Eroaisitko tässä tilanteessa: lapsi 2.5v., mies säännöllisesti

kuten ei siltä näytä, niin eroa. Sinulla on oikeus nauttia elämästä.

Olette vapaaehtoisesti yhdessä. Jos uhkailee niin mitä turvallisuutta tai yhteyttä se on?

Lapsen takia

lapsi ei saa tervettä mallia parisuhteesta

jos ei jatka

eli ero niin - yksinhuoltajuus ja muutto eri paikkakunnalle- muuten "tappelu" ei lopu

Mutta, mä olen 35v., mies kohta 50v. Olen ollut 8v. tässä suhteessa - HALUAN nauttia elmästä! Toki nyt kiva koti, matkojakin, ok tulot... mutta olen enemmän yksin kuin koskaan. Voisin ehkä hätätilassa (joo, 7v. hätätila) elää ilman avioseksiä, mutta en millään halua hyväksyä henkistä alistamista. Silti tunnen itseni kamalaksi rikolliseksi, kun haudon eroa... meillä perhe-elämä suht on näennäisesti, koska mies niin vähän kotona, kun lapsi hereillä. Mutta aistiihan 2.5v. kuitenkin... olen luonteeltani iloinen ja todella energinen, mutta melankolia painaa kybällä päälle (tai painanut jo vuosia). Joo, minä halusin naimisiin ja lapsen, joten itseäni voin syyttää.



-ap

näkisi hellyyttä ja kuulisi kauniita sanoja... uskon niin kovin, että minulle rakkautta on...



-ap

lapsi on vielä pieni. Toki jollain lailla varmaan eroon reagoisi, muttei ehkä kovasti, jos ei nytkään näe isäänsä juuri. Eli muuttuisiko loppujen lopuksi hänen elämänsä paljon. Toisekseen pieni lapsi toipuu erosta helpommin kuin kouluikäinen. Ja tapaisihan lapsi isäänsä kuitenkin.

Mutta aina kyllä kyselee isää paljon. Minä hoidan kaiken kotona, olen siis "normi":-)

Haluaisin sopuisan eron, mutta voiko sellainen olla mahdollista?!?

tarkoittaa käytännössä?

miten teillä voi olla 2-vuotias lapsi?



Ja mielipiteenä varsinaiseen asiaan: kyllä eroaisin.

eroa!!!!!!!!! ansaitsen paljon parempaa! hyvä sinä!

vaikka mulla ois oikeuksia ja tarpeita vaikka mihinkä kyllä se lapsi tulee ensin.



Haluan lapseni kasvavan isänsä ja äitinsä kanssa, vaikka hammasta purren. Ei se rakkaus ja avioliitto aina niin auvoisaa ole. Mutta luvattu mikä luvattu.

ja varsinkin, kun saisimme lapsen, olisin äiti ja ihana! Mutta ei, lasta yritettiin muutamia kertoja (siis 1xkk väkipakkoseksiä viagralla, näennäis-lässynlässyä, ei kiihkoa), lopulta minun toimesta saatiin klinikalta. Juu, kivittäkää vaan, mutta kaiken tämän jälkeen olen onnellinen, että on tämä lapsi - muuten kituisin samassa suhteessa varmaan lapsettomana ym...olen mielestäni kuitenkin suht nuori ja elämä edessä:-)



Kiitos ihanista vastauksista.

ajattelin aina, että avioliitto on forever. Mutta, minusta on kypsyyttä myös elää tilanteen mukaan - olen idealisti, enkä olisi voinut kuvitella haluavani avioeroa... mutta, kaipa sitä voi tilanne muuttua...



Selkä seinää vasten tarkoittaa, että mies riitatilanteessa tivaa vastausta johonkin ja uhkaa "ulosheittämisellä" tai avioerolla, jos en vastaa, kuten hän haluaa. Tämä toistuu n. 1krt/kk, lapsen läsnäollessa. Toki lopulta myönnyn, en halua, että lapsi näkee mitään pahempaa - siis en usko, että mies kävisi käsiksi, mutta haluaisin elää rauhaisaa eloa...



-ap

olisin eronnut varmaan jo sen ekan seksittömän ja henkisesti kylmän vuoden jälkeen.

ja samoin lapsellasi, ei lapsikaan voi hyvin tuollaisessa suhteessa.

ja rakkaudettomassa liitossa? Minä en, vaikka vanhempani ovat eronneet. Ero oli ihan parasta mitä saattoi tapahtua! Muutamat ystäväni ovat eläneet perhehelvetissä ja kiroavat yhä sitä, miksi äiti ei lähtenyt kävelemään, vaikka kaikille se olisi ollut parempi ratkaisu.

vaikka mulla ois oikeuksia ja tarpeita vaikka mihinkä kyllä se lapsi tulee ensin.

Haluan lapseni kasvavan isänsä ja äitinsä kanssa, vaikka hammasta purren. Ei se rakkaus ja avioliitto aina niin auvoisaa ole. Mutta luvattu mikä luvattu.

voiko lapset paremmin avioero perheessä vaiko huonossa suhteessa. Näin näppituntumalta voisin väittää, että huonokin suhde on parempi, kunhan lapsella päivittäin molemmat vanhemmat?

Minulla on ja tuttavapiirissä myös ja voin vakuuttaa, että 1) lapset ei ole sokeita, he aistivat kovin herkästi millainen ilmapiiri kotona on- ja kärsivät 2) lapsille voi muodostua terveempi kuva hyvästä parisuhteesta, jos vanhemmilla on rohkeutta erota vaikeassa tilanteessa johon ei ratkaisua löydy 3) lapsen kannalta ero voi olla helpottava ratkaisu, joka päättää vuosien kiristyneen ilmapiirin aiheuttaman hädän ja ahdistuksen 4) lapsella voi olla lämpimät ja hyvät, jopa paremmat suhteet vanhempiinsa avioeroperheissä

voiko lapset paremmin avioero perheessä vaiko huonossa suhteessa. Näin näppituntumalta voisin väittää, että huonokin suhde on parempi, kunhan lapsella päivittäin molemmat vanhemmat?