Mä en tiedä itkeäkö vai nauraa noiden anopin lahjojen kanssa
Ollaan niitä jo avattu "kalenteriyllätyksinä", koska lähdetään jouluksi reissuun, eikä voidan kaikkia lahjoja raahata mukana.
Ostaa oikeastaan vain kirpparilta tai tekee itse lahjoja. Nyt ollaan saatu yksi muoviauto, josta puuttuu toinen ovi ja lamppu rikki, nukkaantunut pehmolelu ja vauvojen soittorasia (meillä on nuorinkin jo 3 v). Lapsetkin jo vähän hämmästelevät, että miksi tonttu tuo tuollaisia...
Kommentit (58)
ja olen suhtautunut naurulla sisäänpäin. En tiedä, mitä sitten tapahtuu, kun lapset alkavat itse enemmän ymmärtää, että lahjat ovat vähän hassuja. Todennäköisesti sitten vain täytyy jutella, että isoäiti antaa tuollaisia lahjoja, ja niistä pitää kauniisti kiittää. Ajatus on kuitenkin kaunis, vaikka toteutus on valovuosien päässä siitä, mitä itse pidän lahjassa tärkeänä (eikä sekään ole merkki tai hinta).
Meillä lapset saavat aina jotain kirpparikamaa ja rikkinäistä sellaista. Appiukko ostaa uusia leluja. Ovat ihan naimisissa, joten anoppi voisi säästää pienet rahansa ja olla ostamatta niitä kirpparitavaroita (kun kerran usein ovat rikkinäisiäkin).
Oikeasti ei tarvittaisi heiltä mitään, koska hoitavat lapsia usein. Omat vanhempani eivät taasen kovin usein pysty lapsia hoitamaan, mutta saavat sieltä sitten paljon lahjoja.
3 v poikamme sai viime jouluna pinkin keinokuituisen pörröpuvun kokoa 140 cm. Oli ostanut sen Virosta. Annoin sen siskolleni, jolla on ton kokoinen tyttö, mutta ekan pesun jälkeen puku oli niin karseen nukkanen ja muodoton, ettei sitä voinut käyttää...
Ostaa aina Virosta noita oudoista materiaaleista tehtyjä kamppeita. Lapset on meillä kovia hikoilemaan, että niitä ei voi laittaa vaikka olisivat oikeaa kokoakin.
JA tosiaan anopilla ei pikkurahasta puutetta, mutta outo tyyli lahjoissa.
joka antoi siskolleni joululahjaksi semmosia lehdista saatavia pienia nayte- juttuja. siis naamavoidetta, meikkivoidetta, ryppyvoidetta,jotain huuhteluainetta ym.. oli niita vissiin keraillyt koko vuoden. siskon mies oli kylla nolona lahjan nahtyaan.. eihan se hanen syynsa ollut etta anoppi oli hoppana..
Tuo steariinitahrainen lakana oli tosiaan huippu :-D.
Eli eli, pitäisikö nauraa vain itkeä?
joka antoi siskolleni joululahjaksi semmosia lehdista saatavia pienia nayte- juttuja. siis naamavoidetta, meikkivoidetta, ryppyvoidetta,jotain huuhteluainetta ym.. oli niita vissiin keraillyt koko vuoden. siskon mies oli kylla nolona lahjan nahtyaan.. eihan se hanen syynsa ollut etta anoppi oli hoppana..
Voin vain kuvitella kun anoppi on nohevana ottanut kaikki näytteet talteen varmaan kirjaston lehdistäkin :) :) Tää oli varmaan paras ikinä :D
kerran eksältä synttärilahjaks ilmaiseksi saadun pehmolelun (jyskissä tai jossain näitä välillä jaetaan). en kuulemma tarvinnu kummempaa kun mulla on synttärit niin lähellä joulua (22pv). arvatkaapa tekikö mieli ostaa sitten sille synttärilahjoja ;) onneks on ex.
siis sellaisen kirkuvan varoitusvärisen, ettei vain joutuisi metsässä vahingossa kiväärin ruoaksi. No, me kävimme siihen aikaan korkeintaan joka kolmas vuosi kerran mustikassa...
Minä sain vastaavasti yli kymmenen esiliinaa (menin laskuissa jo sekaisin, kun ehdin niitä myymään kirppikselläkin). Anoppi tykkäsi vissiin, että on se kummallista, kun kokkailen ilman esiliinaa (ja ettei tainnut edellinen esiliina kelvata ;).
Vaaleanpunaisia, pitkälahkeisia mummoalkkareita kokoa xxxl olen myös saanut monet ja kankaiset nenäliinat ovat aina niin käteviä...
ja olen saanut synttärilahjaksi joulukoristeita...
Ollaan niitä jo avattu "kalenteriyllätyksinä", koska lähdetään jouluksi reissuun, eikä voidan kaikkia lahjoja raahata mukana. Ostaa oikeastaan vain kirpparilta tai tekee itse lahjoja. Nyt ollaan saatu yksi muoviauto, josta puuttuu toinen ovi ja lamppu rikki, nukkaantunut pehmolelu ja vauvojen soittorasia (meillä on nuorinkin jo 3 v). Lapsetkin jo vähän hämmästelevät, että miksi tonttu tuo tuollaisia...
mutta lapsen kummi antoi viime jouluna 13-vuotiaalle kummilapselleen kokoa 120cm olevan collegepuseron.
SILITYSLAUDAN, eikä ollut edes vitsi!!!
Ei oikeasti voi olla tällaista..? Hauskaa kyllä. Mutta kun sanotaan että ajatus on tärkeintä, niin kyllä tämä tosiaan on paljon työläämpää kuin vaan yksinkertaisesti ostaa jostain se lahja.
joka antoi siskolleni joululahjaksi semmosia lehdista saatavia pienia nayte- juttuja. siis naamavoidetta, meikkivoidetta, ryppyvoidetta,jotain huuhteluainetta ym.. oli niita vissiin keraillyt koko vuoden. siskon mies oli kylla nolona lahjan nahtyaan.. eihan se hanen syynsa ollut etta anoppi oli hoppana..
Voin vain kuvitella kun anoppi on nohevana ottanut kaikki näytteet talteen varmaan kirjaston lehdistäkin :) :) Tää oli varmaan paras ikinä :D
joulukoristeita. Amatööri palstalla...
Itse en kehtaisi mitään rikkinäistä kirppiskamaa antaa lahjaksi. Niistä tulee tosi kummallinen olo ja itse ajattelen, että olisi ollut antamatta mitään.
Joka vuosi sanotaan, että emme kaipaa lahjoja (niin kuin ei oikeasti kaivatakaan), mutta silti niitä aina tulee...
Myötätuntoa ja kärsivällisyyttä, voi että tota ihmislajia. Pula-ajan jäännöksiä jostain sukupolvien takaa:=)
ja sammutuspeiton.
luuli olevan hyvä JOULUlahja, kun pelkään paloja.
Heh, seuraavana vuonna sanoin, että SILKKIPYJAMA kiitos.
mieheltä lahjaks autooni uuden sumuvalon! Mutta uskokaa pois, oli TOSI mieleinen lahja, vanha oli rikki ja uus makso varmaan 150e... Vaihto ei sis. lahjaan. Itse vaihdoin ja olin tyytyväinen :)))))
Lapsi sai lahjaksi lakanan, jossa on pinttynyt tahra. Kysyin, mitä tahra oli "se on steariinia, eikä lähde pois pesussa". Ja sitä oli tosiaan kämmenen kokoinen läntti keskellä lakanaa.
Eripari-villasukkia on tullut muutaman kerran. Ja sitten kirpparilta ostettuja lastenvaatteita, joissa on liimaa, kun anoppi on liimannut niihin kangaskuvia, jotka irtoavat heti uudelleen.
Eli eli, pitäisikö nauraa vain itkeä?