Lue keskustelun säännöt.
Kaikille joitten vauva ei syö kunnolla kiinteitä
13.12.2009 |
Hei!
Kirjoitan sen vuoksi, kun sain itsekin vertaistukea aikoinaan. Meidän tyttö 1 v 8 kk syö nyt normaalisti. Kun aloitin kiinteät 6 kk:n iässä oli syöminen todella nihkeää ja olin tosi huolissani, kun siihen asti reippaan painoinen tyttö alkoi pudota "käyrillä" ja jouduimme neuvolan tehoseurantaan eli käyntejä oli tavallista tiheämmin. Kun samanikäisten vauvojen vanhemmat mainostivat, kuinka heidän vauva syö parikin purkkia päivässä eikä tunnu tulevan täyteen, söi meidän vauva sen pari teelusikallista päivässä. Käytin ruokailuihin hirmun paljon aikaa ja stressitasot oli korkealla.
Paras neuvoni on, että älkää huolehtiko. En pystynyt hössöttämisestä ja stressaamisesta huolimatta mitenkään lisäämään vauvani ruokahalua. Kun hän täytti 1 vuotta alkoi ruokahalua vähitellen tulla ja se että vanhemmat söivät samaa ruokaa auttoi varmaan asiaa paljon. Lapsemme on edelleen vähän hoikka, mutta niin ollaan me vanhemmatkin. Nyt ruoka maistuu. Kukin oppii syömään omassa tahdissaan.
Kommentit (12)
Ja kyllä, näin voi olla, ihan vain tiedoksi imetysfanaatikoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli myös kiinteiden aloitus vaikeaa. Aloitettiin antamaan tasan 4 kk iässä kiinteitä, mutta mikään ei maistunut. Yritettiin kaikkia keinoja ja eri makuja, mutta tyttö vaan piti suuta supussa, käänsi päätään pois ja hermostui tietenkin jatkuvasta tuputtamisesta. Yritimme antaa soseita vähitelllen monta kertaa päivässä ja asiasta tuli jo ahdistavaa meille kaikille, vaikka tietenkin yritimme hyvällä mielellä joka kerta aloittaa syömisen.
Sitten 5,5 kk ikäisenä kävimme yleisötapahtumassa, jossa oli tarjolla kahvia ja lapsille purkkisosetta. Ajattelimme maistattaa niitä meidänkin tytölle ihan huvikseen. Ja yhtäkkiä tyttö alkoikin siinä syömään ihan ilman sen kummempaa! Ja siitä asti on syönyt melkein mitä vaan, ihan uskomatonta. Eli aika vaan oli silloin oikea ja ehkä myös se auttoi, että olimme vieraassa uudessa paikassa, eikä tyttö kokenut minkäänlaista painostusta syömiseen. Hyvä näin!
tuostakin joku keksii stressata! :(
...miten tuota voi olla tajuamatta.
En tajunnut että tuostakin joku keksii stressata! :(
Se, että ei saa lastaan syömään on todella kova paikka äidille. Kun painokäyrä laskee kuin lehmän häntä ja lasta tutkitaan ja seurataan neuvolassa ja sairaalassa niin ei se kivaa ole. Sitä ihan oikeasti pelkää että se lapsi kuolee käsiin kun hän ei syö.
Meidän huonosti syövä vauva/taapero on jo koululainen. Voisin sanoa samaa kuin ap. Vasta stressaamisen lopettaminen rauhoitti ruokailutilanteet ja syöminen parani. Poika on nyt koululaisenakin hoikka ja valikoiva, mutta syö kuitenkin ihan kivasti ja monipuolisesti. Syömisestä ei tarvitse enää stressata.
Itselläni stressi väheni huomattavasti silloin pojan ollessa taapero kun lääkäri vihdoin sanoi että jos kohta ei homma parane niin laitetaan nenä-mahaletku. Ei enää tarvinnut pelätä pojan riutumista nälkään. Eipä sitä letkua koskaan onneksi tarvittu.
Meilläkin on lapsi joka ei syö. 4kk iässä aloitettiin makumaistelut, alusta asti on sylkenyt kaiken ja nopsaan oppi pitämään suun tiukasti kiinni, kääntämään pään pois ja työntämään käsillä lusikkaa. Mikään sose tai lusikkaruoka ei ole koskaan uponnut, kokeiltu on kaupan ja omatekemät, mikään puurokaan ei uppoa. Lusikkaa ei vierasta, koska D-vitamiinin suostuu ottamaan suosiolla. 6kk asti oli periaatteessa täysimetys, mutta vajaa 4kk vanhasta siis koetettu vähän totuttaa ruokiin epäsäännöllisesti. Sormiruokana saanut 4kk vanhasta kurkkua, meloonia, päärynää jne mitä mielellään kyllä vähän mutustelee mutra aina sylkee lopuksi, ei nielaise mitään. 6kk eteenpäin on istunut muiden kanssa ruoka-aikana alkuun 3 kertaa ja sitten 4-5 kertaa päivässä pöydän ääressä, lapselle monipuolista sormiruokaa tarjolla ja päivittäin jollain aterialla koitettu tarjota edes teelusikallinen jotain sosetta, puuroa tms jota saisi helpommin nielaistua. Mutta ei. Hyvänä päivänä mutustelee ruokia ja sylkee ne lopuksi, toisina päivinä ei laita mitään suuhun. Mitään lusikkaruokaa ei syö teelusikallistakaan, ei varsinkaan syöttämällä mutta ei silläkään tavalla että täyttäisi lusikkaa. Tuntuu ettei siedä soseita tai syöttämistä mutta sormiruokaa söisi (paitsi niitä maissinaksuja ei syö) mutta ei osaa niellä. Alkuun kakoi usein, nykyään ei lähes koskaan mutta eipä yritä nielaistakaan vaan sylkee ihan kaiken. Kohta 9kk täynnä. Ajoittain sitä vaan hyvällä mielellä kasaa ruokia leikittäväksi mutta kyllä joskus turhauttaa aika lailla kun kaiken saa aina kaataa roskiin.. Syöttämistä ovat kanssa mulle "opettaneet" kaikenlaiset epäuskoiset mutta kukaan ei ole ollut menestyksekkäämpi ja yleensä innokkaiden auttajien jälkeen menee muutama päivä ilman muruakaan edes suuhun, selvästi lasta ahdistaa jos syöminen on ahdistavaa.
Lapsi siis saa ravinnon vielä maidosta. Imetys ei ajoitu juuri ruoka-aikaa ennen ja vähenystäkin neuvolan ohjein kokeilin mutta mielestäni vain huonoin seurauksin.. Aikaisemmin on kasvanut hyvin, mutta nykyään on tosi liikkuvainen ja käyrät alkaneet vajota.. itse en varsinkaan painokäyrästä ole mitenkään huolissani ja vauveli vaikuttaa pirteältä ja energiseltä, mutta pituuskasvukin on nyt hidastunut.. Pakko myöntää, että vaikka rauhallinen stressitön mieli on juuri se mitä tässä tarvittaisiin niin on kyllä vaikea pitää pää kylmänä. Mukava lukea muiden juttuja.. en ainakaan ole ainoa. En pysty keksimään enää mitäön muuta, mitä kokeilisi.. ehkä nielemisen salaisuus jossain vaiheessa avautuu.. vesi maistuu kyllä, mutta ei edes velli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmi kun ketjuun ei ole tullut tämän enempää viestejä. Täällä just lueskellut näistä "syömättömistä" lapsista. Meidän 7kk poika myös neuvolan "tarkkailussa" painon takia. Pituutta kasvaa kovasti, mutta painoa tulee niukasti. Kiinteät ei meinaa upota paitsi puurot, taitaa siis olla pelkkä puuropoika. On kyllä helpottavaa lukea, että monella syömättömyys on kääntynyt syömiseen. Voi siis tuudittautua siihen ajatukseen, että ehkä meilläkin syödään joku päivä :) maissinaksut uppoaisi, mutta niillä ei vissiin pelkästään elä ;) pitäisi yrittää vaan olla stressaamatta, mutta kyllähän se väkisinkin huolestuttaa ja stressaa ihan älyttömästi. Lapsen ruokahetkistä tulee äidillekin oikea kiusanpaikka :( mutta ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu! Toivon niin!
ei siis vauvana eikä oikein nytkään.
Mulla oli stressihormonit tapissa kun yritin syöttää ja juuri mikään ei mennyt, aina se puolikas pikkupurkkia upposi. Ja mummut ja neuvola taivasteli kilvan. Poika aina pitkä ja hoikka.
On edelleen pitkä ja hoikka ja syö pysyäkseen tolpillaan muttei ole koskaan ollut kiinnostunut ruuasta erityisesti, syö sen mikä menee eikä enempää. Ei ole nirso, saattaa hyvin syödä parsaa, papuja jne ja aina syö ensimmäiseksi tomaatit ja kurkut lautaselta. Jäätelö kesällä on ainut mitä menisi enemmän ;)
Mutta siis ihan normaalisti ne heikotkin syöjät kasvavat kunhan on kyse muuten terveestä lapsesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tyttö nyt 9kk. Kuukausi sitten tuli ruokaan täys stoppi. Päästiin jo jopa palaruokaan, mutta takasin siirryttiin 5kk soseisiin, jotka nekään ei mene kovin helposti. Puuroa vetää iltasin todella ison satsin :)
Mihin toi viimeinen liittyy? En ymmärrä yhteyttä..
Anyway, itse imetän ja omalle maistuu maito tosi hyvin, mutta kiinteät: not so much. Ruoka kiinnostaa, mutta alas menee vain muutama lusikallinen päivässä. Ikää 10 kk. Painokäyrä juuri notkahtanut hiukan alas. En ole huolissasi, mutta neuvola viljelee pelon ilmapiiriä, vaikka sanoikin, että ei oo syytä olla huolissaan. Mut seuranta ja tenttaamiset, se fiilis, mikä jää..
Kiitos ketjun aloittajalle. I needed to hear just that.
<3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja kyllä, näin voi olla, ihan vain tiedoksi imetysfanaatikoille.
Tuohon siis viittasin (kun sanoin etten ymmärrä mihin viitattiin?)
Kiitos kokemuksensa jakaneille.
Ap:n kanssa samaa mieltä ja sama kokemus.
Aivan turhaa oli väkisin yrittää tuputtaa kiinteitä ja sitten seuraavaksi ohjeiden mukaiseen ajankohtaan kokkareisempaa kiinteää. Ihan turhaan yritin tehdä tarkalleen neuvolan ohjeiden mukaan. Kiusasin vain lasta.
Tuosta opin sen, että kaikki tulee luonnostaan aikanaan. Mitä järkeä on kiirehtiä minkään asian kanssa yhtään.
Päätin, että vaipasta potalle ja potalta pytylle saa mennä täamälleen silloin, kun hän itse haluaa. (Kokeneempi kaverini neuvoi, että ei taatusti halua lukioikäisenä käyttää vaippaa tai pottaa. Alkoi naurattaa ajatus ja relasin)
Harmi, etten saanut enempää lapsia. Seuraava olisi saanut aloittaa kiinteät tuputtamatta ja itse tutustuen rauhassa.
Vauva oli todella huono syömään kiinteitä, aivan surkea siinä lajissa. Vielä 10-kuisenakin vain nyrpeästi maisteli pakon edessä. Mutta kas kummaa, vähän päälle 1-vuotiaana alkoi ruoka maistua. Nykyinen nelivuotias on lähestulkoon kaikkiruokainen.