Nyt minäkin näin pikkujouluissa, mitä ns. kunnollinen mies puuhaa

Niinpä.

Matkustan työkseni, istun seminaareissa, vietän konferenssireissuja maailmalla, yövyn hotelleissa, osallistun kokousdinnereille...

Ja arvatkaas mitä. Olen kokenut perheenisät jotka ensimmäisenä iltana ruinaavat sänkyyn, miehet joiden raskaana oleva vaimo odottaa kotona kun mies puristelee työkaverinsa tissejä, tilanteet joissa työkaverit lojaalisti ja hiljaa seuraavat naimisissa olevien kollegoidensa romanssia, pomot jotka kännipäissään yrittävät paneskella alaisiaan, ja alaiset jotka sitten panevat pomojaan. Ja kaikki tämä entisestään korostuu pikkujouluissa.

Ja kuulkaas, ei tunnu tämä työkseen matkustelu enää niin helmeltä. Kyynisyys haittaa jo omaa parisuhdetta...

T. Nimimerkki itsekin osaan näistä työreissuillaan syyllistynyt

So?

Sellaista se on ihmisen elämä, mutta jokainen tietty taplaa tyylillään. Ite välitä enää kauheasti matkustella, kun kaikki se on poissa meiltä kahdelta. Sen verran noi nähdyt jutut kuitenkin vaikuttaa, että alkaa mennä luottamus omastakin liitosta ja sitä vaan miettii miten oma vaimo sekstailsi/olisi sekstailematta mikäli tällä olisi vastaavanlainen työ kuin minulla.

Ap:n jutulle voisin sanoa, että ehkä nämä miehet eivät sitten olekaan niitä kunnollisia (et ilmeisesti ole ennen tavannut heitä humaltuneena missään pirskeissä). Eli täysin kunnollinen mieshän ei ole vikittelemässä vieraita naisia.

[i

Plus toki pitää muistaa pitää myös oma mies riittävän tyytyväisenä. Ei kukaan mies halua olla selibaatissa.

Samaa sarjaa kuin se "tarjoa miehellesi olutta ruokajuomana, niin koko perhe voi paremmin" -mainos 70-luvulta ;)

Parisuhdehan on yksioikoinen homma: nainen pitää huolta miehensä tarpeista, niin seksuaalisista kuin muistakin. Ja mies on Mies.

Entäs, jos naista pidetään selibaatissa? Entä, jos mies ei auta naista yhtään kotitöissä, lastenhoidossa jne? Naisen pitää SILTI muistaa pitää miehensä pussit kondiksessa, ettei tule paineita purkaa niitä muualle. Jos kotona ei olla aina haarat levälläään kun mies haluaa, voi pian mies lähteä muiden matkaan, nih!!

Ei tuo ole rakkautta. Rakkauden takia voi vaikka luopua ammatista tai muusta tärkeästä vaimo päästää miestään vapaaehtoisille työmatkoille joista saa vähän extra liksaa. Eriasia jos on lentäjä joka työkseen matkustaa. Mutta nämä työpaikan extraliksa hommat tiedetään ne on sairasta pettämistä ja ne duunit tulisi tarjota vain sinkuille!

ihminen oiekasti ajatella näin? mitäs jos se työ edellyttää matkustamista ja mitään extra-liksaa ei edes saa, pelkästää päivärahat? Pitäisikö vaihtaa alaa ihan sen vuoksi ettei sairas vaimo kotona saa hepulia? Oikeasti, kannattaisiko kasvaa aikuiseksi ennen kuin alkaa leikkimään avioliittoa. Minä en suostuisi kenenkään komenneltavaksi työelämäni osalta, enkä mieheltäni vaadi työpaikan vaihtoa.

Eikä! Minsta on tullut tämän ketjun aikana hirveän vainoharhainen. mieheni on työmatkalla Berliinissä :( :( ahdistaa kuin hän ei vastaa puhelimeen

Rupesi kiinnostamaan!

Kyllä me se kestetään:)

Juu, jätetään toi juttu kertomatta, kun lienen ainoa ulkopuolinen, joka tuon homman tietää ja niin monella on noita luurankoja kaapissa, että saisin hakea muita hommia, jos tyypit sais kuulla mun laverrelleen jonkun luottamuksellisia asioita.

Missäs hotellissa siellä sun miehes siellä Berliinissä majailee? Etenkin yks hotelli Alexsanderplazilla, jäi mieleen, kun illalliselta tullessa eksyin vahingossa kävelemään tyttökadun lävitse juuri samaan aikaan, kun vaimo soitti ja kyseli kuulumisia. Ymmärrettävistä syistä jätin kertomatta, et väistelen paraikaa huoria ja toivoin sisimmässäni, etteivät tuu just silloin kauppaamaan tavaraansa. Nykyään vaimo tietää tostakin totuuden, ku jossain kohtaa oli pakko jakaa jonkun kanssa se paha olo, joka oli patoutunut kaikesta näkemästäni. Enkä nyt sano, että oisin täysin puhdas pulmunen, ku kyllähän sitä on tullu tankobaarissa käytyä ja kateltua aika hurjaakin showta. Sen pidemmälle en kuitenkaan oon menny, ku luonne ei vaan anna periksi. Mieli kyl jollain tavalla tekis, mut ilmeisesti en ole vielä tarpeeksi paatunut...

Tämä ketju saa kyllä mut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että parisuhde on tyhmien ihmisten keksimä keinotekoinen instituutio, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Ei kaikki miehet petä. Tiedän kolme muuta kaveria, jotka ovat olleet uskollisia, vaikka ollaankin oltu pallon toisella puolella ja käryämisen riski nollan luokkaa. Ja ne yhteistyökumpanin paikalle hankkimat naiset sellaisia, ettei Suomessa tule sellaisia juuri koskaan edes kadulla vastaan.

Myönnän, että ollaan näiden "rehtien" kavereiden kanssa ehkä naiveja hölmöjä, kun harvoimpa samaan talouteen kaksi samanlaisella luonteella varustettua ihmistä sopii. Tai tiedä häntä, mutta kyyniseksi tässä ainakin on tullut. Ehkäpä uskollisuus onkin vain hölmöjen varalle, jotka eivät uskalla iloitella elämänsä aikana.

tilaisuus, alkoholi ja kiinnijäämisessä riski nolla -> helposti sortuu. Eihän ne parisuhteet mitään juhlaa ja huumaa enää ole, kun vuosia on oltu yhdessä ja lapset vie aikansa. Helppoa se pettäminen sopivassa tilanteessa silloin on ja turha sitä on kieltää. Parempi olla ajattelematta asiaa lainkaan tai tulee hulluksi.



Niin, olen nainen miesvaltaisella alalla ja kaikkea on nähty ja kuultu. Kysymys on koulutetuista miehistä, ylemmistä toimihenkilöistä. Sinisilmäisyys on kyllä karissut ja toisaalta olen oppinut ajattelua, että ei ne yksittäiset syrjähypyt salassa parisuhdetta pilaa. Onneksi oma mies ei ole riskiryhmässä, kun on oma firma eli ei mitään bileitä ja ei käy koskaan työmatkoilla. Toisaalta jos mieheni matkustaisi, niin vaikea se työtäkään olisi kieltää. Työ siellä työmatkoillakin on pääasia, mutta joissain kohteissa sitten tulee rinnalle nämä muut huvit, jos on vapaa-aikaa ja sopivaa tarjontaa.

minä olen ajatellut, että mies reissaa töikseen ja se siitä.



Jos palaa kotiin, niin kai täälläkin sitten vielä on jotain kivaa...



Eli en jaksa tuhlata elämääni aikuisena naisena pohtien mieheni viettiä.



Get a life!

ihmisillä on monenmoista käsitystä maailmasta. Ja useilla tuntuu olevan luulo, että se oma näkemys ja kokemus on Maailman Ainoa Totuus.



Tulee aivan skitsofreeninen olo, kun lukee, kuinka toiset ovat selkeän vakuuttuneita siitä, että miehet pettävät aina ja kaikkialla (näiden kirjoitusten takana itsekin useamman kerran langenneet yh-äipät) ja muiden pitäisi myös ymmärtää, että jokainen mies on jo pettänyt nykyistään, osa taas on sitä mieltä, että miehiä _pitää vahtia_ ja siten voi estää tuhmuudet, ja toisaalta osa taas tuomitsee sormea heristäen kaikenlaisen vahtimisen. Ylipäätään aina näissä "epäilen, että mieheni pettää" -ketjuissa on valtaisin määrin emäntiä, jotka ihmettelevät suureen ääneen, millaisia pirttihirmuja toisilla miesraukoilla onkaan vaimoinaan, kun joku kehtaa jopa epäillä jotain luvatonta, kun mies tulee kotiin täynnä fritsuja ja huulipunaa. Kamoon siis, lopeta epäilyt ja keskity olemaan hyvä vaimo miehellesi!



Hyvät naurut näistä kyllä saa, jos ei muuta!

Ei tietenkään kaikki petä, mutta tilaisuus, alkoholi ja kiinnijäämisessä riski nolla -> helposti sortuu. Eihän ne parisuhteet mitään juhlaa ja huumaa enää ole, kun vuosia on oltu yhdessä ja lapset vie aikansa. Helppoa se pettäminen sopivassa tilanteessa silloin on ja turha sitä on kieltää. Parempi olla ajattelematta asiaa lainkaan tai tulee hulluksi.

Niin, olen nainen miesvaltaisella alalla ja kaikkea on nähty ja kuultu. Kysymys on koulutetuista miehistä, ylemmistä toimihenkilöistä. Sinisilmäisyys on kyllä karissut ja toisaalta olen oppinut ajattelua, että ei ne yksittäiset syrjähypyt salassa parisuhdetta pilaa. Onneksi oma mies ei ole riskiryhmässä, kun on oma firma eli ei mitään bileitä ja ei käy koskaan työmatkoilla. Toisaalta jos mieheni matkustaisi, niin vaikea se työtäkään olisi kieltää. Työ siellä työmatkoillakin on pääasia, mutta joissain kohteissa sitten tulee rinnalle nämä muut huvit, jos on vapaa-aikaa ja sopivaa tarjontaa.

Näin se menee ja joskus kaikkea nähtyään sitä kyllä miettii, että onkohan oma vaimo ansainnut uskollisuuden, kun vaisto kertoo, ettei tämä ole ollut kaikissa jutuissa aivan rehellinen. Enkä tiedä, että mistä tiedän, mutta nykyään luotan yhä enemmän vaistooni ja siihen havaintoon, että ihmisen itsekkyyden määrä korreloi suoraan pettämisen herkkyyteen. Tosin pettämisherkkäkään petä, jos tilaisuuksia ei tule, mutta onko se sitten pettämistä ylevämpi olotila?

ja aion näin jatkaakin. Liian monta kertaa olen juossut laskuhumalaisen mieheni itsemurhaviestien perässä. En voi kieltää häntä juomasta mutta parhaani mukaan yritän saada innostumaan kaikesta selvinpäin tehtävästä niin ettei kaipailisi baari-iltoja.



Toinen hyvä syy juomisen pelkäämiselle voi olla miehen väkivaltaisuus.



Ja molempia ongelmia esiintyy varmasti myös niillä ulkokultaisilla täydellisillä puolisoilla.



Lopettaisitte jo miehiänsä vahtivien vaimojen haukkumisen. Kun ei voi päästä kärpäseksi toisten kattoon, ei myöskään parane arvostella näiden elämää ja liittoa. Ei ne miestensä juomista vahtivat naiset aina ole vainoharhaisn mustasukkaisia. Alkoholi aiheuttaa paljon pahempiakin ongelmia kuin pettämistä.

Realismi aukeaa usein vain niille, jotka syystä tai toisesta joutuvat sen henkilökohtaisesti kokemaan. Ja nyt en tarkoita pelkästään petettyjä vaimoja, vaan niitä joita nuo miehet lähentelee.



Olen hyvässä asemassa oleva poikkeuksellisen kaunis nainen. Miesvaltaisella alalla ja viihdyn siellä. Eli olen aina ollut kotonani miesten maailmassa, johtuen myös alavalinnasta. Olen ylempi toimihenkilö.



On aivan arkipäivää, että varatut miehet pyörivät ympärillä ja jotkut ahdistelevat. Suurin osa on perusflirttiä ja se on ihan mukavaa minustakin, mutta sitten on se kääntöpuoli.



Löytyy sellaisia, jotka oikeasti vuodesta toiseen yrittävät vakavissaan lähestyä. Iskevät silmää, koskettelevat, juhlissa yrittävät pussata jne. Lähinnä jo säälittää nuo yritykset.



Sitten on niitä "sikoja", jotka käyvät kiinni. Heti kun on vapaamuotoinen tilanne ja alkoholia vaikka vain näytillä, niin jo kädet eksyy vyötärölle ja sen alle. Ja ilmaisut "olen jo vuosia halunnut panna sua, eikös me voitaisi..." eivät ole mitenkään poikkeuksellisia.



Eikä tarvitse olla työpaikallakaan. Olimme kavereiden kanssa baarissa ja ystäväni mies (jota en edes tunne) alkoi käpälöidä minua, moneen kertaan.



Minua tuo ei haittaa, tai siis haittaa, kiellän ja tarvittaessa annan avokämmentä poskelle, mutta henkisesti en siitä enää kärsi. Se on niin yleistä. Olen turtunut.



Ja nyt on turha jauhaa että kuvittelen itsestäni liikoja ja olen vain hutsun näköinen jne. Ei. Tunnistan itse tämän tilanteen.



Arkirealismia, siskot. Metallicaa lainatakseni: Sad but true.

anna olla. Ehkä ne miehet on just niitä liian kunnollisia ja kilttejä, joilta on jäänyt nuoruus elämättä ja vaimo pitää tossun alla, niin täytyy niidenkin saada edes kerran vuodessa machoilla. Mä olen työmatkoilla huomannut, että usein nämä "ei niin komeat" miehet ja kotihiiret olisi kaikkein helpoimpia nakkeja muutaman oluen jälkeen.

mutta tosihan on ettei sitä ihmisestä voi koskaan tietää, tuntee kuinka hyvin vaan..

Kyllä minäkin olen tavannut jos yhtäkin miestä nelikytvuotisen elämäni aisikana. En ole nuorena käynyt bilettämässä, koska en kestänyt niitä miehiä. Ei se siis mitään uutta ollut - tai itseasiassa sitä lähentelyä oli yllättävän vähän suureen populaan verratuna.



Ihmiskuvani meni sekaisin tämän yhden miehen kanssa. Olen tuntenut hänet lapsuudestani asti, siis ihan kaveripohjalta. Hän on fiksu, keskusteleva, ei todellakaan mikään juntti. Hänen puheensa kyllä joskus särähtävät korviini sovinisina, mutta ei mitään radikaalia. Olen aina pitänyt häntä vahvan moraalin ihmisinä - SIKSI olen niin hämmentynyt.



Miten minun ihmisvaistoni on voinut mennä näin pieleen? Jos en häntä ole osannut tuntea, niin kenet sitten voin tuntea??

tuntemasi mies käyttäytyy kuin mies?



Ihminen on seksuaalinen olento ja suoraan sanoen on ihan normaalia että mies on seksuaalisesti aktiivinen ja pyrkii jatkamaan sukua.



Ei se, että jonkun tuntee vauvasta asti, tee hänestä eunukkia ;)

mutta eikö ole aika viehättävää, että ihminen voi elää nelikymppiseksi ja vieläkin olla naiivi :-). Luulen, että minun pitää ylpeä pumpulielämästäni, ei kaikilla ole tätä mahdollisuutta :-).



Tämä mies ON epäseksuaalinen olento. Hän ei ole perinteisessä mielessä maskuliininen ollenkaan. Hän on niiiiin analyyttinen, eikä hänessä ole yhtään tunteella heittäytymista, vaan hänen päänsä jatkuvasti analysoi ja kritisoi. Ei hän ole pehmokaan, vaan pikemminkin sellainen viileä. Ei hän ole ihminen, joka on tunteiden vietävissä.

SIKSI olen yllättynyt.



Tähän päälle vielä se, että puheet ovat ristiriidassa tekojen kanssa.



ap

mies oli hilpeällä päällä ja vähän lähentyi naista?



ja tuollaienn mummoikäinen totesi, että pillua oli vailla?

käydä työpaikkojen pikkujouluissa.

ei ajatteleva olento? Onpa eläimellinen ihmiskäsitys. Kyllä minäkin ihmettelen ap:n tavoin ilmiötä. Siis on niitä, joille tuollainen käytös on ilmeistä ja niitä, joista ei uskoisi. Lisäksi edelleen naivisti uskon, että on olemassa ihmisiä (myös miehiä), joiden ensisijainen käyttäytymisen motiivi ei ole seksuaalisuus. Tietysti tähän liittyy vielä oleellisesti se niin ihmeellinen asia kuin alkoholi, jonka käyttöä kuitenkin puolustellaan viimeiseen asti ja paheksutaan absolutisteja.

tuntemasi mies käyttäytyy kuin mies?

Ihminen on seksuaalinen olento ja suoraan sanoen on ihan normaalia että mies on seksuaalisesti aktiivinen ja pyrkii jatkamaan sukua.

Ei se, että jonkun tuntee vauvasta asti, tee hänestä eunukkia ;)