Lue keskustelun säännöt.
Olenko minä tunteeton ihminen?
14.12.2009 |
Olen alkanut pohtimaan tätä asiaa ihan tosissaan,ei en ole väkivaltainen,en voisi tehdä pahaa hämähäkillekään..mutta en ole sellainen hyysääjä tyyppi,mitenhän sen selittäisin ymmärrettävästi?En huolestu pikkuasioista esim naapurin koira kuoli ei se kosketa minua,en loukaannu ihmisten puheista helposti,toisaalta mun ystäväni saattaa mun puheista loukkaantua, vaikka yleensä osaan olla hienotunteinen, esittää asiat diplomaattisesti.Kaverit sanoo,että olen suorapuheinen mutta tarkoitukseni ei ole koskaan loukata ketään, jos ei se ole sitten vastapuolen tarkoitus loukata minua niin silloin isken takaisin.Kuitenkin yritän olla sovussa aina toisten kanssa en haasta riitaa,mutta toisinaan palaa käämit mullakin.Lapsilleni karjun melko paljon,melkein pakko kun riehuvat, kait sitä omaa käytöstä vois/pitäisi muuttaa mutta kun oon niin väsynyt,väkivaltaa en käytä joskus turvaudun pieneen tukistukseen,en kyllä usko että on äitiä joka ei ois lastaan koskaan tukistanut?Sitä teen melko harvoin vain ääritapauksissa.Sanoillani en lapsia loukkaa oot tyhmä ynnä muuta sellaista,toisaalta mies voi joskus sanoa että ootpa tyhmä tyttärelleni ja se sattuu,itse en voisi haukkua toista tyhmäksi en jos en olisi tosi vihainen siis ihan tosi vihainen,lapsen itsetunto kun on hauras.
Kommentit (27)
että erehtyy kuvittelemaan, että maailma pyörii oman navan ympärillä ja ajattelee kovin minälähtöisesti. Mitä nuokin _minusta_ ajattelevat? tai _Minua_ ei kiinnosta pätkääkään, mitä nuo _minusta_ ajattelevat, haistakoon paskat! Molemmat ihan yhtä epäterveitä ajattelutapoja ja lopultakin hyvin samanlaisia. Oikeasti vain ihminen, jolla on hyvä olla itsensä kanssa pystyy olemaan hyvä jatkuvasti myös muille. Yksittäisiin hyviin tekoihin pystyy vaurioituneempikin ihminen, mutta hyvän suhteen luomiseen toisen ihmisen kanssa tarvitaan monesti se, että on edes kohtalaisissa väleissä itsensä kanssa.
Lastesi takia sinun pitäisi hakea apua itsellesi. Olet heidän tärkein ihmissuhteensa ja he eivät pysty kehittämään tervettä ja hyvää suhdetta itseensä, jos sinun heidän välinen suhteensa ei ole terve. Ja sinä taas et pysty hyvään, läheiseen, lämpimään ja empaattiseen suhteeseen lapsiesi kanssa, jos et ole väleissä itsesi kanssa. Lapset ovat sitkeitä ja pystyvät poimimaan hyviä asioita vähän vaikeammistakin suhteista, joten mitään ei vielä ole menetetty, mutta olet lapsillesi sen velkaa, että yrität katkaista sen ikävän ketjun, jonka uhriksi itse olet joutunut. Toinen juttu sitten on, että siinä sivussa tulet kyllä itsekin onnellisemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa nyt yrittäisin muuttaa käyttäytymistäni/ajatusmaailmaani ihan itse...näin alkuun,olen lapsekas kyllä mieleltäni muutenkin ja sitkeä ihminen,luulen selviäväni, ei minun ongelmat nyt niin pahoja ole,mitä noista kirjoituksista joku voi ymmärtää...perheeni varsinkin isäni säälittää minua mutta minulla on oma perhe josta huolehtia ja jossa haluan olla mahdollisimman hyvä äiti ja vaimo, eli siitä lähdetään.Itse en koskaan aio sallia että lapseni näkisivät minut humalassa, he eivät joudu kokemaan sitä mitä minä.Isäni ei ollut väkivaltainen, mutta sanoissaan todella ilkeä ja se satutti paljon enemmän, söi koko ajan itsetuntoa joka minulla ,nuorella vasta kehittymässä.
vaikka mitä muuta kuvittelisitkin. Tai se että karjut lapsille.
pieni tukkapölly mitään väkivaltaa ole herranjestas,vertaa vaikka selkäsaunaa se on jo eriasia!Nykyajan penikat on niin pumpulissa kasvatettu kohta että hohhoijaa.Kyllä sitä ennenkin tukkapöllyjä annettiin ja niistä niitä kunnon ihmisiä vasta tulikin eikä mitään mammanpoikia ja tyttöjä!
pitää vaan hyssytellä "no älä nyt pikkuinen" vaikka penska raivois ku hullu!En minäkään mitään hakkaamista hyväksy,siinä tapauksessa jo hoitoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitä samaa metodia kun koirankoulutuksessa tai niinhän ne tekeekin, kun pikkukultasi tekee tuhmiaan niin asetut lapsen tasolle, sanot selkeällä ja päättäväisellä äänellä noin ei saa tehdä.Just niinku koirankoulutuksessa!Sehän ois pehmeää opettamista..heh ja sitten kun pikkukultasi pissii housuun uitat housuja hänen naamallaan ja heität ulos!Niinkuin koirallekin tehdään,lempeää eikö totta!
Koen tosiaan olevani vähän teini-ikäinen..välillä,tosin osaan olla ihan aikuinenkin,ajatella järkevästi ym.. jos näin voi sanoa.Joo olen hiukan itsekeskeinen mutta osaan ajatella kyllä muitakin.En..en osaa asettua toisen asemaan hyvin harvoin siis ja se on just tää huono asia,toisaalta hämmennyn jos joku kehuu minua tai minun jotain piirrettäni ajattelen että onpa tuoki tekopyhä ihminen en näe itsessäni mitään hyvää.
ap