Onko joulu teille hengellinen juhla vai ei?
Jäin miettimään tuon Jehovan todistajaketjun jälkeen, että missä määrin joulu on hengellinen juhla muillekaan. Joulukirkossa en ole käynyt sitten lapsuuden, eikä meillä sitä jouluevankeliumiakaan lueta. Lähinnä juhla on ns. perhejuhla, syödään ja juodaan ja lahjotaan. Ei siinä mitään hengellistä ole.
Kommentit (66)
Eli nuo kristilliseen perinteeseen liittyneet kommentit kumpuavat tästä viestistä. Voisiko joku joulun länsimaisen kristillisen alkuperän kieltävä kertoa sitten miten kuusi, piparit ja lahjat liittyvätkään niihin pakanallisiin juhliin?
"Myös pohjoisilla alueilla juhlittiin talvipäivänseisauksen aikaan. Talo koristeltiin kuusen ja muiden ikivihreiden puiden oksilla, ja joulupölkky poltettiin ulkona. Ikivihreitä puita arvostettiin, sillä Auringon uskottiin elävän niissä ja torjuvan näin pimeyden pahoja voimia. Koteja nykyisinkin koristava joulukuusi on siis tavallaan yhä muistutus suomalaisista luonnonuskonnoista, joissa palvottiin pyhiä puita."
Luonnonsuojelija 6/2009, Arjen kolumni
Mutta ei kristillinen, joka edustaa meille pimeyden voimia.
mutta traditionaalinen. Se on ainoa juhla, jolloin ihan aidosti toteutetaan ikivanhoja perinteitä, ja sillä on minulle paljon merkitystä. Pidän kyllä hengellisestä joulumusiikista ja joskus harvoin käyn joulukirkossakin, mutta tärkeintä niissäkin on perinne.
Ei käydä missään seurakunnan tilaisuuksissa, ei edes joulukirkossa. Ei lueta jouluevankeliumia, joululauluja kuunneellaan ja niissä on varmaan joitain Jeesus-laulujakin, mutta eipä niitä sillä tavalla ajattele, menevät siinä kuin nissepolkkakin.
Nyt kun oikein ajatteln, niin mietin että miksihään mekin kuulutaan kirkkoon...pitäisköhän erota. Eikä kyllä meidän tuttavapiirissäkään taida kukaan viettää mitenkään hengellistä joulua, anoppi varmaan ainut, mutta hän onkin yli 70 v. Eikös ne kirkossakävijät ookkiin lähinnä tuota ikäluokkaa.
meille ihan vaan perhejuhla. Usein olen jouluna ollut myös töissä.
itse menen kirkkoon, jos poika (7v) lahtee mukaan ni hyva, mutta jos ei ni sitten toisen kerran. mies ei lahde kuitenkaan. haluan muistaa vanhaa sukua joka on ollut ja juttelen heista... mutta ostan myos paljon kamaa.
Nyt kun oikein ajatteln, niin mietin että miksihään mekin kuulutaan kirkkoon...pitäisköhän erota. Eikä kyllä meidän tuttavapiirissäkään taida kukaan viettää mitenkään hengellistä joulua, anoppi varmaan ainut, mutta hän onkin yli 70 v. Eikös ne kirkossakävijät ookkiin lähinnä tuota ikäluokkaa.
Käypä tuolta lukaisemassa joitakin syitä kirkosta eroamiselle:
http://www.eroakirkosta.fi/eroakirkosta/miksiero
Vuoden lopussa eroaa eniten ihmisiä, sillä silloin säästää seuraavan vuoden kirkollisverot.
pääsiäismunathan ovat juuri kristillinen perinne.
uuden elämän symbooli. Harva kristitty pääsiäisenä noidaksi tai pupuksi pukeutuu.
Käydään kauneimmat joululaulut -tilaisuudessa, kirkossa laulamassa hoosiannaa ja konsertissa, jouluaamun jumalanpalveluksessa. Kotona luetaan aattona jouluevankeliumi 1700-luvun Raamatusta ja lauletaan Enkeli taivaan. Meillä on myös seimi, tosin Playmobil-aiheinen. :)Lapsille jutellaan, mitä joulu merkitsee.
Mutta on meillä myös kuusi, lahjoja, jouluruokaa, kerrotaan joulupukista ja tontuista, jne.
Hei, 16! Yritäpä edes vähän hankkia perussivistystä, että tiedät edes jotain länsimaisesta kulttuurista!
Kristinuskon Jumala on kolmiyhteinen: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Nämä kolme ovat yksi, mutta kuitenkin sen yhden eri ilmentymiä. Poika-olemuksessaan Jumala tuli ihmiseksi.
Alkukristityt eivät viettäneet joulua nykyisessä mielessä. Koska lähes kaikilla Euroopan pakanakansoilla oli vuoden pimeimmän ajan juhla - roomalaisilla Saturnalia, suomalaisilla kekri, jne. - ja siihen liittyvät perinteet vahvat, yhdisti kirkko varhaiskeskiajalla nämä pakanalliset tavat Kristuksen syntymäjuhlan viettoon. Tällä tavalla kirkko pääsi niskan päälle pakanauskonnoista, sallimalla osin vanhat tavat.
Hei, 16! Yritäpä edes vähän hankkia perussivistystä, että tiedät edes jotain länsimaisesta kulttuurista!
Kristinuskon Jumala on kolmiyhteinen: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Nämä kolme ovat yksi, mutta kuitenkin sen yhden eri ilmentymiä. Poika-olemuksessaan Jumala tuli ihmiseksi.
Olen minäkin Raamattuni lukenut, ja tuo väite on ihan potaskaa, tai sitten Jumalalla oli pahemman laatuinen jakomielitauti. Miten on muuten mahdollista, että Jumala esim. puhui pilvestä yhtä aikaa kun Jeesusta kastettiin? Sanoi muistaakseni että "Tämä on minun valittuni..." Jos Jeesus oli Jumala, kai hän olisi silloin itse sanonut tuon!
Juhlimme Kristuksen syntymäjuhlaa.
Lapseni kertoi, että koulussa oli opetettu, että joulupäivä on tärkeämpi päivä kuin jouluaatto, koska Jeesus syntyi silloin. Lapseni ei käy uskonnon tunneilla. Ei siinä auttanut kuin nieleskellä. En halunnut arvostella koulun opetuksia lapseni kuullen.
Ensinnäkin lienee aika yleisesti hyväksytty tosiasia, että Jeesus ei syntynyt 25.12. Toisekseen suurelle osalle suomalaisia joulu ei ole hengellinen juhla. Miksei koulussa voisi opettaa myös muuta kuin kristillistä perinnettä? Joulun vietolla on mielenkiintoinen ja pitkä historia. Jos koulussa kerrottaisiin kristillisten perinteiden rinnalla myös maallisista perinteistä, jokainen voisi kokea joulun omakseen.
Harmittaa uskonnon pakkosyöttäminen lapsille. Siitä huolimatta: oikein hyvää joulua niin kristityille kuin kaikille muillekin!
Mutta ei kristillinen, joka edustaa meille pimeyden voimia.
Mikään ei voi olla mystistä tai selittämätöntä, koska jos se on, se ei voi olla totta... Huoh.
ja rauhoittumisen aikaa. Meillä ei puhuta Jeesuksesta.
Meidän jouluun kuuluu joululahjat, kuusi, kinkku, ylensyöminen ja hauskanpito perheen ja ystävien kesken. Valoisa juhla talven keskellä.
Mikään yllä mainituista ei pohjaa kristilliseen jouluun, emmekä kuulu kirkkoon.
i]joululahjat ja kuusihan nimenomaan ovat kristillisiä traditioita
[/quote]
"Monet joulutavoistamme ovat peräisin roomalaisten saturnaliajuhlista, joita vietettiin 17.-24.12. Sieltä ovat peräisin leivonnaiset, kinkku, kynttilöiden käyttö ja lahjojen antaminen."
http://www.vapaa-ajattelijat.fi/vapaa-ajattelu/tapakulttuuri
"Myös pohjoisilla alueilla juhlittiin talvipäivänseisauksen aikaan. Talo koristeltiin kuusen ja muiden ikivihreiden puiden oksilla, ja joulupölkky poltettiin ulkona. Ikivihreitä puita arvostettiin, sillä Auringon uskottiin elävän niissä ja torjuvan näin pimeyden pahoja voimia. Koteja nykyisinkin koristava joulukuusi on siis tavallaan yhä muistutus suomalaisista luonnonuskonnoista, joissa palvottiin pyhiä puita."
Luonnonsuojelija 6/2009, Arjen kolumni
Meille se on keskitalven juhla, joka tuo valoa pimeimpään vuodenaikaan. Saatamme silti käydä kirkossa, mutta enemmän musiikin kuin varsinaisen hengellisen sisällön takia. Siihen ei meidän perheessä usko kukaan. Uskomme moniin Jeesuksen opetuksiin, mutta emme Jeesukseen emmekä jumalaan. Emme kuulu kirkkoon. Noudatamme monia suomalaisia ja länsimaisia jouluperinteitä, joista useimmat ovat joko kristinuskoa vanhempia tai sitten kaupallisia - varsinaisesti kristillisiä jouluperinteitä ei taida kauheasti edes olla, ellei jouluseiminäytelmää lasketa.
"Jani Leinonen:
Jouluna pitäisi poliittisen korrektiuden nimissä juhlia ainakin Nuuttia, Aurinkoa, Joulupukkia, Jeesusta, Pakkasukkoa ja talvipäivänseisausta.
Johanna Sinisalo:
Kristinuskon levitessä pakanoita ei olisi saatu hyväksymään joulunviettoa, mikäli sitä ei olisi sijoitettu jo olemassa olevan suuren juhlan, talvipäivänseisauksen aikaan. Jeesus on siis yhdistetty puoliväkisin valmiiseen traditioon.
Hyvänä analogiana toimii täysin pakanallista perää oleva juhannus, jonka viettämisestä ei myöskään olisi luovuttu, joten kirkko on nimennyt sen Johannes Kastajan päiväksi – mutta enpä tiedä yhtään juhannuksen juhlijaa, joka hiljentyisi kesäpäivänseisauksen aikoihin profeettaa muistelemaan.
Vaikka joulu ei siis Jeesusta olemassaolonsa pyhittäjäksi tarvitsekaan, uskonnollisen aspektin yhdistäminen tähän juhlaan saattaa kuitenkin toimia joissain piireissä ylenmääräisen kaupallisuusajattelun hillitsijänä, mikä on positiivinen seikka.
Joulun tärkein funktio ei mielestäni ole ollenkaan uskonnollisuus, vaan pitkän, pimeän talven katkaiseminen valoisalla ja yhteisöllisellä juhlalla.
Iivi Anna Masso:
Joulu on kristinuskoa vanhempi juhla, varsinkin pimeässä pohjoisessa talvipäivänseisaus ja "pimeyden taittuminen" ovat olleet merkittäviä juhlinnan aiheita jo ennen kristinuskon tuloa; aurinkoon viittaa myös pohjoismainen joulu/jul-sana (josta englannissakin on olemassa vanha, ei-kristillinen versio, yule).
Joulu on ihanaa juhlimisen aikaa riippumatta siitä, uskooko Jeesukseen tai noudattaako kristillisiä tapoja – sitä voi viettää kristillisesti tai ei-kristillisesti. Kuka tahansa voi iloita päivän pitenemisestä, uskonnosta ja maailmankatsomuksesta riippumatta; luonnon ja valon rytmi on pysyvämpää kuin mitkään uskonnot tai ideologiat.
Joulun liiallinen yhdistäminen kristinuskoon saa aikaan turhaa joulupelkoa joissakin ei-kristityissä, uskonnottomissa ja toisinuskovissa – mielestäni siihen pelkoon ei ole mitään tarvetta, vaikka kristityillä olkoon oikeus juhlia joulua omalla tavallaan.
Mikko Lehtonen:
Jeesus kyllä tarvitsee joulua, mutta joulu ei Jeesusta, tuota kohtalaisen myöhäistä tulokasta keskitalven aurinkojuhlassa, jota on vietetty pimeyden selän taittumisen kunniaksi jo kauan ennen kuin Rooman valtakunnan valtionuskonto tavoitti nämä raukat rajat. Tällä en millään muotoa tahdo kieltää kristittyjen oikeutta viettää joulua Jeesuksen syntymäjuhlana.
Kristinuskoa älköön kuitenkaan tuputettako meille ei-kristityille edes joulun varjolla. Sen sijaan, että kristillinen joulunvietto otetaan päiväkodeissa, kouluissa, vanhainkodeissa tai työpaikoilla annettuna ja sen muotoja on kaikkien noudatettava, olisi syytä tuoda esiin juhlan historiallista alkuperää, ajan myötä tapahtunutta muuttumista ja vaihtoehtoisia viettomuotoja.
Keskitalven juhla on loistava idea niin kauan kuin yleistä hibernaatiota ei oteta normiksi, mutta olkoon itse kullakin säädyllä oikeus viettää sitä toisten vakaumuksia loukkaamatta parhaaksi katsomillaan tavoilla!"
http://m.hs.fi/inf/infomo?site=hstxt&view=news_kulttuuri_child&feed:a=h…