Onko muilla "etiäisiä"?

No menitkö sä sen kanssa naimisiin? :D

On minulla etiäisiä. Mutta ne ovat sellaisia, että näen vasta korkeintaan kymmenen minuuttia ennen tulevan tapahtuman ennalta. Esim. mies on tulossa kotiin töistä, saatan nähdä hänet ovella (selvästi se on hän, koska näen ulko-oven kirkkaan lasin läpi, ei siis voi olla joku satunnainen ovella kolistelija) ja saattaa kuulua avaimen kääntämisääni tai sellaista. Ja sitten muutaman - max 10 minuutin kuluttua hän tulee oikeasti kotiin. Äitini näkee tällaisia myös, samaten mummoni näki ja meidän äidinpuoleisessa suvussa (Karjalasta) on ollut monessa sukupolvessa etiäisten näkemistä. Olen akateemisesti koulutettu ateisti, enkä usko kummitus- tai jumalahömppiin, mutta en ole noille etiäisilleni onnistunut vielä keksimään mitään hyvää selitystä.

Mummoni oli nuorena tulossa parin ystävänsä kanssa tansseista kesäyönä. Siinä kävelivät hiekkatietä rinnakkain jutellen, oli valoisaa. Kauempaa tuli vastaan polkupyöräilijä, jonka tunnistivat kun oli aika lähellä ja tervehtivät. Tämä tuttu koulukaveri mies ei vastannut, vaan ajoi pyörällään heidän ohitseen. Siinä mummoni ystävineen ihmetteli, miten siitä noin tyly oli tullut ja katsoivat miehen perään - eipä enää näkynyt koko miestä. Ihmettelivät asiaa ja tutkivat, että pyörän jäljet loppuivat hiekassa heidän jälkeensä. Sovittiin, ettei asiasta puhuta kenellekään, ettei hulluksi leimata. No parin viikon kuluttua kylällä kulki viesti, että tämä nuori mies oli kuollut kulkutautiin. Mikä lie näky? Oli kuulemma ollut ihan samannäköinen kuin elävä ihminen, ei mikään sumuhahmo tms.

On juuri tälläisiä. Asioita tulee vaan päähäni ja niin tapahtuu. Esim kun kummityttöni oli pieni päähäni tuli asia että kun kummityttöni on 10 vuotta hän saa pikkusiskon. En puhunut tästä kenellekään, kun en kuvitellut heille tulevan enää lisää lapsia. Kummityttöni 10 vuotis synttäreillä selvisi että perheen äiti odotti kolmatta lasta ( vanhemmat lapset siis jo 10 ja 9v). Tyttö syntyi siitä muutaman kuukauden kulutua.

Minulle tuli myös ajatus että kaksi samaan hautaan hautadattavaa läheistäni kuolee 3 kuukuukauden välein. He kuolivat 1 vuoden ja 3 kuukuukauden välein.

Myös loukkaantumiseni asvistin, mutta en niin selkeästi että olisin tiennyt mitä tapahtuu. Aavistin että en pääse yhdelle matkalle, että se matka toteudu. Kaksi viikkoa ennen matkaa loukkauduin vakavasti onnettomuudessa ja jouduin perumaan matkan. Olen vieläkin sairaslomalla.

onhan näitä, mutta nuo nyt jääneet päälimmäisenä mieleen.

Tuleehan noista sellanen hassu, noitamainen olo, mutta todellisuudessa kyse on yleensä vaan siitä, että aivomme ovat älykkäämmät kuin tietoisuutemme.

Olemme saattaneet esimerkiksi huomata jotakin jonkin asian kannalta olennaista, ilman että olemme tietoisesti "rekisteröineet" havaintomme. Havainto ei ole ollut sillä hetkellä olennainen, joten olemme antaneet sen mennä ohi täysin prosessoimatta. Sitten myöhemmin, miettiessämme jotakin asiaa, johon havainto liittyi, osaamme "ennustaa" esimerkiksi tulevia tapahtumia, vaikka todellisuudessa päättelemme ne sen tiedon turvin, jota emme tiedä tietävämme mutta jonka kuitenkin tiedämme.

Saatamme esimerkiksi tämän palstan yläosan vauvaa katsoessamme alkaa miettimään, kuinkakohan Marjan lapsihaaveet edistyvät. Sitten meille tulee tunne, että kyllä se vauvan saa! Huomenna juttelemme Marjan kanssa ja kappas, "etiäinen" paljastui oikeaksi. Todellisuudessa ollessamme vierailulla Marjan luona kolme viikkoa sitten, katsoimme sekunnin murto-osan ajan kahvipurkkia, jonka päällä oli hienoinen kerros pölyä. Nimenomaisella hetkellä keskustelimme Marjan kanssa Putouksesta, emmekä siksi tulleet ajatelleeksi asiaa, mutta kun vauvan kuva ylälaidassa herättää mieleemme kysymyksen Marjan raskautumisesta, aivomme käyttävät tiedostamattamme pölykerrosta todisteena - Marja ei ole juonut kahvia, hän on raskaana.

Mulla on kans välillä, mutta noin puolet niistä ei oo käyny toteen. Siks en pidä asiaa mitenkään yliluonnollisena, vaan juurikin alitajunnan temppuina. Enkä tosiaankaan oo puhunu kellekään näistä, hullunahan ne mua pitäis.

Välillä on kyllä jännää, esim. viime viikonloppuna kaveri kertoi, että he ovat alkaneet yrittää vauvaa muutama viikko sitten. Asia ei tullu mulle millään tavalla yllätyksenä, vaikka kaveri on tosi nuori ja ollu tosi vähän aikaa yhessä miehensä kanssa. Oli kaveri vähän hämillään kun en ollu millään tavalla järkyttyny. Eikä oo siis aiemmin mitenkään käyny ilmi että haluais lapsen nuorena... mutta no, mistäpä näistä tietää.

Minä en tiedä, kuinka vahvasti näihin voi luottaa. Tapasin muutama vuosi sitten, eronneena miehen takaapäin työpaikalla. Minä "tiesin", että tuo on mieheni. Vetovoima oli pari vuotta vahva, mutta mies ei koskaan tehnyt aloitetta. 

En ollut vielä luopunut toivosta, kun tapasin nykyisen. Tämä suhde lähti ihan seksistä, mutta nyt tiedän hänen olevan mieheni, ja tuo työpaikan mies on ei-kukaan. Hän ei lähesty minua, enkä minä häntä.

Miten olin siitä miehestä niin varma? 

Ei kaikki voi ymmärtää, koska eivät ole itse kokeneet ko. asiaa.

On ollut sellaisia etiäisiä, että kylmät väreet selkäpiissä vaeltelevat. Ne ennaltanäkemiset tulevat aina silloin, kun viimeiseksi aavistaisi eli aina yllättäen. 

Etiäisiä en ole saanut, mutta kyllä kerran satiaisia.

Täällä kanssa yksi. Välillä "viesti" on slekeä esim. Näen ihmisestä että hän on raskaana ennen kuin edes itse tietää. Välillä taas haistan jonkun hajun ja samassa tajuan että mitä se tarkoittaa. Yleisimmin haistan kuoleman ja valitettavasti se on aina toteutunut :(

Lapsistani tiesin myös sukupuolet ja olin niin varma asiasta että tyttöä odottaessani ostin jo ekalla kolmanneksella mekot kaappiin. Myös raskaan olevien lasten sukupuolet "näen" ja aina oikein.

Heh, minulla vahvin kokemus on ollut se että olin jostain syystä vuorenvarma siitä, että voitan työpaikan vappupulloarvonnan päävoiton. Ja voitin. Pieni asia, mutta miksi vain kerran on tuntunut persauksissa asti niin varmalta, että tiedän miten tässä käy? En osallistunut mitenkään arvonnan järjestämiseen ja koulutuksen kautta minulla on aika tieteellinen maailmankuva. Sitä tunnetta on vaikea selittää enkä ole toiste vastaavaa kokenut. Ehdottomasti teen loton, jos sama voitonkutina vielä joskus iskee!

Mulla on käynyt usein niin, että luulen näkeväni kaupungilla jonkun totun, joka ei kuitenkaan ole se henkilö, joksi hänet luulen. Usein kyseessä esim. vanha koulukaveri, jota ei normaalisti kovin usein näe. Sitten parin päivän sisällä näen tämän henkilön, jonka olen aikaisemmin luullut nähneeni.

Esim. kerran luulin nähneeni vanhan kämppikseni, jonka tiedän asuvan satojen kilsojen päässä. Meni vajaa puoli tuntia kun tämä henkilö tuli vastaan.

Meidän murrealueella etiäiset kulkevat jonkun ihmisen edellä. Kuulostaa esim. että mies tulee töistä ja laittaa takin naulaan. Ja oikeasti tuleekin vasta muutaman minuutin kuluttua. Papallani kulki etiäiset, siskollani kulkee myös.

Hyi hemmetti, harrastin seksiä suojauksen pettäessä ja tajusin just, että tietenkin se ovulaatio on kohdilla. Kirosin sitä mielessä ja sitä, etten pääse enää hakemaan jälkiehkäsyä tänään. laskin padin sohvalle ja nousin hakemaan vettä. Kun tulin takasin niin padi oli saanu jonkun kohtauksen, avannu OVULAATIO-testin mainoksen jostain  ja suurensi ja pienensi sitä näytöllä. Tuli vaan olo, että pitääkö sitä nyt hieroa vasten kasvoja sitten vielä...

Asiaan enempää perehtymättä, mä luulin että etiäinen tarkottaa sellaista tunnetta että tietää mitä tapahtuu heti kohta.

Esim. Olen tuttaviltani kuullut, että ovat selvästi kuulleet auton kaartavan pihaan ja auton oven käyvän, mutta kotiovi ei ole auennut. Sitä ikkunasta ihmettelemään, mutta autoa ei olekaan pihassa. Vasta muutamaa minuuttia myöhemmin auto kaartanut oikeasti pihaan.

Itsellä kävi niin, että olin äitini luona vahtimassa koiraa. Istuin selin eteiseen nojatuolissa ja kuulin kuinka avain kääntyi lukossa ja ovi aukesi ja meni taas kiinni. Koira vaan ei kumma kyllä reagoinut mitenkään ja kehotinkin sitä että "menes katsomaan kun äiti tuli kotiin" ja huusin tervehdyksen. Kun vastausta ei kuulunut, käännyin katsomaan, mutta eteisessä ei ollutkaan ketään. Vasta parin minuutin kuluttua äiti tuli oikeasti kotiin ja koira juoksi häntä heiluen vastaan.

Aluksi ajattelin, että ehkä kuulin naapurin avaavan oven, mutta kun kuuntelin, totesin äänten olevan liian vaimeita rappukäytävässä.

Ehkäpä mielikuvitus teki tepposet kun tiesin äitin kuitenkin tulevan kohta kotiin.

Minulla on niin paljon etiäisiä, etten edes kaikkia viitsi tänne luetella, mutta esimerkki eiliseltä:

Pesin aamulla vauvaani ja sanoin hänelle, että nyt olet ainakin puhdas, kun illalla mennään sairaalaan. Lapsi oli ihan terve tässä vaiheessa, mutta illalla puhkesi raju oksentelu ja ripuli ja jouduimme sairaalaan nesteytykseen.

Ihan normaalia, toisinaan tarkempia ja toisinaan ei. Etiäiset ovat edelleen voimissaan, jos niille antaa tilaisuuden. Mutta mihin etiäisiä vaikka kylään tulevista vieraista enää tarvitaan, kun on kännykät aina mukana eikä ole yllätysvieraitakaan?

Nykyään käy niin että saatan nähdä kaupungilla ihmisen joka muistuttaa mun läheistä.

Parin päivän sisällä läheiseni soittaa tai tapaaminen tulee.

Reilu kuukausi sitten kaksi kertaa autosta kotipihalla noustessa tuli mieleen, että kohta tästä pihasta lähdetään hautajaisiin. No, meni pari viikkoa ja sain viestin että mummoni on kuollut. Tämänkaltaisia juttuja on tapahtunut muitakin.