikallaan, mutta ei terveiden ihmisten turhaan leikkelyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin olen edelleen ihan hyvän näköinen. Toisekseen en missään tapauksessa antaisi jonkun kirurgin leikellä itseäni. Minulle ihmisruumis on pyhä ja jos ihminen on terve, hänellä on syytä olla onnellinen. Kauneusleikkauksiin menevät ovat niitä, jotka eivät ole koskaan sairastuneet kunnolla. Käykää vaikka syöpäosastolla katsomassa ihmisiä, niin ehkä olette sen jälkeen ihan tyytyväisiä kehoonne. Minusta oikeasti ihmisen sisin olemus peilautuu kasvoista. Jos ihminen on vireä, iloinen ja tyytyväinen elämäänsä, se näkyy ulospäin. Siinä kirurgin kädenjälki vain huonontaa tilannetta, vääristää sitä, mikä on aitoa ja todellista ihmistä. Kirurgi voi tehdä kasvoista kaavamaiset, rypyttömät normikasvot, niin että ihmisen elämänjälki ja oma olemus peittyvät. Tärkeintä on olla sinut itsensä kanssa. Se riittää.
Syöpökin voi vääristää kasvot ja tarvitaan korjaavaa leikkausta.Vastuunsa tunteva kirurgi ei syyllisty karmeuksiin. Kasvoista ei tehdä normikasovoja, vaan kasvoihin jätetään yksilölle kuuluvat pirteet luonollisessa muodossa.Lääkäri ei siis suostu kaikkeen mitä häneltä vaaditaan.
Itsestään huolehtiva ja välittävä ihminen pitää ulkokuorensa kunnossa myöskin siitä syystä, että se ei aina heijasta sitä sisintä mitä sinä väität.Kasvoissa tapahtuvat muutokset tekevät ihmisestä apean näköisen, vaikka ei sitä olisikaan. Suupielet menevät alas, luomet roikkuvat, otsa laskeutuu...kommentit ja utelut väsymyksestä alakulosta lisääntyvät kun "naama" alkaa roikkua. Sisäinen ja ulkoinen ei ole balansissa.
Varsinkin nainen yli 50 menettää statustaan työ- ja yritysmaailmassa. Se on fakta. Onkin sitten eriasia kotiäidin kohdalla, koska lapset vähää välittävät siitä miltä äiti näyttää. Äiti on rakas. Tosin murkkuikä tekee pokkeuksen "mutsi" on kalkkis ja vanha.
Siis jos haluat olla pirteän ja reippaan näköinen 50 vuotiaana, kasvoille on tehtävä korjausleikkaus noin 40 vuoden iässä. Tulos on luonnollinen ja mitä parasta vanhenet kasvoista todella hitaasti jälkeen 5-kymmenen. Mummous on katoava ilmiö älykkäiden naisten keskuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen ei saa vanheta. Status laskee kun estrogeenin taso laskee. Ei ole olemassa ihmelääkkeitä tai rasvoja jotka nostaisi roikkuvat kasvot ilman kirurgin veistä.
Silmät ovat sielun peili. Mutta jos silmiä peittävät raskaat luomet ei niitä tähtisilmiä kukaan näe. Kasvot ovat tärkeä "kapistus" ihmiselle.
Vanhenevaa naista on karmea katsella...naista jonka sisällä on nuori sielu.
en ole kokenut tarpeelliseksi. Minua usein luullan reilusti nuoremmaksi ja yhtään ryppyä ei vielä ole silmäkulmissa tms.
Toisaalta vaikka ryppyjä olisi, niin en silti lähtisi leikkaukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen ei saa vanheta. Status laskee kun estrogeenin taso laskee. Ei ole olemassa ihmelääkkeitä tai rasvoja jotka nostaisi roikkuvat kasvot ilman kirurgin veistä.
Silmät ovat sielun peili. Mutta jos silmiä peittävät raskaat luomet ei niitä tähtisilmiä kukaan näe. Kasvot ovat tärkeä "kapistus" ihmiselle.
Vanhenevaa naista on karmea katsella...naista jonka sisällä on nuori sielu.
Vai status laskee... Mitähän mahdat tarkoittaa ihmisen statuksella? Sinulle status on ilmeisesti sama kuin joku nokkimisjärjestys seksuaalisessa hierarkiassa vai tarkoittaako status valtaa?
Ja että on vanhenevaa naista ihan karmea katsella mielestäsi. Minulla on monta rakasta vanhaa naista, joita on ilo katsella ryppyineen päivineen! Sisällä on nuori sielu, mutta on se samalla myös vanha, ikivanha sielu kaikkine elämänkokemuksineen ja rikkauksineen!
No ei se mitään. Sinusta käsin on ilo katsella vanhenevaa naista. (he eivät ole mikään uhka)Usko pois, se on kuitenkin suhteellisen kivulias prosessi hyvin monelle naiselle. Nämä sinukin ihailemasi vanhukset ovat takuuvarmasti kamppaileet ulkonevaa vahuutta vastaan, keinoja löytämättä, alistumalla lopulta. Ehkä mies on vaihtanut lennossa nuorempaan etc... Monet mummot ovat töykeitä jonossa, heillä ovat keinot loppuneet. Varsinkin naiset eivät saa vanheta ulkoisesti. (No mitä se mies katselee?)
Vanhusten kohdalla mies käpelöi ja kähmii nuorta hoitajaa. Pyyttää jopa viereen lämmittämään, kun kuolema lähestyy. Tekeekö mummot mieshoitajiin kodituvaa käpelöintiä? Erittäin harvoin. Ihminen on seksuaalinen olento, kuolemaan asti...viimmeiseen hengenvetoon.
Status tarkoittaa sitä mitä sinulla nyt on ja mikä tulee katoamaan halusit tai et.
Ihmisen perustarve on olla hyväksytty ja rakastettu. Jos hän ei sitä koe asiat ovat todella huonosti. Se jättää jälkensä ihmiseen.
Eräs erittäin tunnettu arvostettu kokenut naishenkilö kertoi haastattelussa miten hän lakkasi olemasta ikääntymisen myötä.
Hän väsyi näkymättömyyteen ja siihen miten hänen elämäntyönsä oli valumassa jorpakkoon. Hän teki työtä miesten maailmassa.
Eräänä kauniina aamuna hän päätti pitää lomaa ja tehdä asialle jotain. Ja kun loma oli päättynyt astui remmiin uskottava nainen. Julmaa mutta niin todellista...
Ps. lääkärit ei suostu leikkaamaan kaikkia potilaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos olisi varaa. Ryppyinen ruma nahka...
..ja menen jos joskus on rahaa nostattaa silmäluomeni sekä kaksarini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmisen perustarve on olla hyväksytty ja rakastettu. Aidolla hyväksynnällä ja rakkaudella ei ole mitään tekemistä ryppyjen tai roikkuvien rintojen kanssa. Tämän allekirjoittavat varmasti useimmat kauneusleikkauksiin myönteisesti suhtautuvatkin, sinua ilmeisesti lukuunottamatta.
Sinänsä kiinnostava keskustelu, koska olen aina ihmetellyt, mitä esimerkiksi Täydellinen muodonmuutos -ohjelman tms. osanottajien päässä liikkuu. Nyt ehkä ymmärrän paremmin.
Minä teen työtä miesten parissa ja olen hyväpalkkainen ja korkeasti koulutettu. Entinen esimieheni, 50+ oli todellinen rautarouva, täyttä terästä, mutta kauneusleikkauksissa hän ei ollut kyllä käynyt. Hänellä oli kaikkien firman ja konsernin miesten täydellinen ihailu ja se ei kyllä ollut ulkonäöstä kiinni, vaikka hän näyttävä nainen olikin, ei kaunis. Uskottavuus ei todellakaan ole naamasta kiinni vaan siitä, mitä on siitä naamasta muutama sentti taaksepäin!
vaikka korjattavaa todentotta olisi. Vatsa on isolla poimulla ja täynnä raskausarpia. Rinnat roikkuvat säkit. Kulmakarvatkin tuntuvat valuvan alaspäin 4-kymppiä lähestyttäessä. Meillä periaatteessa olisi varaa näiden korjaamiseen ja mieskin on sanonut että jos todella sitä haluan niin kyllä me saadaan rahat siihen kerättyä. Mua vaan pelottaa ne komplikaatiot. Riskit on aika isot jos ottaa huomioon kaikki pysyvät ongelmat, tunnottumuus, kiristys, huono loputulos, saati haavan mätämeninen, kuolio yms.
Yhä luullaan nuoremmaksi kuin olen ja olen ihan tyytyväinen. Aiemmin oli jopa tuskallista kun yli 25-vuotiaana, melkein 30-vuotiaanakin erehdyttiin puistoissa jne. luulemaan teiniäidiksi.
En pelkää vanhenemista ja suvun naiset on kohtuunätisti vanhenneet, ainakin ovat paljon nätimpiä kuin nuo kiristetyt botox-naamat.
Jos yläluomet alkais roikkua pahasti silmien päällä tai muuta häiritsevää voisin harkita.
Paljon tekee muuten elintavat, liikunta, ravinto, tupakoimattomuus, kohtuullinen alkoholinkäyttö tai absolutismi jne.
Tupakointi ja huonot elämäntavat näkyy ihossa, eron alkaa huomata yli 35-vuotiaissa.
ihmisen perustarve on olla hyväksytty ja rakastettu. Aidolla hyväksynnällä ja rakkaudella ei ole mitään tekemistä ryppyjen tai roikkuvien rintojen kanssa. Tämän allekirjoittavat varmasti useimmat kauneusleikkauksiin myönteisesti suhtautuvatkin, sinua ilmeisesti lukuunottamatta. Sinänsä kiinnostava keskustelu, koska olen aina ihmetellyt, mitä esimerkiksi Täydellinen muodonmuutos -ohjelman tms. osanottajien päässä liikkuu. Nyt ehkä ymmärrän paremmin. Minä teen työtä miesten parissa ja olen hyväpalkkainen ja korkeasti koulutettu. Entinen esimieheni, 50+ oli todellinen rautarouva, täyttä terästä, mutta kauneusleikkauksissa hän ei ollut kyllä käynyt. Hänellä oli kaikkien firman ja konsernin miesten täydellinen ihailu ja se ei kyllä ollut ulkonäöstä kiinni, vaikka hän näyttävä nainen olikin, ei kaunis. Uskottavuus ei todellakaan ole naamasta kiinni vaan siitä, mitä on siitä naamasta muutama sentti taaksepäin!
"alamaisilleen" kasvoihin laitetusta kohotusrasvasta, meikistä, parfyymistä, veitsen viilloista. Kaikki nämä kertovat siitä, että halutaan korostaa persoonallisuutta olla olemassa. Jopa ripsiväri kuuluu tähän katekoriaan. Kaikki perustuu siihen, että halutaan olla hyväksytty rakastettu. (hei minä tässä)Ja niin julmaa kuin se onkin sillä on hintansa. Maailmassa riittää päähän potkioita.
Ja kun otit puheeksi hyväksynnän ja rakkauden, niin vain pieni lapsi pystyy aitoon sellaiseen. Et edes sinä pysty. Sinulla on jo vaatimuksia...
Ymmärtkö näitä naisia jotka laittavat hiuksia meikkaavat, käyvät kasvohoidoissa. Tuhlaavat miljoonia nuorentaviin voiteisiin. Mikä siis on ero ja paheksuttavaa, kun ihminen päättä tehdä järemmän operaation?
Olet tuomitsemassa ja arvostelemassa ihmisiä ja kerrot, että tasapainoiset ihmiset eivät tarvitse nuorentavaa ehostusta-leikkausta, eli leimaat heidät hulluiksi. Entä jos he eivät halua tulla hulluiksi, vaan ennaltaehkäisevät psyykkistä sairautta. Vai ovatko ne ihmiset hulluja jotka ei tee ulkonäölleen yhtään mitään (eivät ymmärrä).
jos kehtaisin. Rahasta ehkä ei ole kiinni. Varmaan menenkin 20 vuoden kuluttua. Olen vielä suht. nuorekkaan näköinen.
Mutta luultavasti menen ja ekaksi nostetaan tissit tuolta navanseudulta (hinta kahdesta lapsesta).
Ja joo sanokaa vaan itsekeskeiseksi tahi pinnalliseksi. Minun kroppani - minun rahani.
Enemmän sulle on iloa niistä tisseistä näiden 20 vuoden aikana kuin, jos laitat ne itsellesi eläkelahjaksi ;)
T. se 3-kymppisenä rintansa korjannut (joka noin muuten näyttää nuoremmalta, ei mun tarkoitus ollut nuorentaa itseäni leikkauksella...)
Ja ihan pikkuisen on mielessä käynytkin, että rintoja voisi korjailla/vähän suurentaa.
T. äiti 38 v, kaksi lasta