Ateistiset hautajaiset ovat aika karu tilaisuus

arkun äärellä hänen tuttavansa piti kauniin puheen ukkini elämäntyöstä jne. Missään kuppilassa ei oltu vaan syömässä pitopaikassa, missä muisteltiin häntä ja luettiin adressit ym.

Oletkos osallistunut ateistisiiin hautajaisiin? Ihanko ne siellä kuppilasssa pidettiin?



En edes jaksa tuollaiselle ihmiselle yrittää selittää mitään. Etpä ymmärtäisi kuitenkaan :(

Tai sitten sulla on vaan karuja tuttuja, jotka eivät osaa hautajaisia järjestää.

jotka olivat ateistin ja erittäin tekopyhissä, jotka olivat kristityn.

Olisiko parempi ajatella, että siellä alhaalla se nyt sitten on ja kärsimys jatkuu? Mummi paistaa piirakkaa ilman uunia?

Kauniita, uskonnottomia runoja tai lauluja voidaan esittää, muistella tosiaan elämäntyötä jne.



Enemmän minusta on väärin, jos on papit ja virret, vaikka vainaja ei millään tavalla olisi ollut uskonnollinen eikä olisi sellaisia hautajaisia halunnut, vaan ei muutakaan ehtinyt toivoa. Tällaisissakin olen ollut.

vai mitä mieltä olette? Jossakin paikallisessa kuppilassa muistellaan menneitä ja ajatellaan että kun vainaja on kuollut, niin hän on nyt vain lakannut olemasta. Piste.

että osaa ihminen olla yksinkertaisen tyhmä.. sääli

arkun äärellä hänen tuttavansa piti kauniin puheen ukkini elämäntyöstä jne. Missään kuppilassa ei oltu vaan syömässä pitopaikassa, missä muisteltiin häntä ja luettiin adressit ym.

Oliko muuten addresseissa uskonnollisia värssyjä? Puhuttiinko jälleennäkemisestä tai iäisestä levosta?

Onko ateisteille omia addresseja?

Suomalainen runoushan pohjaa myös kovin kristinuskoon.

eikä niissä ainakaan mitään karua ollut. Kaunis tilaisuus oli.

Mikäpä olisi sureville omaisille tärkeämpää kuin muistella yhdessä vainajaa. Hautajaiset ovat omaisia varten, mutta on silti kohtuullista, että niissä kunnioitetaan vainajan vakaumusta - vaikka hän itse ei enää olekaan olemassa.



Ateistin hautajaiset voivat olla erittäin kauniit ja koskettavat. On aina surullista menettää läheinen. Hautajaisissa on tilaa yhteiselle surulle ja muistoille.

kuolemansa jälkeen hautausmenoistaan tietää/välittää?



Itselläni on vankka epäilys, että kuolemani jälkeen en juurikaan välitä menojen muodoista.



Tärkeintä olisi, että jos joku haluaa sanoa minulle hyvästit hän voisi tehdä sen sellaisella tavalla, joka tuo hänelle lohtua. Saattaahan olla, että joku vaikka kuolemastani hetkellisesti tulisi surulliseksi.

mutta suurin osa ateisteista haudataan kristillisin menoin. Se siitä ateismista.



t. ateisti

Niin, addressinhan voi vaikka askarrella itse, ei se ainoa oikea vaihtoehto ole valmiina ostettu addressi. En ole tutustunut valikoimaan viime aikoina, mutta varmaan aika monessa valmiissa addressissa on risti ainakin, jos ei kristillistä värssyä. Muistelen kuitenkin pari vuotta sitten lähettäneeni eräisiin hautajaisiin addressin, jossa oli vain kaunis luontokuva, ei ristiä eikä valmista tekstiä. Runoutta on maailma pullollaan ja myös suomeksi löytyy paljon uskonnottomalle tai ateistille sopivaa tekstiä.

Niin, addressinhan voi vaikka askarrella itse, ei se ainoa oikea vaihtoehto ole valmiina ostettu addressi. En ole tutustunut valikoimaan viime aikoina, mutta varmaan aika monessa valmiissa addressissa on risti ainakin, jos ei kristillistä värssyä. Muistelen kuitenkin pari vuotta sitten lähettäneeni eräisiin hautajaisiin addressin, jossa oli vain kaunis luontokuva, ei ristiä eikä valmista tekstiä. Runoutta on maailma pullollaan ja myös suomeksi löytyy paljon uskonnottomalle tai ateistille sopivaa tekstiä.

Onkohan oikea ateisti huolissaan siitä, mikä on ollut runoilijan tai valokuvaajan vakaumus. Onko kauhuissaan, että tämän luonnonkirtokulkua kuvaavan runon on kirjoittanut kristitty tai muslimi? Juutalainen kenties? Ja sama pätee luontokuviin. Uskonnoissa usein luonto mielletään jonkun luomaksi.

Onkohan oikea ateisti huolissaan siitä, mikä on ollut runoilijan tai valokuvaajan vakaumus. Onko kauhuissaan, että tämän luonnonkirtokulkua kuvaavan runon on kirjoittanut kristitty tai muslimi? Juutalainen kenties? Ja sama pätee luontokuviin. Uskonnoissa usein luonto mielletään jonkun luomaksi.

On olemassa niitä hihhuleita; kristittyjä, ateisteja, juutalaisia, muslimeita ja muita, joita kauhistuttaa kosketus toista ajatussuuntaa edustaviin. Silloin tuo ajatus on varmaan hirveä.

Valtaosaa ihmisistä tuo ei kuitenkaan kiinnosta. Suurin osa Suomen evakelisluterilaisitakin lukee ihan tyytyväisenä, islamilaista, katolista, ateistista ja muuta kirjoitettua sanaa, jos se nyt tekijän mukaan määritellään.

Miten sitä toimit? Vaihdatko kanavaa, kun telkkariin pärähtää Ruben Stiller?

Tosin luontokuvien ottajasta tuskin fundamentalistiateistikaan olisi kiinnostunut (paitsi jos miettii, ettei halua tukea "vääräuskoista" kuvaajaa), koska oma luontokuva on selvä ja kuvaajan uskomukset vain harhaluuloja, jotka eivät muuta sitä, mitä kuvassa näkyy.

hautajaiset. Koko perhe ja ystävät kokoonnuttiin molemmilla kerroilla ensin krematorion kappeliin missä mun ystävättäreni lauloi kauniita lauluja jotka oli merkinneet kuolleelle paljon; esim mun isälleni laulettiin mm. ystävän laulu. Sen jälkeen oli muistosanat ja kukkien lasku arkulle. Kotona oli kunnon tarjoilut, naurettiin, itkettiin ja muisteltiin sitä joka oli poissa. Oikeastaan hauskat tilaisuudet, kuten pitää ollakin. Miksi surra menetettyä kun voi iloita siitä että hän on ollut??



Eivätkä he ole poissa; mun vanhempani on joka hetki mun lähelläni - mun sydämessäni. En tarvitse hautakiveä jota palvoa, mulle käy tuttu kappale radiosta, vanha valokuva tai vaan itkettävän kaunis auringonnousu ja muistan taas kaikki hyvät yhteiset vuodet.

tilaisuuksia, niinkö? Ateisteja on ollut aina, ja useimmat nykyisin kuolevat ateistit ovat sitä vanhempaa polvea, jotka kuuluivat kirkkoon kun kaikki muutkin. Kun oli tapana. Siispä heidät haudataan kristillisin menoin.



Eiköhän tämä nyt ole muuttumassa, kun yhteisön paine ei enää pakota kuulumaan kirkkoon. Ateisteille muodostuu omia tapojaan haudata vainajansa, juhlia lapsen syntymää, naimisiinmenoa jne. Ihmisillä, uskonnollisia tai ei, on kuitenkin taipumus ja tarve kokoontua yhteen elämän käännekohdissa.

niiden jälkeenjääneiden vuoksi, hautajaiset ovat jäähyväisrituaali surevia läheisiä varten. Joten on ihan se ja sama vainajan kannalta, lauletaanko siellä virsiä: jos läheisiä lohduttaa virsien laulaminen ja uskonnolliset puheet, niin siitä vaan, ei se vainaja enää niistä piittaa pätkääkään!

hautajaisia ja oli ehtinyt esittää toiveen, että hänet tuhkataan ja tuhka sirotellaan mereen.



Mereen ei kait saa tuhkia heittää, vaikka kuka sitä ehtii estämään jos sillalle menee ja kippa yli laidan.



Hautausmaillahan on kait sellaisia paikkoja, jotain muistolehtoja joissa ei ole mitään kiveä jokaiselle vaan sellainen yhteispaikka, miten näin talvella sirotellaanko tuhka ja tarvitseeko uurnan vai voiko sinne laskea uurnan johonkin monttuun.

mutta suurin osa ateisteista haudataan kristillisin menoin. Se siitä ateismista.

t. ateisti

No jaa, kuoleman jälkeen ei voi määrätä omista hautajaisista. Jälkeenjääneet hoitavat sen miten se helpointa on. Näinhän tämä järjestelmä toimii. Koulussa pakkouskontoa, samoin armeijassa. Lopuksi haudataan pakkokristillsiesti.