Lue keskustelun säännöt.
Esikoinen tulossa ja mies säikähti ja lähti kävelemään...
10.12.2009 |
Meille on tulossa esikoinen. Raskaus ei ollut mitenkään suunniteltu vaan ehkäisy petti ja mies säikähti todella pahasti kun kerroin raskaudesta ja nyt sitten sanoi, ettei hänestä ole isäksi vielä. Yhdessä ollaan oltu viitisen vuotta ja aina on puhuttu, että perustetaan perhe vähän myöhemmin. Tämä tuli kyllä vähän kun salama kirkkaalta taivaalta, tilanne on kaikkea muuta kun hyvä, mutta toisaalta ei se huonoin mahdollinenkaan. Pelottaa vaan, että jos mies nyt oikeasti ei aio ottaa vastuuta ja suhteemme oli tässä niin pärjäänkö yksin. Tukiverkkoja ei ihan kauheasti välttämättä ole, äitini oli kauhuissaan kun kerroin raskaudesta, hän on sitä mieltä, että lapset pitäis tehä vasta lähempänä 30v ikää ja olen kuulemma liian nuori äidiksi jne.
Kommentit (44)
pikkupoika-isää! Niin on muutkin pärjänneet. Mm äitini
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaan sinun. Jos itse vaikka tuntee nuoruutensa menneen hukkaan. Itse sain 19-vuotiaana ensimmäisen lapsen ja nyt lapsia on neljä. Vaikka olen äärimmäisen onnellinen jokaisesta näistä, niin välillä harmittaa kun en minnekään opiskelurientoihin pääse koskaan ym. Olen siis jäänyt neljännen odotusaikana yksin eikä mullakaan oo tukiverkkoo. Ennen biletys ei tuntunut tärkeältä ollenkaan, mutta kyllä pari kertaa vuodessa olisi kuitenkin kiva päästä. Ja kun mies vaan mennä viipottaa, niin jotenkin on epätasa-arvoinen olo. =(
Mutta kyllä varmasti kuitenkin pärjäät. Lapset on elämän rikkaus ja mitkään menot ei kyllä mene niiden edelle. Ja sulla on se työpaikkakin. Onnea!
Vaan sinun. Jos itse vaikka tuntee nuoruutensa menneen hukkaan. Itse sain 19-vuotiaana ensimmäisen lapsen ja nyt lapsia on neljä. Vaikka olen äärimmäisen onnellinen jokaisesta näistä, niin välillä harmittaa kun en minnekään opiskelurientoihin pääse koskaan ym. Olen siis jäänyt neljännen odotusaikana yksin eikä mullakaan oo tukiverkkoo. Ennen biletys ei tuntunut tärkeältä ollenkaan, mutta kyllä pari kertaa vuodessa olisi kuitenkin kiva päästä. Ja kun mies vaan mennä viipottaa, niin jotenkin on epätasa-arvoinen olo. =( Mutta kyllä varmasti kuitenkin pärjäät. Lapset on elämän rikkaus ja mitkään menot ei kyllä mene niiden edelle. Ja sulla on se työpaikkakin. Onnea!
Äidiksi. Itse olin 21 kun sain esikoiseni. Mieheeni sitouduin kyllä liian nuorena ja naiivina.
Eikö siinä jälkeläisen tekemisessä ole useimmiten mukana ne siittiösolutkin. Ja jos siinä tuli vikavalinta, teit lapsesi liian nuorena -todennäköisesti. Aika tuo päähän yleensä järkeä.
Lapsessani ei ole mitään vikaa, enkä ole koskaan mitenkään katunut hänen saamistaan. Miehen valinnan tein liian nuorena, kuten jo sanoin, ja siinä aika olisi tuonut järkeä. Ilmeisesti oletat että epäonnistunut isä-valinta tekisi lapsestakin ei-toivotun tai minusta huonon äidin?
Minäkin lähtisin miehenä lätkimään ettet vaan tehnyt tätä tahallasi, jos äitisikin on saanut lapsen 16-vuotiaana. Nämä teiniraskaukset ja liki sellaiset ovat sukuvika.
Kaikille ei ehkä henkisesti, eikä kaikki ole soveltuvia koskaan. Oletko katkera "mummoäiti"? ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin lähtisin miehenä lätkimään ettet vaan tehnyt tätä tahallasi, jos äitisikin on saanut lapsen 16-vuotiaana. Nämä teiniraskaukset ja liki sellaiset ovat sukuvika.
Kaikille ei ehkä henkisesti, eikä kaikki ole soveltuvia koskaan. Oletko katkera "mummoäiti"? ;)
tyhmyys sapettaa, kun tällaisset 'pamot' kaaatuvat minun niskaan veronmaksanaja. Että sileen.
että ap:n äiti haluaa lapsensa (=ap:n elävän nuoruuttaan eikä olevan lapseen sidottu)
Tässä hyvä esimerkki:
"Vaan sinun. Jos itse vaikka tuntee nuoruutensa menneen hukkaan. Itse sain 19-vuotiaana ensimmäisen lapsen ja nyt lapsia on neljä. Vaikka olen äärimmäisen onnellinen jokaisesta näistä, niin välillä harmittaa kun en minnekään opiskelurientoihin pääse koskaan ym. Olen siis jäänyt neljännen odotusaikana yksin eikä mullakaan oo tukiverkkoo. Ennen biletys ei tuntunut tärkeältä ollenkaan, mutta kyllä pari kertaa vuodessa olisi kuitenkin kiva päästä. Ja kun mies vaan mennä viipottaa, niin jotenkin on epätasa-arvoinen olo. =(
Mutta kyllä varmasti kuitenkin pärjäät. Lapset on elämän rikkaus ja mitkään menot ei kyllä mene niiden edelle. Ja sulla on se työpaikkakin. Onnea!"
Biletys ei todellakaan ole itseisarvo, mutta se on hyvä kokea!
Ja MINUSTA on myös kamalaa, että ei voi vain ajatella itseään, vaan lasta/lapsia. Eli ei voi valita työ(harjoittelu)paikkojaan sen mukaan mikä itseä kiinnostaa jne. vaan pitää AINA ajatella ensin lasta/lapsia. Lapset kasvavat, ja silloinkin voi työkomennus ulkomailla jäädä haaveeksi lasten koulun aloituksen tm. vuoksi jne.
Toki vahinkoja sattuu jne. mutta jos mietin itseäni; henkinen kasvu mikä tapahtui ikävuosien 18-28 välillä oli HUIMA! Moni asia/mielipide joka aikuiseksi tullessani (=18-v) minulla oli, muuttui 10-vuoden aikana. Kyllä, olisin varmasti esim. 20-vuotiaana ollut hyvä äiti, mutta en niin hyvä mitä olin tullessani äidiksi 10-vuotta myöhemmin.
Sama "henkinen kasvu" on toki jatkunut, ja jatkunee edelleen (nyt olen n. 40-vuotias) mutta se on erilaista. Toki ihmisiä on erilaisia, mutta vaikka vastuuntuntoinen nuori olinkin, niin jotain olisi jäänyt vajaaksi elämässäni jos lapsen olisin joskus 20-vuoden hujakoilla saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea ihanasta uutisesta.
Alku on aina hankalaa mutta lopussa kiitos seisoo.
Viis vuotta, alkaen 14v ikäisestä on tullut biletettyä ihan tarpeeks ja enää en sitä kaipaa, vaikka välillä käynkin ravintolassa tai jossain muualla viettämässä ystävien kanssa aikaa. Tuon jälkeen alkoi tulla järki päähän ja nyt en enää vois elää tuollaista elämää, siis bilettää samassa määrin kun sillon. Yksi ilta sillon tällön baarissa menee, muttei jatkuvasti.
Äitini kauhisteluun voi hyvinkin olla tuo, että haluaisi minun elävän nuoruuttani eikä tulevan liian varhain äidiksi, mutta aborttia en aio tehdä. Toivon, että mies on valmis jakamaan vastuun ja jatkamaan suhdettamme, jos ei niin sitten hoidan lapsen yksin.
Sinulle joka epäilit, että tahallani tämän raskauden olisin aiheuttanut niin en todellakaan. Vaikka äitini on ollut teiniäiti ja vaikken siitä ole kärsinyt niin lapsia ehtii tehdä myöhemminkin sitten kun on löytänyt sen oikean.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tasapainoiselta nuorelta naiselta ja uskon että sinusta on äidiksi. Miehesi ja äitisi ovat shokissa, eihän raskaus ollut suunniteltu. Mies ei enää iältään ole pikupoika, sulatelkoot uutista, eiköhän tuo tuosta toivu jos oikeasti ja todella sinua rakastaa.
Äitisi myös oppii iloitsemaan lapsenlapsestaan, nyt vain shokissa siitä kun itse on ehkä kokenut jääneensä jotain vaille nuoruudestaan ja äidithän aina haluavat lapsilleen parempaa kuin itselleen- Äitisi ei vain osaa ajatella että 22 v on jo aivan eri kuin 16 v....Sä olet hänen lapsensa aina! Ja ehkä äidillesi puskee kriisiä myös siitä, että hänestä tuleekin mummo! Hänhän on vielä nuori ihminen ja nyt mummoksi!
Anna heidän rauhassa pohtia uutista ja keskity sinä itseesi ja masuasukkiisi. Ainakin nyt täksi loppuvuodeksi. Kaikkea hyvää vuodelle 2010!
Millä tavalla 22-vuotiaan raskaus on "liki teiniraskaus"? Ap on ollut jo 4 vuotta täysi-ikäinen. Vakituisessa parisuhteessa elävä ja työssäkäyvä nainen. Ihan samalla tavalla sinun raskautesi kaatuu hänen niskaansa veronmaksajana.
Minäkin lähtisin miehenä lätkimään ettet vaan tehnyt tätä tahallasi, jos äitisikin on saanut lapsen 16-vuotiaana. Nämä teiniraskaukset ja liki sellaiset ovat sukuvika.
Kaikille ei ehkä henkisesti, eikä kaikki ole soveltuvia koskaan. Oletko katkera "mummoäiti"? ;)
tyhmyys sapettaa, kun tällaisset 'pamot' kaaatuvat minun niskaan veronmaksanaja. Että sileen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
opintojen keskellä, ja päädyimme aborttiin. Masennuin kauheasti ja ymmärsin vasta tuost, että haluan lapsia.
Nyt edelleen saman miehen kanssa ja kaksi lasta mut meillä vois olla myös kymmenvuotias kolmas.
Olet nyt raskaana ja viestien, joissa pohditaan mahdollista parasta ikää sada lapsi, on käytännössä turhaa tilanteessasi. Kuuulostat kypsältä ja rivien välistä kuultaa, että haluat pitää lapsen.Päätä itse.Älä anna muiden tehdä päätöstä, ettet tule katkeraksi jälkikäteen.
Voimia!
Ystävät, etenkin ne joilla on lapsia, ovat erinomaista tukiverkkoa. Äitisi tuskin jättäytyy pois elämästänne, vaan hänestäkin tullee olemaan apua jos ei muuten niin keskustellen.
Jos taloudellinen tilanteesi on huono, käytä hyväksesi etuudet, vaikkapa asumistuen hakeminen ei ole mitenkään paheksuttava asia. Lastentarvikkeita saa käytettynä hyvinkin paljon edullisemmin kuin uutena kaupasta. Kestovaippailemalla ja imettämällä säästää selvää rahaa. Neuvolan kautta on mahdollisuus saada kotiapua tai perhetyöntekijä avuksi.
Itselläni oli 22-vuotiaana kaksi lasta.
Onneksi olkoon, susta tulee perhe!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanoisin että miehesi ei ole lapsi, etkä sinäkään ole. 22-vuotias ja 27-vuotias ovat ihan aikuisia ihmisiä, eikä mitään teinejä.
Uskoisin, että pärjäät ja miehesikin rauhoittuu kun ajattelee asiaa. Myös äitisi varmasti ihastuu ajatukseen, kun saa asian sulateltua.
Hyvin tulet pärjäämään varmasti!! Miehenkin mieli voi vielä muuttua kun tottuu ajatukseen :)
Itsekin nyt 22 ja 2 lasta jo. Enkä ole mielestäni yhtään liian nuori :) Ainoa että olisi pitänyt ennen esikoista käydä edes pari vuotta töissä. Mutta en aborttiakaan halunnut aikoinaan tehdä.
tämä teidän "elä nuoruuttasi´"- ajatusmaailma. 22 vuotias on AIKUINEN ihminen. Ei mikään teini-äiti.
Meidän suvussa on perinteisesti tehty esikoinen tuossa 18-25 ikävuoden välissä. Eikä ole jäänyt työelämät väliin sen takia. Kun minä tein esikoisen 30-veenä, oli vanhempani jo vuosikymmenen huokailleet, että mikä on kun ei tässä pääse mummoksi, meinaatko jäädä vanhaksipiiaksi?
Pitääkö isäksi ruveta sitten vasta, kun ei enää selkä taivu konttaamaan lattialla muksu selässä? Kun on jo niin vanha että on se velaton asunto ja auto ettei yhteiskunnan tarvitse elättää, mitä nyt sitten lapseneläkettä maksaa...? Naurettavaa ikuisen nuoruuden ihannointia.
Mikä ve--n nuoruus kestää kolme-nelikymmpiseksi? Sehän on jo keski-ikää! Kai ihmisen joskus on kasvettava aikuiseksi? 27-vee on jo aikuinen mies, kysy siltä meinaatko sä koko ikäsi olla selkärangaton lapsi, vai aiotko kasvaa isäksi ja mieheksi?
Nyt poika on jo 9. En koe sitä virheenä, vaikka lapsen isä on täysi luuseri, ja erosimme jo pojan vauvavuotena. Mies oli kyllä täysillä mukana, mutta ei osannut sitoutua meihin, joten lähdin lätkimään ja nyt olen onnellinen uusperheellinen.
Ja äitini oli kauhuissaan raskaudestani, mutta supeuduttuaan oli täysilä mukana ja onnellinen pikku pojastani.
Minäkin lähtisin miehenä lätkimään ettet vaan tehnyt tätä tahallasi, jos äitisikin on saanut lapsen 16-vuotiaana. Nämä teiniraskaukset ja liki sellaiset ovat sukuvika.
Kaikille ei ehkä henkisesti, eikä kaikki ole soveltuvia koskaan. Oletko katkera "mummoäiti"? ;)
En ole katkera mummoäiti, vaan tyhmyys sapettaa, kun tällaisset 'pamot' kaaatuvat minun niskaan veronmaksanaja. Että sileen.
En tiedä mitä tarkoitat "pamolla" (en ole perehtynyt kaikenmaailman trendisanoihin?), mutta kyllä yksinhuoltajia löytyy ihan yhtälailla vanhoistakin äideistä. Eikä ole varmaa tuleeko tästä naisesta yksinhuoltajaa ja toiseksi yksinhuoltajakin voi käydä töissä ja maksaa veroja.
Jokaisen ihmisen veroista menee rahaa "roskikseen" eli omasta mielestä turhiin asioihin. Minusta on tärkeää tukea lapsiperheitä edes sen verran kuin nyt, mutta minusta ulkomaille menevät avustukset saisi lopettaa kokonaan ja pakolaisten ottamisen saisi supistaa ihan pariin kymmeneen vuosittain. Noihin avustuksiin ja pakolaisiin menee ihan järjettömät määrät rahaa eikä siitä ole Suomelle mitään hyötyä.
Tuon ikäinen on kyllä jo aikuinen ja minusta hyvä ikä tulla raskaaksi. Minä tulin vasta 24v iässä raskaaksi, äitini oli silti kauhuissaan, mutta hyvin on tilanteeseen sopeutunut ja hoitais mielellään useamminkin meidän lapsia, mutta en raaski vielä usein olla pienistä erossa.
.. ettet vaan tehnyt tätä tahallasi, jos äitisikin on saanut lapsen 16-vuotiaana. Nämä teiniraskaukset ja liki sellaiset ovat sukuvika.