Lue keskustelun säännöt.
Ateistiset hautajaiset ovat aika karu tilaisuus
16.12.2009 |
vai mitä mieltä olette? Jossakin paikallisessa kuppilassa muistellaan menneitä ja ajatellaan että kun vainaja on kuollut, niin hän on nyt vain lakannut olemasta. Piste.
Kommentit (40)
mutta suurin osa ateisteista haudataan kristillisin menoin. Se siitä ateismista. t. ateisti
No jaa, kuoleman jälkeen ei voi määrätä omista hautajaisista. Jälkeenjääneet hoitavat sen miten se helpointa on. Näinhän tämä järjestelmä toimii. Koulussa pakkouskontoa, samoin armeijassa. Lopuksi haudataan pakkokristillsiesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hautajaisia ja oli ehtinyt esittää toiveen, että hänet tuhkataan ja tuhka sirotellaan mereen. Mereen ei kait saa tuhkia heittää, vaikka kuka sitä ehtii estämään jos sillalle menee ja kippa yli laidan. Hautausmaillahan on kait sellaisia paikkoja, jotain muistolehtoja joissa ei ole mitään kiveä jokaiselle vaan sellainen yhteispaikka, miten näin talvella sirotellaanko tuhka ja tarvitseeko uurnan vai voiko sinne laskea uurnan johonkin monttuun.
Se tuhka ei muuten ole ns. tuhkaa mitä esim elokuvissa nähdään, vaan valkoista melko painavaa. Lähinnä luiden jäännettä sisältävää hiekkamaista ainetta.
Ainakin Heinolassa tuhka kätketään eli kaivetaan maahan muiden tuhkattujen ihmisten kanssa, siis muistolehtoon.
Muusta en tiedä.
En voi olla miettimättä että kuinkahan paljon se ateisti tai uskotoa tunnustava kuolemansa jälkeen hautausmenoistaan tietää/välittää?
Et sinäkään varmaan haluaisi että sinut kuolemasi jälkeen julistettaisiin vakaumukselliseksi natsiksi ja hautakiveesi hakattaisi hakaristi? Tai pidettäisiin muslimihautajaiset, koska äitisi olisi kääntynyt muslimiksi ja haluaisi näin tehdä?
Minä kyllä välitän siitä, että läheiseni haluavat kunnioittaa vakaumustani myös kuolemani jälkeen.
Itse en haluaisi että minulle pidetään uskonnollinen hautajaistilaisuus. Olisi hieman tekopyhää.
Mitä mieltä olen? Sitä ettet selvästi haluakaan tietää mistään muusta kuin omista ennakkoluuloistasi ap.
Onneksi minun aviomieheni tietää mitä toivon tilaisuudeltani. Ja toiveeni tulla haudatuksi aidan toiselle puolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vai mitä mieltä olette? Jossakin paikallisessa kuppilassa muistellaan menneitä ja ajatellaan että kun vainaja on kuollut, niin hän on nyt vain lakannut olemasta. Piste.
YLÖSNOUSEMUSTA , MIKÄ KUITENKIN KAIKILLE TULEE.
ATEISTIT EIVÄT ODOTA
YLÖSNOUSEMUSTA , MIKÄ KUITENKIN KAIKILLE TULEE.
ÄLÄ HUUDA!
Toiseksi, mitään ylösnousemuksia ei ole tulossa, hihhuli pieni.
Minun hautajaisissani soitetaan AC/DC:n "Highway to Hell".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totuushan on että kaikkivaltias Jumla rakastaa kaikkia ihmisiä ja Hän tahtoo että me elämämme aikana löytäisimme Hänet vaikka hapuillen.
Sinulle ihminen, on ilmoitettu,mikä on hyvää.Vain tätä Herra sinulta odottaa:tee mikä on oikein osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen Jumaalaasi kuunellen. Miikan kirja 6:8
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 16:26"]
Totuushan on että kaikkivaltias Jumla rakastaa kaikkia ihmisiä ja Hän tahtoo että me elämämme aikana löytäisimme Hänet vaikka hapuillen.
Sinulle ihminen, on ilmoitettu,mikä on hyvää.Vain tätä Herra sinulta odottaa:tee mikä on oikein osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen Jumaalaasi kuunellen. Miikan kirja 6:8
[/quote]
Jumala tarvitsisi vähän lukiopetusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tässä on tullut muutamia kuoppajaisia vietettyä, niin aika usein ne näyttää päätyvän johonkin pubiin, oli ne alkuliirumlaarumit kirkollisia tai ei. Kun pitkästä aikaa näkee sukulaisia ja ystäviä, niin tekee sitten mieli kokoontua jonnekkin vielä illan mittaan vähän epävirallisempiin muisteloihin. Varsinkin nuorena kuolleiden kohdalla näin.
[quote author="Vierailija" time="16.12.2009 klo 21:24"]
hautajaiset. Koko perhe ja ystävät kokoonnuttiin molemmilla kerroilla ensin krematorion kappeliin missä mun ystävättäreni lauloi kauniita lauluja jotka oli merkinneet kuolleelle paljon; esim mun isälleni laulettiin mm. ystävän laulu. Sen jälkeen oli muistosanat ja kukkien lasku arkulle. Kotona oli kunnon tarjoilut, naurettiin, itkettiin ja muisteltiin sitä joka oli poissa. Oikeastaan hauskat tilaisuudet, kuten pitää ollakin. Miksi surra menetettyä kun voi iloita siitä että hän on ollut??
Eivätkä he ole poissa; mun vanhempani on joka hetki mun lähelläni - mun sydämessäni. En tarvitse hautakiveä jota palvoa, mulle käy tuttu kappale radiosta, vanha valokuva tai vaan itkettävän kaunis auringonnousu ja muistan taas kaikki hyvät yhteiset vuodet.
[/quote]
Ei se kuolut oo sun sydämessä, eikä missään läsnä. Typerää uskonnollista lässytystä. Kuollut on kuollut ja kaikki on loppu. Sen jälkeen ei ole mitään, vaikka yrittäisit kuinka selitellä, että juu, niiden henki on sun sydämessä. Niitä ei enää ole ja piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko Suomessa tällaista gravöl-tilaisuutta yleensä? On tullut käytyä hautajaisissa melkein enemmän Ruotsissa kuin Suomessa ja siellä tuo on tosiaan ihan tavallista kokoontua johonkin pubiin illaksi muistelemaan.
32
Meillä oli viimeksi 2 vkoa sitten ateistiset hautajaiset. Kappelissa pidettiin, oli kaunista musiikkia, lauluja, runoja, muistohetki. Sen jälkeen kahvitilaisuus. Kaunista, mihin sitä jeesustelua olisi tarvittu??
Oman isäni hautajaiset 13 vuotta sitten samanlaiset, kotona pidettiin muistojuhla ja muisteltiin menneitä ja naurettiin paljon. Isä olisi pitänyt juhlista:D
Appiukon hautajaiset oli hilpeimmät missä olen koskaan ollut; "virallisen" osuuden ja sukukahvien jälkeen tilattiin pienemmällä porukalla pizzat ja istuttiin kaunista kesäiltaa puolillleöin kaikkea kivaa yhteistä muistellen.
Mahtavia hautajaisia! Omissani haluan kuulla kaunista musiikkia mikä mulle on ollut tärkeintä, ei kukkavihkoja arkulle vaan yksi ruusu jokaiselta, lisäksi tuohukset voi sytyttää "postikorteiksi" minulle. Haluan että perhe ja ystävät juovat kuohuvaa ja syövät hyvin muistokseni - ennenkaikkea nauravat paljon. SIlloin tiedän että minusta on jäänyt hyvät muistot:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 17:09"]
[quote author="Vierailija" time="16.12.2009 klo 21:24"]
hautajaiset. Koko perhe ja ystävät kokoonnuttiin molemmilla kerroilla ensin krematorion kappeliin missä mun ystävättäreni lauloi kauniita lauluja jotka oli merkinneet kuolleelle paljon; esim mun isälleni laulettiin mm. ystävän laulu. Sen jälkeen oli muistosanat ja kukkien lasku arkulle. Kotona oli kunnon tarjoilut, naurettiin, itkettiin ja muisteltiin sitä joka oli poissa. Oikeastaan hauskat tilaisuudet, kuten pitää ollakin. Miksi surra menetettyä kun voi iloita siitä että hän on ollut??
Eivätkä he ole poissa; mun vanhempani on joka hetki mun lähelläni - mun sydämessäni. En tarvitse hautakiveä jota palvoa, mulle käy tuttu kappale radiosta, vanha valokuva tai vaan itkettävän kaunis auringonnousu ja muistan taas kaikki hyvät yhteiset vuodet.
[/quote]
Ei se kuolut oo sun sydämessä, eikä missään läsnä. Typerää uskonnollista lässytystä. Kuollut on kuollut ja kaikki on loppu. Sen jälkeen ei ole mitään, vaikka yrittäisit kuinka selitellä, että juu, niiden henki on sun sydämessä. Niitä ei enää ole ja piste.
[/quote]
Eihän muistot mihinkään katoa?? Outo ajatus
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 17:20"]
Meillä oli viimeksi 2 vkoa sitten ateistiset hautajaiset. Kappelissa pidettiin, oli kaunista musiikkia, lauluja, runoja, muistohetki. Sen jälkeen kahvitilaisuus. Kaunista, mihin sitä jeesustelua olisi tarvittu??
Oman isäni hautajaiset 13 vuotta sitten samanlaiset, kotona pidettiin muistojuhla ja muisteltiin menneitä ja naurettiin paljon. Isä olisi pitänyt juhlista:D
Appiukon hautajaiset oli hilpeimmät missä olen koskaan ollut; "virallisen" osuuden ja sukukahvien jälkeen tilattiin pienemmällä porukalla pizzat ja istuttiin kaunista kesäiltaa puolillleöin kaikkea kivaa yhteistä muistellen.
Mahtavia hautajaisia! Omissani haluan kuulla kaunista musiikkia mikä mulle on ollut tärkeintä, ei kukkavihkoja arkulle vaan yksi ruusu jokaiselta, lisäksi tuohukset voi sytyttää "postikorteiksi" minulle. Haluan että perhe ja ystävät juovat kuohuvaa ja syövät hyvin muistokseni - ennenkaikkea nauravat paljon. SIlloin tiedän että minusta on jäänyt hyvät muistot:D
[/quote]
Miksi ateistin hautajaiset on kappelissa ?
Miksi Jumalaan uskomaton haluaa vihkimisen kirkkoon Jumalan silmien eteen?
Jaa...en ole edes ateisti ja kuulun kirkkoon mutta jos nyt kuolisin niin en kyllä haluaisi mitään perinteisiä pönötyshautajaisia.
Uuniin vaan suoraan ja tuhkaksi ja tuhkat voi vipata jonkun puskan tai puun juureen.
[quote author="Vierailija" time="31.01.2012 klo 16:21"]
joissa vähän väliä puhuttiin Luojasta ja Jumalasta ja Ikuisesta kodista ja ilosta jne.
Olin aivan ihmeissäni: eihän vainaja uskonut mihinkään tuollaiseen ja koko perheensä oli ateisteja, mistä ihmeestä muistotilaisuudessa keksivät, että vielä joskus nähdään?
[/quote]
Minä en kuulu kirkkoon, koska en halua maksaa palkastani isohkoa siivua kirkolle. Uskon kyllä johonkin korkeampaan energiaan tai Jumalaan, jopa Jeesukseen. Joskus jopa rukoilen tai juttelen Jumalalleni, ja enkeleille. Uskon myös karman lakiin ja jälleensyntymiseen.
Pointti kai se, että kirkkoon kuulumattomanakin uskon siihen, että vielä joskus nähdään.
Onko uskovaiset hautajaiset sitten kauniita. Pappi puhuu paskaa vainajasta jota ei ole koskaan edes tuntenut, ei edes tavannut. Viimeisesissä kristityn hautajaisissa vainaja oli tunnettu ateisti vaikka kuuluikin kirkkoon, mutta sukujuuriensa vuoksi pappi puheli niin kuin kyseessä olisi ollut kovin harras uskovainen. Kyllä meinas lähiomaisia vähän huvittaa moinen pelleily.
Ateistin omaiset kaipaa ihan samalla tavalla läheisiään. Ei vainajien kaipaaminen, arvostaminen tai muistelu, saati kuoleminen ole mikään lutkulahkolaisten yksinoikeus, kyllä me muutkin kuollaan.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 17:24"]
Miksi ateistin hautajaiset on kappelissa ?
Miksi Jumalaan uskomaton haluaa vihkimisen kirkkoon Jumalan silmien eteen?
[/quote]Kappeli on hautajaisten pitämistä varten ja kirkko saa siihen valtiolta verotuloja. Pappia uskonnottoman tilaisuuteen ei kaivata, vaikka seurakunta sitä aina tyrkyttää mukaan.
Vihkimisistä täällä ei kukaan ole puhunut tässä ketujussa mitään, jos joku haluaa papin naimakaveriksi niin siitä vain, minä en sellaista kaipaa.
joissa vähän väliä puhuttiin Luojasta ja Jumalasta ja Ikuisesta kodista ja ilosta jne.
Olin aivan ihmeissäni: eihän vainaja uskonut mihinkään tuollaiseen ja koko perheensä oli ateisteja, mistä ihmeestä muistotilaisuudessa keksivät, että vielä joskus nähdään?