Lue keskustelun säännöt.
Aloin puolustaa oikeuksiani, nyt jatkuvasti konflikteja ihmisten kanssa :-(.
19.12.2009 |
Onko kellään muulla samantapaisia kokemuksia.
Olin 20-30 vuotta elämästäni ihan pidetty tyttö / nuori nainen, diplomaattinen, sovitteleva, miellyttämisenhaluinen. Kääntöpuolena kuitenkin se, etten oikein ollut / voinut olla mistään mitään mieltä, joustin joka suuntaan, minua käytettiin hyväksi, vaikka tuntui pahalta, vaikenin ja käänsin toisenkin posken. Minulla oli huono itsetunto ja -arvostus. Toisaalta olin oikeastikin kiltti ja halusin olla antelias, anteeksiantava ja muille hyvä.
Ja haluan edelleen. Arvoni eivät ole muuttuneet. Mutta terapian ja elämänkokemuksen myötä kävi (onneksi) niin, että olen vahvistunut ihmisenä ja alkanut ymmärtää omat oikeuteni. Uskallan puolustaa itseäni. En enää pyytele anteeksi olemassaoloani ja sanon rohkeasti mielipiteitäni. Yritän olla muita kunnioittava ja sivistynyt.
Kuitenkin muutoksen myötä olemukseeni on tullut "äkkivääryyttä". Olen huomannut että monet ihmiset loukkaantuvat tai katsovat karsaasti sitä että joku reippaasti sanoo mielipiteitä tai puolustautuu tai pitää kiinni oikeuksistaan. Monet ihmiset ovat selkeästi ottaneet etäisyyttä. Toisaalta jotkut ihmissuhteet ovat vahvistuneet.
Kuulostaako yhtään tutulta?
Kommentit (42)
Olen kolmikymppinen mies joka teki kaiken erinomaisesti ja "pärjäsi" elämässään mainiosti kunnes masennuin kolme vuotta sitten. Vuosi kotona lapsen kanssa, kaksi vuotta terapiaa ja uusi suhtautuminen maailmaan. Raskas mutta palkitseva tie. Eli kuulostaa erinomaisen tutulta, tsemppiä sullekin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kun tää ap:n tapa reagoida asioihin on nyt melko uusi, niin voihan olla, että ap:llä on vielä hiomista siinä kuinka hän itsensä ilmaisee. Ehkä jotain tulee sanottua vielä vähän karkeasti, tai kaikki sanakäänteet eivät ole niin hioutuneita.
Kun siis vertaa muiden samanikäisten viestintää, niin jotkut ovat hioneet sitä mielipiteensä sanomista jo lapsesta asti, kun taas ap on juuri aloittanut. Monella muulla on siis kymmenien vuosien etumatka siinä hienostuneisuudessa, miten asiat ilmaistaan.
Näin perustellen ei olisi mikään ihme, vaikka joku ottaisi ap:n sanomisista vähän itseensäkin, vaikka ap ei olisi niin tarkoittanutkaan. Kyse voi olla vain kommunikoinnin hienouksista.