Voiko hetkittäin esiintyvä muistamattomuus johtua stressistä?
Siis itselläni, nelikymppisellä neljän lapsen kiireisellä äidillä, on ollut tänään ihan uskomaton muistamattomuuspäivä.
Päivällä jo kirjoitinkin tänne, kun tuntui, että olin ihan pihalla; en ymmärtänyt sähköpostejani, en muistanut sellaisia kirjoittaneeni, en hahmottanut kirjoittamaani/lukemaani. Sitä kesti vain muutaman minuutin, mutta olo oli sekava. Olin jotenkin ihan pihalla siitä mitä olin edellisen tunnin aikana tehnyt (siis nämä sähköpostijutut päällimmäisenä).
Nyt iltasella selitin kuulemma samoja asioita moneen kertaan miehelle ja lapselle, enkä itse muistanut ollenkaan niitä sanoneeni. Aiemmin illalla olin lapsen tapahtumassa työväkenä ja juttelin niitä näitä tuttujen kanssa. Juuri aloin miettiä, mitä puhuin eräälle tutulle rouvalle, enkä kerta kaikkiaan saa sitä päähäni!
Rikkana rokassa; laitatessani piiloon lapsen sukulaiselta saamaa joulupakettia, aloin miettiä olinko lähettänyt eilen ko. sukulaiselle joulukortin. Teoriassa uskon lähettäneeni, mutta en todellakaan muista! En sitten millään.
Tällainen ahdistaa.Voiko tämä johtua vain kiireestä, stressistä ja vastaavasta? Minulla ei ole ennen ollut tällaisia juttuja (yksittäisiä, satunnaisia unohduksia lukuunottamatta), ja nyt tuntuu todella inhottavalta.
Kommentit (8)
Minulla on myös väsyneenä ja stressaantuneena muistamattomuutta, esim. unohdan kesken lauseen täysin mitä olin sanomassa. Ja olen vain yhden lapsen kotiäiti. Työasioita en uskalla edes ajatella, saisin varmaan kamalat sotkut aikaan :D
yhteydessä?
Sori kun pelottelen... ;)
Pahin oli se, kun en tajunnut itse kirjoittamistani sähköpostiviesteistä mitään. Piti alkaa tarkkaan katsomaan vietin päiväystä ja silloinkaan en ollut varma olenko niitä tänään kirjoittanut!
ap
että yleensä alkavan dementian huomaa läheiset, ei muistamaton. Jos siis itse on huolissaan omasta muististaan, todennäköisesti ei ole huolta. Kyllä stressi voi muistia huonontaa. Esim. eräs 2 kk uupumussaikulla ollut kertoi, että rupesi juurikin unohtelemaan asioita.
väsymyksestä myös.... Olen viikon sisällä laittanut tokaluokkalaiselle ruokalappua kaulaan ja tuttia suuhun, vauvan nenän eteen viilipurkin ja vesilasin, tytötellyt poikaa ja pojutellut tyttöä, sanonut miehelle, että "mennäänpäs pikkukullanmuru peppupesulle kun siellä taitaa vaipassa olla kakkaylläri..." Välillä pelottaa...
kuulostaa univajeelta.
Kiitos, miten ei itse tullut mieleenkään. Ei vain koskaan näin illasta nukuta, varsinkaan nyt, kun minulla on kaikenlaisia huolia ja murheita. Aamulla ei sitten muuten saa nukkua vaikka silloin kuinka nukuttaisi.
Ja meidän elämässä stressiäkin on paljon.