Mä en tiedä itkeäkö vai nauraa noiden anopin lahjojen kanssa

pikkuhousut(olen 170cm ja 59kg), kun sen samanikäiset tyttäret käyttää vain stringejä. Lasten lahjat ovat uusia, mutta aivan sälää ja vaatteet halpahallista tyyliin yksi pesu(hieno) ja kulahtavat hirveiksi.

mut sain EX-plsolta ensimmäisenä hääpäivänä lahjaksi jonkun halvatun murrekieliopin.

Tsiises.

Anoppi oli löytänyt lähipubin hyllylle unohtuneen pipon. Tummanruskea, kuvioitu, REIKÄ vuorissa, niin törkeä röökinhaju että koko alakerta lemusi. Ja arvatkaapa kenelle tuo piti kiikuttaa... ;-) Meidän kolmevuotiaan pellavapää oli ajatuksissa.

syntymäpäivälahjaksi wc-maton. Oli itse tosi tyytyväinen lahjaansa, ja totta on, että olin todennut jossain vaiheessa, että vessaan pitäisi saada uusi matto...

mutta näköjään löytyy muitakin. Me ollaan saatu:

-lapselle synttärilahjaksi käytetty nenäliina (aku ankan kuvalla) jossa oli iso pinttynyt veritahra

-omasta kirjahyllystä kaikenmaailman vanhoja kirjoja joita kukaan ei taatusti lue

-lapsi sai muovikassillisen käytettyjä tyhjiä sampoopulloja, lääkepurkkeja, kananmunakennoja leikkikaluiksi

-miehelle Humppaveikkojen cd (kuuntelee enemmänkin rokkia...)

-minä sain viime jouluna käytetyn tekokuituisen pitsiliinan joka oli mennyt pesussa jo ihan harmaaksi.



Eli anopin lahjat ovat lähinnä ongelmajätettä, dumppaa meille kaikkea mitä haluaa omista nurkistaan pois. En haluaisi olla kiittämätön, mutta en kyllä jaksa olla kovin kiitollinen tuollaisista. Toisi mieluummin vaikka jonkun leipomuksen tms. jos ei halua tuhlata meihin rahaa. Tai ei toisi mitään, sekin olisi ihan fine.

jos tajuais jotai ja kierrätyksestähän pitää...

Sain anopilta kesällä synttärilahjaksi kahvipaketeista tehdyn laukun, kullanvärisen... Lisäksi sain kuitenkin kynttiläkipot (rumat).

Kerran sain valkoiset, mummotyyliset alkkarit. En ole koskaan käyttänyt.



Tyttö sai 6 kk ollessaan kokoa 86 olevan bodyn joululahjaksi. Viime vuonna hän sai alushousut ja alustopin, ikä 1,2 v.

Poika sai 2 vuotiaana synttärilahjaksi fleecetakin + housut jotka ovat nyt sopivia pojan ollessa 4,5 vuotias.

Mainittakoon vielä että anopilla on 6 omaa lasta, mut silti koot hakusessa :)

liian ison ja likaisen lippiksen, jonka sisällä luki tussilla kirjoitettuna "Ahmed". Eli todennäköisesti oli löytänyt lippiksen jostain kadulta ja ajatellut sen olevan hyvä lahja meidän pojalle.

kummisetänä antoi lapsellemme barbin joululahjaksi. Ihan oli uusi ja yksinään kökötteli siellä pakkauksessa, mutta kummisetä oli hankkinut lahja(t) Virosta ja pakkauksen päällä luki suurella: Lutka!



Saattaa tarkoittaa vaikka nukkea vironkielellä, mutta jouluaattona meidän suku repesi! =)

Kai katsotte, että hän saa tarvitsemaansa hoitoa? Höppänä ei itse huomaa olevansa sellainen, vaan lähiomaisten on toimitettava hänet tutkimuksiin. Alzheimerin tauti voi alkaa jo työikäisellä ja se on valtavasti yleistynyt, mutta valtaosa potilaista ei saa koskaan diagnoosia, koska läheiset eivät välitä sen vertaa että veisivät hänet lääkäriin. Mieluummin vain valitetaan ja ihmetellään.

'

Alzheimerin taudin etenemistä voidaan hidastaa lääkkeillä, minä takia toteaminen olisi tärkeää.



Valtaosalla tämän ketjun höppänöistä on todennäköisesti muistisairaus.

apua, tuo alkava alzhaimerhan selittäisi paljon, mutta mites asiaa lähestyisikään tahdikkaasti kun voihan se vaan olla oikeesti höppänäkin?



me saatiin anopilta tuliaisina (asutaan ulkomailla, ja tulivat meille jouluksi) mm. kolme pussia kaupan korvapuusteja, joissa yhdessä oli leipomisajankohdaksi merkitty toukokuu...eli on varmaan ottanut ne kotoa omasta pakastimestaan mukaan...ja sit se toi hyvänmakuista sekaleipää (täällä on huonot valikoimat) mutta niissäkin oli leipomispäivä ollut 3 päivää ennen matkan alkua eli olivat 4 päivää vanhoja jo siinä vaiheessa kun ne saatiin - eipä niitä sitten paljon pakastella viitsinyt. ajatus oli ihan kaunis, toteutus ontui, ja niin käy aika usein - mutta missä vaiheessa pitää huolestua oikeesti?

en tiennyt että hengitykseni haisee ihan niin pahalle ;))

Meillä pitkäjäseniset lapset on käyttäneet puolivuotiaana kokoa 86cm ja 2-vuotiaana 104!!

Ei jouluun itkukaan sovi.

Kai katsotte, että hän saa tarvitsemaansa hoitoa? Höppänä ei itse huomaa olevansa sellainen, vaan lähiomaisten on toimitettava hänet tutkimuksiin. Alzheimerin tauti voi alkaa jo työikäisellä ja se on valtavasti yleistynyt, mutta valtaosa potilaista ei saa koskaan diagnoosia, koska läheiset eivät välitä sen vertaa että veisivät hänet lääkäriin. Mieluummin vain valitetaan ja ihmetellään.

'

Alzheimerin taudin etenemistä voidaan hidastaa lääkkeillä, minä takia toteaminen olisi tärkeää.

Valtaosalla tämän ketjun höppänöistä on todennäköisesti muistisairaus.

minä sain kerran ex-anopiltani joululahjaksi miesten aamutakin, kokoa xl. tosi hyvin sopii tällaiselle 159 senttiselle :D samalla kyllä sitten selvisi, että oli tyttönsä kanssa paketoinut lahjat, ja avannut ne sitten kuitenkin vielä itse, paketoinut uusiksi ja oli "aivan varma" mikä paketti kuului kellekkin.. huoh.. ja kyllä, hänellä diagnosoittiin alzheimer puoli vuotta tuon jälkeen..

Yleensä puoliso huomaa muistiongelmat ja järjestää kumppaninsa hoitoon. Henkilö itse yleensä kieltää ongelman ja väittää lääkärille olevansa täysin terve. Siksi hänet on yleensä huijattava lääkäriin jollakin muulla syyllä, mentävä mukaan ja kerrottava lääkärille, että epäilee muistihäiriöitä.



Älykäs ihminen voi saada jopa muistitesteissä täydet pisteet, vaikka aivokuvassa näkyy jo dementiatasoinen vaurio. Silloin muistiongelma paljastuu yleensä myös neuropsykologisissa testeissä, jotka kestävät pari tuntia. Oman läheiseni Alzheimer todettiin siten. Psykologi totesi, että hänellä on niin paljon keksitasoa parempi päättelykyky ja kielelliset taidot, että hän on pystynyt peittämään muistihäiriöt pitkään taitavasti. Tämä vastasi täysin myös omaa käsitystäni asiasta.



On myös normaalia, ikään liittyvää muistin heikkenemistä. Ikä ei kuitenkaan saa ihmistä tekemään kaikenlaista tällaista hoopoa kuin mitä tässäkin ketjussa kerrotaan. Muistisairauksiin liittyy paljon muutakin kuin muistin heikkenemistä, riippuen siitä, mistä kohtaa aivoissa solut ovat alkaneet surkastua tai plakkia kehittyä.



Läheiselläni itse asiassa muisti oli pitkään aika hyvä, ongelmia tuli siitä että aloitekyky oli täysin nolla, ei saanut mitään aikaiseksi ja aloitetut asiat jäivät kesken, päätöksenteko oli impulsiivista ja päätökset vaihtelivat viikosta toiseen (ei muistanut mitä oli päättänyt). Ongelma tuli täydellä teholla esiin muuton yhteydessä, kun kävi ilmi, ettei hän osannut aloittaa pakkaamista eikä pystynyt lainkaan auttamaan pakkaamisessa.



Onkin tyypillistä, että yksin asuvan Alzheimer tulee esiin muuton tai sairastumisen yhteydessä, kun totunnaiset kuviot muuttuvat ja pitäisi osata sopeutua uuteen tilanteeseen. Se ei enää onnistu.



Yksi tyypillinen merkki on se, ettei opi käyttämään uusia teknisiä laitteita. Esimerkiksi kännykän käyttö ei onnistu. Syyksi sanotaan usein että ei kiinnosta tai ei näe numeroita, todellinen syy on että ei opita käyttämään. Läheiseni ei oppinut käyttämään cd-soitinta vaikka se näytettiin kädestä pitäen useita kertoja.



Kannattaa etsiä tietoa muistisairauksista ja niiden alkuoireista.

ja lehdissäkin luki että on "lama" eli sillin on lama-ajan lahjat muotia...

Kyse on sairaudesta, useimmiten muistisairaudesta, joista yleisin on Alzheimerin tauti. Pitämällä yllä käsitystä vanhuuden höperyydestä estetään mummoja elämästä vielä vuosia rikasta ja tyydyttävää elämää.



Alzheimerin tauti ei (läheskään aina) tapa vaan tekee elämästä surkeaa. Sen etenemmistä voidaan tutkitusti hidastaa lääkkeillä paljonkin niin, että ihminen elää ihan yhtä kauan kuin muutenkin, mutta parempaa elämää. Alzheimerin taudin loppuvaiheet ovat sellaiset, ettei niitä toivo anopilleenkaan, vaan olisi parempi, että Alzheimer hoidettaisiin ja kuolinsyy olisi jokin muu.

Alzheimerin tauti ei (läheskään aina) tapa vaan tekee elämästä surkeaa. Sen etenemmistä voidaan tutkitusti hidastaa lääkkeillä paljonkin niin, että ihminen elää ihan yhtä kauan kuin muutenkin, mutta parempaa elämää. Alzheimerin taudin loppuvaiheet ovat sellaiset, ettei niitä toivo anopilleenkaan, vaan olisi parempi, että Alzheimer hoidettaisiin ja kuolinsyy olisi jokin muu.

Omaisille varmasti, mutta entä niille vanhuksille? Itse olen aikoinaan hoitanut työkseni Alzheimer-potilaita, joista suuri osa "eli nuoruuttaan". Eli luulivat, että olivat parikymppisiä, ja he olivat suuri osa oikein tyytyväisiä elämäänsä.

Kysyin monelta, että kokeeko olevansa onnellinen, niin vastaus oli, että totta kai, eikö kaikki nuoret ole ;)

kuin iloinen, että omalla anoppikullalla on järki tallella ja vielä varmaan 20 vuotta ja rapiat ainakin tehoja olla ilonamme :D

t. Miniä, joka sai anopilta lahjaksi laminoidun BMI-taulukon

liian ison ja likaisen lippiksen, jonka sisällä luki tussilla kirjoitettuna "Ahmed". Eli todennäköisesti oli löytänyt lippiksen jostain kadulta ja ajatellut sen olevan hyvä lahja meidän pojalle.